150px|pienoiskuva|Salon kaupungin vaakuna vuosina 1949–2008
Salo on kaupunki Lounais-Suomessa ja se kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Salon kaupungissa asuu noin henkeä ja laajemmin koko seudulla asuu noin henkeä. Asukasluvultaan Salo on Suomen :nneksi suurin kaupunki.
Kaupunki sijaitsee lähellä meren rantaa, kapean Halikonlahden pohjukassa. Yhteys Saaristomerelle on Kemiön saaren itä- ja länsipuolitse. Salon naapurikunnat ovat Koski Tl, Lohja, Kemiönsaari, Marttila, Paimio, Raasepori, Sauvo ja Somero. Salosta on matkaa Turkuun 52 kilometriä ja Helsinkiin 114 kilometriä.
Salon keskustan halki virtaa Uskelanjoki. Kaupungin kohdalla virran nimi muuttuu Salonjoeksi. Halikon keskustan halki virtaa Halikonjoki. Molemmat joet laskevat Halikonlahteen Salon edustalla. Kolmas merkittävä vesistö Salon alueella vuoden 2009 jälkeen on Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö.
Salo tunnetaan elektroniikkatuotannostaan. Kaupungissa on tuotettu 1920-luvulta lähtien erilaista elektroniikkaa, aluksi radioita, mutta myöhemmin myös televisioita, stereoita, radiopuhelimia, tietokoneiden näyttöjä ja matkapuhelimia. Nokia on ollut kaupungin suurimpia työllistäjiä. Kun se lopetti Salon-tehtaansa vuonna 2012, kaupungista poistui 850 työpaikkaa. Vuonna 2015 ilmoitettiin sen sijaan Microsoftin Salon tuotekehitysyksikön sulkemisesta, jonka jäljiltä kaupungista kadonnee noin 1 000 työpaikkaa.
Salon kauppalan ja kaupungin keskiaikainen edeltäjä oli arviolta 1440-luvulla perustettu, Uskelan emäpitäjään kuulunut, Salon kylän ympärille muodostunut Salon kappeliseurakunta. Lähteeksi tiedolle on annettu Aulis Ojan tutkimuksia 1930–50-luvuilta. Kun aiempi Uskelan emäseurakunta Uskelan Isokylän emäkirkon tuhouduttua maanvyörymässä 1820-luvulla yhdistettiin Salon kappeliseurakuntaan, muutettiin Salon kappeliseurakunta samalla uudeksi Uskelan emäseurakunnaksi, jonka alueesta sittemmin muodostuivat Uskelan ja Muurlan kunnat ja Salon kauppala.
Salo perustettiin kauppalaksi vuonna 1887 erottamalla se Uskelasta. Vuonna 1960 Salosta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä uudesta kaupungista. Vuonna 1967 siihen liitettiin entinen emäpitäjä Uskela. 31. joulukuuta 2008 silloinen Salon kaupunki lakkautettiin, ja se sulautui yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kaupungiksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Silloinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen ja vaakunakseen Halikon vaakunan. Saloon kuuluu myös Halikkoon vuonna 1967 liitetyn Angelniemen kunnan alue.Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 500. Helsinki: Otava, 1988.
Historia
Ensimmäiset asukkaat tulivat Salon alueelle jo noin 7 000 vuotta sitten. Silloin vain muutamat korkeimmat mäet olivat veden pinnan yläpuolella. Salo voi nimenä periytyä silloisen tuntemattoman kielen saari sanasta.
Nykyisen Salon alueen vanhimpia, jo keskiajalla perustettuja kirkkopitäjiä ovat olleet Uskela, Halikko ja Perniö. Näistä Uskela käsitti alkujaan myös myöhemmät Salon, Muurlan, Perttelin ja Kiikalan sekä osia nykyisestä Somerosta. Halikkoon kuului alkujaan myös siihen sittemmin uudelleen liitetty Angelniemi. Perniöön liitettiin vuonna 1464 sitä ennen Kemiöön kuulunut Särkisalo, joka sittemmin oli itsenäinen seurakunta ja kunta vuoteen 2009. Alueen muista aiemmista kunnista ja seurakunnista Kisko, johon alun perin kuului myös sittemmin itsenäistynyt Suomusjärvi, oli 1500-luvulle asti osa uusmaalaista Pohjan pitäjää.
Uskelaan kuuluneista myöhemmistä kunnista ja seurakunnista ja aiemmista kappeliseurakunnista ja saarnahuonekunnista Perttelin kappeliseurakunta käsitti 1400-luvulla myöhemmät Perttelin, Kuusjoen ja Kiikalan sekä eteläisimmät kylät nykyisestä Somerosta, ja Salon kappeliseurakunta myös myöhemmän Muurlan. Etelä-Someron kylät siirrettiin Someroon 1400-luvun lopulla ja Kiikala itsenäistyi kirkollisesti 1600-luvulla. Perttelistä tuli Uskelaan nähden itsenäinen seurakunta ja kunta 1860-luvulla. Jo sitä ennen varsinainen Uskelan emäseurakunta, jonka huonokuntoinen puukirkko oli tuhoutunut maanvyörymässä vuonna 1824, oli lakkautettu, ja aiemmasta Salon kappeliseurakunnasta oli tullut uusi Uskelan emäseurakunta. Tämän jälkeen vielä kummankin puolen 1800- ja 1900-luvun taitetta Kuusjoki itsenäistyi Perttelistä, Muurla ja Salon kauppala itsenäistyivät Uskelasta, Särkisalo itsenäistyi Perniöstä ja Angelniemi Halikosta. 1960-luvulla Angelniemi liitettiin jälleen Halikkoon ja vanhan emäseurakunnan jatkajana ollut Uskelan kunta muutamaa vuotta aiemmin kaupungiksi tulleeseen Saloon.
