pienoiskuva|Perinteinen suomalainen rantasaunamaisema pienoiskuva|Tyypillinen nykyaikainen sauna pienoiskuva|Saunojia Sauna on saunomista ja kylpemistä varten rakennettu tila.
Saunan perusidea on pysynyt samanlaisena vuosisatojen ajan. Sauna on lämmitettävä tila, erillinen rakennus tai rakennuksen osa. Sauna lämmitetään kiukaalla, joka on kiviä sisältävä uuni. Saunan ilmasta saadaan kostea heittämällä vettä kiukaan kuumille kiville. Tätä kiukaasta nousevaa kuumaa kosteaa vesihöyryä kutsutaan löylyksi. Saunan lämpöä, kosteutta ja tuuletusta säädetään rakennusteknisillä ratkaisuilla.Peltonen et al. 1997, s. 31.
Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa. Suomalaisen saunan perustana ovat muinaisskandinaavinen ja keskiajalla vallinnut yleiseurooppalainen saunakulttuuri, Itä-Suomen osalta myöhäisempi isovenäläinen saunakulttuuri. Erilaisia saunakulttuureja on syntynyt toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa.
Etymologia Saunan on ajateltu tarkoittaneen alun perin lämmitettyä maakuoppaa tai poteroa. Sauna on vanha suomenkielinen sana, ja sen alkuperäiseksi muodoksi voidaan mallintaa *sakna tai *savńa. Sanalla on vastineita virossa (saun) ja muissa itämerensuomalaisissa kielissä (livvinkarjala: saunu; inkeroinen, vatja: sauna, liivi: sōna), mahdollisesti myös saamessa. Näissä kielissä sauna ja sen vastineet voivat lisäksi tai yksinomaan tarkoittaa pientä tupaa tai asuinsijaa tai saamessa lumeen kaivettua kuoppaa (Pohjoissaamen vastine suomen sauna-sanalle on suovdnji. Nykyiset saunaa merkitsevät sanat saamessa ovat kuitenkin myöhäisiä lainoja suomesta, esimerkiksi pohjoissaamen sávdni).Häkkinen, Kaisa (2004): Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY: Helsinki. s. 1131–1132 Uusimman, Petri Kallion esittämän käsityksen mukaan sauna on laina esikantagermaanin sanavartalosta *stagh-ná-, jonka perillisiä on muun muassa englannin stack 'kasa'. Saunan alkuperäinen merkitys olisi näin ollen ollut 'kiuas'.Kallio, Petri (2008): "The Etymology of Finnish sauna 'Sauna'". Kees Dekker, Alasdair MacDonald & Hermann Niebaum (toim.), Northern Voices: Essays on Old Germanic and Related Topics Offered to Professor Tette Hofstra, Leuven - Paris - Dudley, MA. S. 313–319. Tätä noudattelee myös viron kielen etymologiasanakirja (Eesti etümoloogiasõnaraamat, ETY), jonka mukaan sauna on ehkä laina kantagermaanin sanasta *stakka-, josta tulee kasaa tai kekoa tarkoittavat muinaisislannin stakkr ja englannin stack sekä ruotsin murteissa esiintyvät tulipesää tarkoittavat stake, stäck. ETY myös mainitsee mahdollisena kantagermaanilähteenä sanan *sāpna- ('saippuapaja').https://www.eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=saun&F=M&C06=et [ETY] Eesti etümoloogiasõnaraamat: Hakusana saun (viroksi)
Suomen kielessä saunan rinnakkaisnimityksinä tunnetaan pirtti (vertaa ) Varsinais-Suomessa, Keski-Pohjanmaalla ja eteläisessä Hämeessä sekä kyly (vertaa ) Laatokan pohjoispuolella.Vuolle-Apiala 2011, s.94.
Historia Varhaisimmat suomalaiset saunat olivat pronssikautisia (1500–900 eaa.) maasaunoja eli kuoppasaunoja. Sauna oli maahan kaivettu kuoppa, jonka pohjalla oli kivikasa. Kun kivet oli kuumennettu, kuoppa peitettiin riukujen varaan asetelluilla taljoilla, tuohella tai turpeella. Kiville valettiin vettä, mistä syntynyt höyry kuumensi majan.Pentikäinen 2000, s. 115–116.
Vanhimmat saunat olivat rakennelmia, joissa oli yksi kuumaksi lämmitettävä tila. Tila lämmitettiin tulisijalla, kiukaalla, jossa liekit lämmittivät tulipesän päälle rakennetun kiviladelman. Nykyisin kyseistä kiuastyyppiä kutsutaan rauniokiukaaksi. Savu nousi kiviladelman läpi suoraan saunatilaan, eli kysymyksessä oli savusauna. Myöhemmin kiviladelma kehittyi muuratuksi kiukaaksi, ilman kiertoa ja savun poistoa varten seinään lisättiin suljettava aukko, räppänä, sekä kattoon puusta tehty hormimainen lakeinen. Saunassa istuttiin korotetuilla lauteilla ja kylvettiin heittämällä vettä kiukaan kiville, jolloin syntyi löylyä eli kuumaa vesihöyryä. Löylyttelyn ja vilvoittelun jälkeen peseydyttiin samassa saunatilassa.
