pienoiskuva|450x450px|Merenalaiset tiedonsiirtokaapelit yhdistävät mantereet verkostoksi. Internet (puhekielessä usein ”verkko”, ”netti”) on maailmanlaajuinen toisiinsa kytkettyjen tietoverkkojen järjestelmä, joka käyttää IP-protokollaa (osa TCP/IP-protokollapinoa) yhdistämään tietoteknisiä laitteita toisiinsa. Se on tietoverkkojen tietoverkko, joka koostuu eri kokoisista miljoonista yksityisistä, julkisista, akateemisista, liike-elämän sekä valtiohallintojen tietoverkoista, jotka kytkeytyvät toisiinsa erilaisten teknisten laitteistojen avulla (esim. langattomat ja optiset verkkoteknologiat). Internetissä on laaja valikoima erilaisia tietovarantoja ja -palveluita, kuten esimerkiksi web-sivut, sähköposti, puhelinpalvelut, nettipelit ja tiedostojen jakamiseen käytetyt vertaisverkot. Rajoitetummassa teknisessä merkityksessä ”internet” tarkoittaa mitä tahansa TCP/IP-protokollaperhettä käyttävää verkkoa, vaikka se ei olisi yhteydessä maailmanlaajuiseen Internetiin.
Internetillä oli vuonna 2019 jo 4,1 miljardia käyttäjää eli yli puolet maapallon väestöstä käyttää internetiä. Yli 80 prosenttia eurooppalaisista käyttää, mutta Afrikassa osuus on alle 30 prosenttia. Internetiä käytetään nykyisin laajakaistaisen aina auki olevan yhteyden kautta, joka voi olla kiinteä eli kupari- tai valokuitukaapelia pitkin loppukäyttäjälle toimitettava yhteys tai langaton eli mikroaaltosäteilyn avulla loppukäyttäjälle toimitettava yhteys.
”Internet”-nimitystä alettiin käyttää 1970-luvulla, kun 1960-luvulla perustettu Yhdysvaltain sotilaallisessa käytössä ollut ARPANET-tietoverkko otettiin käyttöön myös yliopistojen puolella. Vuoden 1983 ensimmäisenä päivänä TCP/IP -protokollat otettiin käyttöön ARPANETissä ja niiden käyttö yleistyi laajemmin pitkin 1980-lukua. Suomen yliopistojen tietoverkot kytkettiin Internetiin vuonna 1988. Koteihin alettiin myydä yksityisiä Internet-yhteyksiä vuodesta 1993 alkaen ja 2000-luvulle tultaessa Internet oli syrjäyttänyt useimmat aiemmin käytetyt tietoliikenteen muodot, kuten BBS:t (”purkit”) ja kansalliset tietoverkot (Suomessa TeleSampo ja Infotel). Internetin tullessa koteihin World Wide Web (WWW-sivut eli nettisivut - jotka alun perin keksittiin Sveitsin Cernissä) antoi kasvot Internetille graafisena käyttöliittymänä, jossa oli tekstin lisäksi myös kuvia.
Historiaa Jo varhain ajatuksia Internetin kaltaisesta tietoverkosta esitti Mundaneumin kehittäjä Paul Otlet. Vuonna 1934 Otlet julkisti idean maailmanlaajuisesta verkostosta, joka kytkisi yhteen tiedon katseluun tarkoitettuja laitteita, ”sähköisiä teleskooppeja”. 1962 esitettiin idea nimeltä "Intergalactic Network" J.C.R. Lickliderin johdolla.thumb|upright=1.4|Internetin käyttäjien määrä per 100 asukasta (Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)).
Internet syntyi 1960-luvulla Yhdysvaltain puolustusministeriön tarpeisiin Internetin perustaa luotiin 1960-luvulla Yhdysvaltain puolustusministeriön käynnistäessä rahoituksen ARPANET-tietoverkon (Advanced Research Projects Agency) rakentamiseen. Laajalle levinnyt käsitys on ollut, että projektin tarkoituksena oli luoda hajautettu, ydiniskun kestävä viestintäjärjestelmä. Mikäli tietoverkko olisi ollut keskusjohtoinen, se olisi lamaantunut keskuksen tuhoutuessa. Esimerkiksi Internet Societyn laatimassa Internetin historiikissa kiistetään tämä tulkinta ja sanotaan, että tarkoitus oli yksinkertaisesti luoda sotilaskäyttöön tietoverkko, joka pystyisi jakamaan aiempaa tehokkaammin resurssit käyttöön verkon eri toimijoiden välillä. ARPA:n johtajan Charles Herzfeldin mukaan verkko perustettiin, koska tehokkaat tietokoneet ja niitä käyttävät tutkijat olivat maantieteellisesti etäällä toisistaan.