Esihistoria pienoiskuva|175px|vasen|Perniön Yliskylän venehaudasta löytyneitä rautakautisia esineitä Pronssi- ja rautakauden asutuksista kertovat lukuisat hautaröykkiöt. Uskelan-, Halikon- ja Perniönjokien laaksot ovat olleet seudun ensimmäisiä asuinpaikkoja. Vanhimmat kalmistot on löydetty Lupajasta ja Isokylästä. Esihistoriallisen ajan lopulla Salon seudulla on ollut kohtalaisen tiivistä asutusta, mistä kertovat lukuisat kalmistot ja linnavuoret. Alueellinen keskus on ollut Rikalan muinaiskaupunki.
Salon seutu korostuu rikkaana muinaisesineiden löytöalueena aina merovingiajalle asti. Merkittäviä muinaismuistoja ovat muun muassa Pöylän, Rikalan, Veitakkalan ja Pöytiön mäkilinnat ja Yliskylän, Paarskylän ja Asteljoen laakson kalmistot.
Kappeliseurakunnasta kauppalaksi ja kaupungiksi pienoiskuva|vasen|Salo 1950-luvulla. pienoiskuva|vasen|Salon kaupunkikuvaa vuodelta 1984. Salon nimi esiintyy ensimmäisen kerran Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa vuonna 1325. Salo oli tällöin Uskelan pitäjän kappeli. Keskeisen kauppareittien varrella olevan sijaintinsa vuoksi Salo kasvoi kauppapaikkana. Halikonlahti oli yleinen purjehdusväylä, ja Salonjokea pitkin pääsi purjehtimaan Saloon saakka. Lisäksi Kuninkaantien ja Hiidentien risteyskohta oli pitäjässä. 1300-luvulla Saloon rakennettiin tori, silta ja krouvi. Krouvin ympärille kehittyi asutusta, ja 1680-luvulla asunut seppä Laurin katsotaan olevan nykyisen Salon ensimmäinen asukas. Salon kehittymistä edisti Halikonjoen mataloituminen, minkä seurauksena perinteinen markkinapaikka siirtyi Salonjoen varrelle. Tämän jälkeen halikkolaisten tuella on Salossa ollut pitkä markkinaperinne salolaisten ajoittaisesta vastustuksesta huolimatta.
Salosta tuli kauppala vuonna 1887. Samana vuonna sitä kohtasi suuri palo, joka hävitti suuren osan kauppalan keskustaa. Lisäksi Salonjoki alkoi madaltua kelvottomaksi laivaliikenteelle. Kauppala kuitenkin toipui nopeasti palosta ja rautatien valmistuminen kiihdytti kasvua ja korvasi laivaliikenteen tavarankuljetuksessa.
Aluksi Salon kauppala oli Ikaalisten tavoin epäitsenäinen kauppala, mutta vuonna 1891 siitä tuli itsenäinen kunta. Vähitellen sen alue, joka alkujaan oli vain noin 74 hehtaarin laajuinen, alkoi käydä ahtaaksi ja sen rajoille Uskelan ja Halikon puolelle muodostui laajoja ”esikauppala”-alueita. Vuonna 1932 nämä ympäröivät taajaan asutut alueet liitettiin Saloon. Liitoksessa kauppalan pinta-ala kasvoi 1 803 hehtaariin ja väkiluku nousi 1 800 hengestä yli 6 000:een. Vuonna 1933 Salosta tuli yksikielinen suomenkielinen kunta. Kaupunki Salosta tuli vuonna 1960, ja loputkin Uskelasta liitettiin siihen vuonna 1967. Salon ja Uskelan luterilaiset seurakunnat olivat yhdistyneet Salo-Uskelan seurakunnaksi jo 1951.
Vuonna 1928 Salossa aloitti Nordell & Koskinen avoin yhtiö, joka aloitti saman vuoden syksyllä radiovastaanottimien valmistuksen. Yhtiö muutti nimensä vuonna 1945 Salora Oy:ksi laajentaen myöhemmin tuotantoaan mustavalko- ja väritelevisioihin sekä stereoihin. Saloran valtavan kasvun myötä Salorassa aloitettiin radiopuhelimien valmistus 1960-luvun alussa, joka johti myöhemmin Nokian ja Saloran yhdessä perustamaan Mobira Oy:öön, jonka perua Salon matkapuhelintuotanto on. Vuonna 1973 yhtiö perusti komponenttien valmistukseen erikoistuneen Salcomp Oy:n, joka nykyään suunnittelee ja valmistaa matkapuhelimien latureita. Saloran toiminnan perintönä Salossa on valmistettu myös tietokonemonitoreita, mutta niiden valmistus lopetettiin vuonna 2000.