Varhaisimpana tunnettuna mainintana suomalaisesta saunasta pidetään kiovalaisessa Nestorin kronikassa olevaa mainintaa Novgorodin pohjoispuolella elävien ihmisten kuumista saunoista ja alastomien saunojien tavasta hakata itseään puunoksilla ja kaataa lopuksi päällensä kylmää vettä. Professori Anders Sjöberg on tutkinut Novgorodin julkisten saunojen käyttöä Ruotsin miehityskauden aikana vuosina 1611–1617. Saunominen julkisessa saunassa Novgorodissa oli maksullista, ja saunan yhteydessä oli myös myynnissä olutta sekä suoneniskentäpalveluita. Professori Mikael Wexionius puolestaan mainitsi Turun Akatemian avajaisissa 1640, että kaikki suomalaiset ovat ahkeria saunassa kävijöitä.Laaksonen, s. 136–137.
pienoiskuva|Italialaisen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbin kuvaus suomalaisesta saunasta vuodelta 1804. Italialainen Giuseppe Acerbi kirjoitti vuonna 1799 saunomisesta teoksessaan Matka halki Suomen, kuinka ”valtavaksi hämmästyksekseni huomasin että nuo ihmiset saattoivat nauttien oleskella puoli tuntia tai tunninkin huoneessa, jossa kuumuus kohosi 70 tai 75 asteeseen celsiusta. Koko ajan, kun suomalaiset oleskelivat tässä kuumassa kylvyssä, he hieroivat itseään ja hakkasivat jokaista ruumiinsa kohtaa koivun oksista tehdyllä vitsakimpulla. Kymmenen minuutin jälkeen he olivat punaisia kuin raaka liha ja näyttivät suorastaan kauheilta.”
Suomalaisen sauna-aatteen isänä on joskus pidetty suomalaisuusmies Carl Axel Gottlundia, joka tajusi saunan merkityksen retkeiltyään vuonna 1817 Ruotsissa metsäsuomalaisten parissa. Suomalaisen sauna-aatteen aloitussanoina on joskus pidetty hänen lausuntoaan: ”En ollut vuoden mittaan kylpenyt, vaikka olin tottunut ennen ainakin kahdesti viikossa ottamaan löylyt. Ja yksin suomalaisille tässäkin tottumus on toinen luonto.”
1800-luvun lopulla tutkijoita alkoi kiinnostaa kysymys suomalaisen saunan alkuperästä. Suomen kielen professori August Ahlqvist arveli vuonna 1871 sanaston perusteella, että sauna oli siirtynyt bysanttilaisesta kulttuurista slaavien kautta Suomeen. Lääketieteen tohtori Max Buch pyrki puolestaan todistamaan, että sauna oli suomalainen keksintö. Hän yhdisti Kalevalan saunaan arvelemalla, että Nestorin kronikassa kerrotaan nimenomaan Kalevalan sankareiden saunakulttuurista. Buchin ansiosta saunan alkuperän on pitkään kuviteltu olevan suomalainen.Laaksonen, s. 138. Elias Lönnrot ei Kalevalassa puolestaan nostanut saunaa mitenkään erityiseen asemaan. Keskeinen saunomisen kuvaus on kuitenkin Kalevalan 45. runossa, jossa Väinämöinen parantaa Pohjan emännän lähettämiä tauteja savusaunassa pyytäen Ukko ylijumalaa löylyyn apuun.
Merkittävä muutos saunan kehityksessä oli uloslämpiävän kiukaan kehittäminen eli savuhormin liittäminen kiukaaseen. Uloslämpiävät kiukaat yleistyivät Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kiukaat olivat pitkään kyläseppien tai saunanrakentajien tekemiä, mutta 1900-luvun puolivälistä lähtien tehdasvalmisteiset kiukaat yleistyivät, erityisesti markkinoille tuolloin tulleiden sähkölämmitteisten kiukaitten myötä. Vuosituhannen vaihteessa sähkölämmitteiset saunat yleistyivät Suomessa, ja nykyisin lähes jokaiseen uuteen asuntoon rakennetaan puu- tai sähkölämmitteinen sauna. Yleensä saunan löylyhuoneeseen liittyy nykyisin erillinen pesuhuone, usein myös pukuhuone.