Tutkijayhteisö kehitti yhtenä Internetin kehityksen kannalta keskeisenä ratkaisuna solmutietokoneisiin perustuvan pakettikytkentäisen tietoverkon, jossa kaikki solmut olivat keskenään tasavertaisia eikä minkään tahon tarvinnut ylläpitää paljon voimavaroja vaativaa keskustietokonetta. Jokainen solmu vastaanotti ja välitti viestejä itsenäisesti. Tähän ratkaisuun pyrittiin, koska varhaisen tietoverkkoteknologian haasteena oli, että suuret paketit saattoivat tukkia muun tietoliikenteen jopa päiviksi. Tähän liittyen viestit purettiin pienemmiksi paketeiksi, jotka koottiin kokonaisiksi viesteiksi vasta kun ne olisivat perillä. Pakettien kulkureitillä ei ollut merkitystä. Ne vain siirtyivät solmulta toiselle kunnes saavuttivat päämääränsä. Ratkaisun ansiosta jokainen paketti siirtyi suunnilleen samankokoisina osina, eivätkä isommat paketit tukkineet enää tietoverkkoa tuntikausiksi ja samoin, vaikka suuri osa verkon solmuista menisi epäkuntoon, paketit pääsisivät kuitenkin perille jotain toista kautta.
ARPAnet-tietoverkon ensimmäisiä käyttäjiä olivat puolustusvoimien ohella yliopistot ja tutkimuslaitokset. 1970- ja 1980-luvuilla ARPAnetin lisäksi perustettiin lukuisia muita tietoverkkoja ja puolustusvoimien tietoverkko erkani ARPAnet-tietoverkosta omaksi MilNet-tietoverkoksi. ARPAnetin levitessä laajemmin akateemiseen käyttöön siitä alettiin ensimmäisen kerran käyttää nimitystä ”Internet”, jolla tarkoitettiin yhteen liitettyjen tietoverkkojen kokonaisuutta. 1970-luvun lopulla Internet koostui noin 60 palvelinkoneesta eri puolilla Yhdysvaltoja. Tämän lisäksi maassa oli pienempiä verkkoja (tunnetuimpana Michiganin yliopiston verkko), joita käytettiin samoihin asioihin. Sähköpostin lähettäminen Yhdysvaltain läpi saattoi edelleen kestää yli päivän hitaan tietoliikennetekniikan vuoksi. thumb|upright=1.4|1980- ja 1990-luvuilla tekstipohjaiset ”uutisryhmät” olivat Internetin keskeinen monen käyttäjän välinen kommunikaatiomuoto.
1970-luvulla ongelmana oli erilaisten verkkojen yhdistäminen. Tämän vuoksi CYCLADES- ja NPL-verkko tekivät kokeita yhdistämiseen, joka vaikutti ARPANETiin ja TCP/IP-pinon kehitykseen.
Internet 1980-luvulla: Sähköpostit, uutisryhmät, tiedostonsiirto, pelit, IRC Yritykset liittyivät mukaan korkeakoulujen jälkeen, ja niitä kiinnostivat erityisesti sähköposti- ja tiedostonsiirtopalvelut. Näiden toimintojen lisäksi 1980-luvun Internetissä keskeistä olivat uutisryhmät, joissa käyttäjät vaihtoivat kirjoituksiaan eri aihepiireistä ja jo tuolloin pelattiin myös verkossa toimineita moninpelejä. Reaaliaikaiset usean henkilön keskustelukanavat alkoivat yleistyä IRC-protokollan myötä vuodesta 1988 alkaen.
Koska Internet tuntui liian hitaalta, aloitti NSF (National Science Foundation) vuonna 1985 NSFNet -hankkeen nopeamman verkon (joka oli osa Internetiä) luomiseksi. Tarkoituksena oli saada enemmän käyttäjiä supertietokoneille, joiden rakentaminen joka yliopistoon olisi tullut kalliiksi. NSFNet oli samalla ensimmäinen kaikki Yhdysvaltain tutkimusta harjoittavat yliopistot yhdistävä verkko. Aiemmat Internetiin kytketyt verkot oli varattu rajatummille hankkeille. Koska julkista rahoitusta ei saatu tarpeeksi, mikä oli muutenkin hidastanut tietoverkkojen kehitystä Yhdysvalloissa 1970-luvulta alkaen, käännyttiin projektissa IBM:n ja MCI:n puoleen, joista ensin mainittu toimitti verkon laitteet ja ohjelmistot reitittimien suhteen ja jälkimmäinen huolehti varsinaisten verkon käyttäjien laitteistoista. NSFNet toimi vuodesta 1988 vuoteen 1995 asti, jolloin Yhdysvaltain kongressi päätti, että Internet on kaupallinen, eikä se tarvitse julkista tukea. Hanke oli kuitenkin onnistunut uudistamaan Internetin infrastruktuurin Yhdysvalloissa tuohon mennessä.