Kuntaliitoksen jälkeinen Salo
pienoiskuva|Nyky-Salon alueen kuntaliitokset vuodesta 1932 vuoteen 2009. Nykyinen Salon kaupunki syntyi Suomen suurimmassa kuntaliitoksessa, jonka seurauksena kaupungin väkiluvuksi tuli 55 000 henkeä ja pinta-alaksi noin 2 000 neliökilometriä. Salon kaupunginvaltuusto sekä Halikon, Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Muurlan, Perniön, Perttelin, Suomusjärven ja Särkisalon kunnanvaltuustot päättivät kuntaliitoksesta kuntajakoselvittäjän selvitystyön perusteella. Uusi Salo otti käyttöön entisen Halikon kunnan vaakunan. Siinä esiintyvät Salon seudulla luontaisena kasvava tammi ja alueella vaikuttaneen Horn-suvun tunnus, sarvi.
Nokian matkapuhelintehdas Salossa lakkautettiin 2012 ja Microsoftille siirtynyt toiminta ajettiin kokonaan alas vuonna 2015. Salon kaupungin työttömyysprosentti nousi yli 18%:iin ja kaupungin talous ajautui kriisiin. Kaupungin talous saatiin tasapainoon 2020-luvulla.
Maantiede pienoiskuva|Salon torin edustaa Salonjoen varrella yöllä. Taustalla Uskelan kirkko. Salo sijaitsee Halikonlahden rannalla, josta se levittäytyy pitkälle sisämaahan. Salo jakautuu maantieteellisesti kolmeen osaan. Rannikko on rikkonaista kalliomäkistä maastoa, jossa merestä nousee useita kallioisia saaria. Länsi- ja pohjoisosat ovat tyypillistä varsinaissuomalaista maisemaa laajoine savipeltoineen, joiden keskellä on metsäisiä kalliosaarekkeita ja syväuomaisia jokia. Itä-Salo on selännevyöhykettä, jolle ovat tyypillisiä kapeat laaksot, lukuisat järvet, metsäselänteet ja harjut.
Jokilaaksojen peltomaisemat pienoiskuva|Uskelanjokea Perttelin maalaismaisemassa. Salon suurimmat asutuskeskukset ja valtaosa viljelysmaasta sijaitsevat laajoissa jokilaaksoissa. Joet ja purot halkovat jokilaaksoja syvissä uomissaan ja näiden välissä on kallioisia mäkiä. Halikonjoen, Uskelanjoen ja Perniönjoen laaksojen viljelymaisemat on määritelty valtakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi. Muita merkittäviä laaksoja ovat Purilanjoen ja Kiskonjoen laaksot, sekä Halikon- ja Uskelanjokien sivujokien laaksot. Salon keskustaajama sijoittuu Uskelanjoen alajuoksun varrelle, jossa jokea kutsutaan Salonjoeksi.
Jokilaaksojen väliin jäävät kallioalueet voivat olla suuriakin, mistä esimerkkinä Teijon ylänkö, jonka laajaalle metsä- ja suo-alueelle on perustettu Teijon kansallispuisto.
Rannikkoalue pienoiskuva|Ulkoluodon saari Särkisalossa. Halikonjoki ja Uskelanjoki laskevat Halikonlahden pohjukkaan eli Viurilanlahteen, jonka äärellä on Salon keskustaajama. Viurilanlahdessa olevalla Vuohensaarella on kaupungin leirintä- ja virkistysalue. Saloon kuuluu myös Kemiön saaren pohjoiskärki, josta on lossiyhteys mantereelle. Kemiön saari jakaa Halikonlahden läntiseen ja itäiseen väylään, joiden rannat ja saaret leimaavat Salon rannikkoaluetta. Lisäksi Saloon kuuluu Strömman kanavan eteläpuolella Särkisaloa ympäröivät merialueet.
Halikonlahden itärannalla on entisiä ruukkikyliä, joista Teijo ja Matilda ovat edelleen tärkeitä keskuksia. Särkisalon saaristossa on ollut kaivostoimintaa ja malminjalostusta. Saaristo on Saaristomeren itäosien tyypillistä kalliosaaristoa ja pieniä luotoja.
Itäinen Salo pienoiskuva|Lammenjärvi Kiikalassa. Itäinen Salo on niin sanottua selännevyöhykettä, joka on metsävaltaista harvaan asuttua kumpuilevaa ylänköä, jossa on paljon laaksoja ja järviä. Kolmas Salpausselkä kulkee tämä alueen läpi. Salon kaupunki käyttää alueesta markkinoinnissaan nimitystä Järvi-Salo.
Vesistöt pienoiskuva|Lahnajärvi entisessä Suomusjärven kunnassa.