The Boys on brittiläinen punk-yhtye. Se perustettiin Lontoossa vuonna 1976. Yhtye lopetettiin vuonna 1982 mutta perustettiin uudelleen vuonna 1990-luvulla. The Boys julkaisi yhteensä neljä albumia vuosina 1977–1982 sekä yhden joulualbumin vuonna 1979 nimellä The Yobs. The Boys esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 2015.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”TCP” ja ”Brickfield Nights”.
Historia
Yhtyeen perustaminen Yhdessä Sex Pistolsin, Clashin ja The Damnedin kanssa The Boys oli osa 1970-luvun puolivälin ensimmäistä punk-aaltoa. Yhtye perustettiin kesäkuussa 1976, kun Matt Dangerfield ja norjalaissyntyinen pianisti Casino Steel liittyivät yhteen Kid Reidin, Jack Blackin ja Honest John Plainin kanssa. Heidän tavoitteensa oli luoda musiikkia, jossa olisi tarpeeksi energiaa täyttääkseen kasvavan punk-skenen standardit mutta myös tarpeeksi melodiaa kelvatakseen valtavirralle. The Boys esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti Lontoossa Hope and Anchor -baarissa lokakuussa 1976.
Yhtye sai levytyssopimuksen NEMS-yhtiöltä keväällä 1977, ja saman vuoden huhtikuussa julkaistiin sen ensimmäinen single ”I Don't Care”. Kappale herätti huomiota punk-fanien keskuudessa, mutta siitä ei tullut valtakunnallista hittiä. Marraskuussa 1977 julkaistiin The Boysin omaa nimeä kantanut debyyttialbumi, mutta sekään ei menestynyt kaupallisesti. Vuoden lopulla yhtye julkaisi The Yobs -nimellä cover-version Chuck Berryn joululaulusta ”Run Rudolph Run”.
Brickfield Nights Yhtyeen toinen albumi Alternative Chartbusters sisälsi yhtyeen uran suurimman hitin, ”Brickfield Nights” -kappaleen. Tarttuvan hittikappaleen ansiosta yhtyeen suosio kasvoi Euroopassa. Yhtye oli suosittu etenkin pianisti Casino Steelin synnyinmaassa Norjassa, missä he kävivät usein keikoilla. Kasvaneesta suosiosta huolimatta yhtye ajautui riitoihin levy-yhtiönsä kanssa. The Boys erosi vuonna 1979 NEMS-levy-yhtiöstä kolmannen albuminsa To Hell With The Boysin äänitysten aikana. Levy-yhtiön kanssa syntyi kiista siitä, kuka omistaa oikeudet yhtyeen kolmanteen albumiin, ja siksi levyn alkuperäisiä äänityksiä ei voitu julkaista. Ne julkaistiin vasta vuonna 1990 The Original to Hell with the Boys -nimisenä kokoelmana, kun riidat ja sopimukset olivat ratkenneet.
Kesti 18 kuukautta ennen kuin yhtye pääsi uudelleen jaloilleen. Honest John Plain soitti tauon aikana The Lurkers -yhtyeen kitaristina. Lopulta The Boys kuitenkin solmi uuden sopimuksen Safari Recordsin kanssa ja matkusti Norjan Trondheimiin aloittamaan kolmannen albuminsa äänitykset uudelleen, tällä kertaa norjalaisen tuottajan Bjorn Nessiden kanssa. Uudelleen äänitetty To Hell with the Boys ilmestyi lokakuussa 1979, ja The Boys pääsi sen myötä Ramones-yhtyeen Britannian kiertueelle lämmittelijäksi. Yhdestä kiertueen keikasta julkaistiin vuosia myöhemmin DVD nimellä Sick on You (2006).
Yhtyeen hajoaminen Yhtyeen seuraava Manner-Euroopan kiertue synnytti harhaanjohtavasti nimetyn albumin Live at the Roxy Club. Levy oli todellisuudessa äänitetty Ranskassa vuonna 1980. The Boysin eurooppalainen suosio ei vieläkään kääntynyt menestykseksi yhtyeen kotimaassa. Kaksi uutta singleä, “Kamikaze” ja “Terminal Love”, sekä Yobs-nimellä tehty joulualbumi floppasivat. Vuoden 1980 edetessä kävi selväksi, että yhtyeen suosio alkoi hiipua.
Yhtyeen sisäiset riidat johtivat siihen, että Casino Steel erosi yhtyeestä. Hän palasi synnyinmaahansa Norjaan ja työskenteli siellä useiden paikallisten yhtyeiden kanssa. Hän saavutti kansainvälistä menestystä myös Gary Holton & Casino Steel -duossa englantilaisen näyttelijä-laulaja Gary Holtonin kanssa. Casino Steelin tilalle The Boys -yhtyeeseen tuli entinen X-Ray Spexin saksofonisti Rudi, mutta The Boys -yhtyeen albumi Boys Only ja sitä seuranneet singlet ”Weekend” ja ”Let It Rain” eivät menestyneet. Maaliskuussa 1981 Reidkin lopetti. Hänen tilalleen tuli The Lurkersin vokalisti Howard Wall, ja yhtye sai tehtyä vielä ”Woch Woch Woch” -singlen, ennen kuin se hajosi riitaisasti vuoden 1981 lopulla.