Perinteisesti saunatilaa on sen puhtauden ja vedenlämmitysmahdollisuuden vuoksi käytetty hyvin monipuolisesti eri tehtäviin, ei ainoastaan kylpemiseen. Entisaikaan saunassa hoidettiin sairaita ja synnytettiin. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja Länsi-Suomessa myös savustettu eli palvattu lihaa. Pitkään sauna oli myös uudistilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin kunnes varsinainen pirtti oli saatu rakennettua valmiiksi. Sauna on ollut myös perinteinen tekijä juhannukselle, jossa pahoja henkiä on karkotettu ja peseydytty juhannussaunassa jo pitkän aikaa. Ennen häitä puolestaan on perinteisesti järjestetty erityinen morsiussauna ja jouluna joulusauna.
Toimintaperiaate pienoiskuva|vasen|upright=0.67|Löylykauha ja löylykiulu saunan lauteilla
Saunan lämmityslaitetta nimitetään kiukaaksi. Kiukaassa on kiviä, joihin lämpö varastoituu. Löyly syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja se muuttuu kuumaksi höyryksi, joka leviää löylyhuoneen yläosiin kuljettaen samalla lämpöä saunojien iholle.
Kiuas lämmitetään yleensä polttopuilla tai sähköllä, joskus harvoin pelleteillä, öljyllä tai maakaasulla. Kiukaita on kahta perustyyppiä: kertalämmitteisiä ja jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista. Koska kaikki lämpö pitää varata kiviin ennen saunomista, on kivimäärän oltava suuri, satoja kiloja. Jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä jatketaan myös kylpemisen aikana ja kivimäärä voi siksi olla pienempi.
Puulämmitteiset kiukaat jakaantuvat savusaunoissa käytettäviin sisälle savuttaviin kiukaisiin ja nykyaikana tavallisempiin savuhormiin liitettyihin kiukaisiin. Savusaunan kiukaasta savu tulee lämmityksen aikana löylykivien läpi löylyhuoneeseen, josta se raollaan olevan oven ja räppänän tai lakeisen kautta poistuu ulos. Sisälle savuttavan kiukaan lämmittäminen lopetetaan ja saunatila tuuletetaan ennen saunomista.
Savuhormiin liitetyssä kiukaassa savu ei pääse lainkaan löylytilaan, vaan poistuu kiukaasta hormin kautta. Savuhormilliset kiukaat voidaan edelleen jakaa lämmitystavan mukaan kerta- ja jatkuvalämmitteisiin kiukaisiin. Jatkuvalämmitteinen kiuas on yleisin puulämmitteinen kiuastyyppi. Asuinhuoneistojen saunoissa käytetään yleisimmin sähkölämmitteisiä kiukaita. Sähkökiuas on käytännössä aina jatkuvalämmitteinen.
Savusauna pienoiskuva|Savusaunassa ei ole savupiippua, vaan savu leviää aluksi löylyhuoneeseen ja poistuu räppänän kautta
Perinteinen suomalainen saunatyyppi, savusauna (Karjalassa musta sauna), on kertalämmitteinen, eli kiuasta ei voida lämmittää kylpemisen aikana. Savusaunan kiuas on tulipesän ympärille ja päälle ladottu kivinen kupu, jonka läpi savukaasut nousevat vapaasti saunatilaan ja samalla kiuaskivet kuumenevat. Lämmityksen aikana savu poistuu välikatossa eli laessa olevan lakeistorven, lakeisen, tai seinässä olevan luukun eli räppänän kautta. Kun kivet ovat riittävän kuumat ja pesä on sammunut heitetään häkälöylyt, jonka jälkeen sauna on valmis kylpijöille. Häkälöylyissä suurin osa kivien pintaan tarttuneesta noesta ja pienhiukkasista irtoaa ennen kuin saunojia on löylyilmaa hengittämässä.
Kertalämmitteisyys edellyttää, että kiukaassa on enemmän lämpöä varaavia kiuaskiviä kuin jatkuvalämmitteisessä saunassa, koska lisälämmitystä ei voida tehdä kylpemisen aikana. Pieni neljän hengen savusauna lämpenee yleensä muutamassa tunnissa ja vaatii puolisen tuntia aikaa siintymiseen eli hiilloksen sammumiseen ja savun tuulettumiseen. Tuulettumista edistää, jos kekäleet vedetään kiukaan etuosaan palamisen loppuvaiheessa. Tällöin hiilet palavat nopeasti loppuun eikä ole vaaraa häkäkaasujen muodostumisesta.
Savusaunaa arvostetaan saunomisen perinteisenä muotona ja sen pehmeiden löylyjen vuoksi.
Savuhormillinen kerta- tai jatkuvalämmitteinen sauna Merkittävä muutos saunan kehityksessä oli uloslämpiävän kiukaan kehittäminen eli savuhormin liittäminen kiukaaseen. Uloslämpiävät kiukaat yleistyivät Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kiukaita on kahta perustyyppiä: kertalämmitteisiä ja jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista. Koska kaikki lämpö pitää varata kiviin ennen saunomista, on kivimäärän oltava suuri, satoja kiloja. Jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä jatketaan myös kylpemisen aikana ja kivimäärä voi siksi olla pienempi.