Marraskuussa 1988 Pohjoismaiden NORDUnet ja samalla siinä mukana ollut Suomen korkeakoulujen Funet yhdistettiin Princetonin yliopiston (New Jersey) von Neumannin supertietokonekeskukseen, joka puolestaan oli mukana Internetiin liitetyssä NSFNetissä. Näin Suomi liittyi Internetiin muiden Pohjoismaiden mukana. 1980-luvulla Funet pysyi ainoana tapana päästä Internetiin Suomessa. Tähän liittyi oleellisesti myös vuonna 1988 tehty Funetin oman tietoliikenneverkon pystyttäminen, jossa käytettiin samana vuonna markkinoille tulleita Cisco-yhtiön reitittimiä. Ne mahdollistavat moniin eri tiedonsiirtoprotokolliin perustuvan tietoverkon, jossa dataa siirtyy eri suuntiin samaa väylää pitkin. Vanha X.25-protokolla jäi näin historiaan. Vastaava siirtymä tehtiin samana vuonna myös Pohjoismaiden NORDUnetin tasolla. Fi.-domainpääte oli rekisteröity Suomelle jo vuonna 1986 eli kaksi vuotta ennen varsinaista Internetiin liittymistä.
Ennen varsinaisia kotiin tarjottavia Internet-yhteyksiä oli Suomessa mahdollista päästä kotoa käsin käyttämään Internetiä joko soittamalla modeemilla oman yliopiston linjaan tai sitten käyttämällä niin ikään modeemilla (tai erillisellä Minitel-päätteellä) kansallisten tietoverkkojen, TeleSammon ja Infotelin, tarjoamia Internet-palveluita. Tällainen Internetin käyttö pysyi kuitenkin varsin marginaalisena ilmiönä.
1990-luku: Internet tulee koteihin, WWW:n synty ja läpimurto, netti-hypetys ja IT-kupla thumb|upright=1.4|Vuonna 1993 läpimurron tehnyt Mosaic -selain. Varhaisen WWW:n sivujen tausta näkyi yleensä harmaana. thumb|upright|28 800 bps sisäinen modeemi. 1990-luvulla nettiyhteys kotoa muodostettiin usein sisäisen modeemin avulla, josta meni suoraan johto analogiseen puhelinverkkoon. Samalla laitteella pystyi käyttämään BBS:iä tai muodostamaan yhteyden toisen modeemin käyttäjän pääteohjelmaan. 1990-luvulla Internet kaupallistettiin ja siirrettiin suurten operaattoreiden hoidettavaksi. Sen jälkeen se alkoi levitä myös valtaväestön käyttöön. Nopeat tiedonsiirtoyhteydet, helppokäyttöiset graafiset käyttöliittymät ja uudet palvelut alkoivat houkutella yksityisiä käyttäjiä kokeilemaan Internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Ennen kuin nettisivut selaimineen yleistyivät, toimi välivaiheena 1990-luvun alussa tekstisivuja järjestellyt gopher-protokolla. WWW:n yleistymistä hidasti esimerkiksi kuvien hidas latautuminen tuon ajan verkkoteknologialla. Nettisivujen alkuperäinen tarkoitus oli järjestellä fyysikoiden tutkimustietokannat paremmin käytettäväksi, mutta WWW:n potentiaali osoittautui myöhemmin selvästi laajemmaksi. Illinoisin Urbana-Champaignin yliopiston alaisessa NCSA:ssa (National Center for Supercomputing Applications) kehitetty Mosaic-selain (1993, myöhemmin ”Netscape Navigator”) oli ohjelma, jonka avulla WWW:n käyttö popularisoitui.
Suomessa Internetin laajempi leviäminen kotikäyttöön alkoi 1993, kun EUnet Finland aloitti Internet-yhteyksien tarjoamisen yrityksille ja kotitalouksille. Samana vuonna yhteyksiä alkoivat tarjota myös Tele (nyk. Telia) ja HPY (nyk. Elisa). Silti vasta 1990-luvun puolivälin paikkeilla useimmat keskivertokansalaiset yliopistojen ulkopuolella alkoivat kuulla Internetistä. Internetin käytön yleistyminen aiheutti medioissa innostusta ja 1990-luvun puolivälistä alkaen alettiin puhua ylevästi esimerkiksi ”tiedon valtatiestä”, ”netti-surffailusta” ja ”interaktiivisuudesta” (vuorovaikutteiset palvelut).Aikansa nettihypeen on viitattu sarkastisesti esimerkiksi Niko Nirvin kolumnissa Pelit-lehdessä 1/96 Näihin aikoihin monet peruskoulutkin saatiin jo verkkoon. Internet-hype kytkeytyi ilmiönä myös 1990-luvun lopun IT-kuplaan, kun Internet mobiiliteknologian ohella synnytti sijoittajissa epärealistisia tuotto-odotuksia.
Puhelinverkkoa käyttävä modeemiliikenne siirtyi vuosikymmenen loppua kohti Internet-palveluihin. Internet-aikaa edeltänyt BBS-kulttuuri lopahti viimeistään Internetin nopeiden laajakaistayhteyksien yleistyessä vuoden 2000 tienoilla. Alun perin Internetin ulkopuolisten kansallisten tietoverkkojen (jotka tosin tarjosivat myöhemmin myös Internet-palveluita käyttäjilleen) suosio romahti jo aiemmin, kun esimerkiksi verkkopankin käyttö siirtyi Internetiin.
2000-luku: sosiaalinen media, älypuhelimet