Yhtyeen paluu pienoiskuva|Honest John Plain lavalla The Boysin kanssa. Kuten niin moni muukin tuon ajan yhtye, The Boys saatiin taas koottua yhteen, kun nuoremmat sukupolvet löysivät yhtyeen vanhat levyt. Saksalainen Die Toten Hosen kiinnitti myös huomionsa The Boysin tuotantoon ja levytti cover-version ”First Time” -kappaleesta Learning English -albumilleen. Vuonna 1996 Steel, Plain, Reid ja Dangerfield yhdistivät voimansa Die Toten Hosenin vokalistin Campinon kanssa akustiselle kokoelmalle Power Cut.
Samoihin aikoihin japanilainen Michelle Gun Elephant -yhtye nousi kotimaassaan listoille The Boys -covereilla ”Soda Pressing” ja ”Sick on You”. Tämä herätti japanilaisten musiikkialan kiinnostusta alkuperäistä The Boys -yhtyettä kohtaan, ja yhtye kutsuttiin esiintymään Japaniin. Heinäkuussa 1998 Steel, Plain, Reid ja Dangerfield matkustivat Japaniin yhdessä Die Toten Hosen -yhtyeen rumpalin Steve ”Vom” Ritchien kanssa (joka korvasi Jack Blackin) ja he soittivat kaksi loppuunmyytyä keikkaa Tokiossa.
Heinäkuussa 2001 The Boys teki ensimmäisen Britannian keikkansa 20 vuoteen. Se tapahtui Holidays in the Sun -festivaalin pääesiintyjänä. Vuosi huipentui myös keikkaan Düsseldorfissa, jossa The Boys esiintyi yhdessä entisen The Adverts -laulajan TV Smithin kanssa. Taltiointi keikasta täydentää edellä mainitun Sick on You -DVD:n.
Vuonna 2002 The Boys julkaisi uuden singlen ”Svengerland”, joka omistettiin Englannin jalkapallomaajoukkueen uudelle päävalmentajalle Sven-Göran Erikssonille. Single ilmestyi Captain Oi! -levymerkin kautta, joka oli päättänyt julkaista kaikki vanhat The Boys -albumit uudelleen. Vuonna 2006 yhtye jatkoi satunnaista kiertämistä Euroopassa, kunnes vuonna 2011 se esiintyi ensimmäistä kertaa Kanadassa. Vuonna 2012 The Boys matkusti Ranskaan äänittämään uutta albumia, joka ilmestyi heinäkuussa 2014. Uusia kappaleita sisältänyt levy Punk Rock Menopause sai hyvän vastaanoton sekä faneilta että kriitikoilta.
Vuosien varrella lukemattomat yhtyeet ovat versioineet The Boysin tuotantoa ja vielä useammat artistit ovat maininneet The Boysin merkittäväksi vaikutteekseen. Suomalainen Pojat-yhtye levytti The Boys -yhtyeen ”Brickfield Nights” -kappaleesta suomalaisen käännösversion nimellä ”Utajärven yöt”. Suomalainen Michael Monroe on levyttänyt cover-version The Boys -yhtyeen kappaleesta ”Jimmy Brown” sooloalbumilleen Watcha Want (2003).
Honest John Plain kuoli 73-vuotiaana 13. kesäkuuta 2025.
Yhtyeen tunnetuin kokoonpano:
Kid Reid – laulu, basso Matt Dangerfield – kitara, laulu Honest John Plain – kitara Casino Steel – piano, laulu Jack Black – rummut
Diskografia Albumit The Boys – (1977) Alternative Chartbusters – (1978) To Hell with the Boys – (1979) Boys Only – (1981) Punk Rock Menopause – (2014)
Livealbumit Live at Roxy – (1990) Powercut – Unplugged – (1996) Live in Concert (1980 & 1977) (mukana The Vibrators) – (1993) Undercover – Live in China – (2015)
Singlet ”I Don't Care” / ”Soda Pressing” – (1977) ”First Time” / ”Watcha Gonna Do” / ”Turning Grey” – (1977) ”Brickfield Nights” / ”Teacher's Pet” – (1978) ”Kamikaze” / ”Bad Days” – (1979) ”Terminal Love” / ”I Love Me” – (1980) ”You Better Move On” / ”Schoolgirls” – (1980) ”Weekend” / ”Cool” – (1980) ”Let It Rain” / ”Lucy” – (1980) ”Svengerland” / ”Only A Game” – (2002) ”Jimmy Brown” / ”Walk My Dog” – (2008)
Kokoelmat Odds and Sods – (1990) The Original to Hell with the Boys – (1990) The Boys/Alternative Chartbusters – (1993) Best of the Boys – (1995) Complete Punk Singles Collection – (1996) No Thanks!: The 70s Punk Rebellion – (2003)
Lähteet
Aiheesta muualla Viralliset sivut
Luokka:Brittiläiset punkyhtyeet