Ion Antonescu (15. kesäkuuta 1882 Pitești, Romania – 1. kesäkuuta 1946 Jilava) oli Romanian pääministeri ja diktaattori toisen maailmansodan aikana vuosina 1940–1944.

Elämäkerta Antonescu syntyi porvariperheeseen, jossa oli jonkinlaisia sotilasjuuria. Hän kävi Craiovan ja Iașin sotilaskouluja, valmistui luokkansa priimuksena ratsuväkikoulusta 1904 ja 1911 sotilasakatemiasta.

Luutnanttina Antonescu otti osaa vuoden 1907 maatyöläisten kapinan tukahduttamiseen Galațin lähistöllä. Vuonna 1913 hän osallistui toiseen Balkanin sotaan Bulgariaa vastaan ja hänet palkittiin Romanian korkeimmalla kunniamerkillä. Ensimmäisessä maailmansodassa hän toimi marsalkka Constantin Prezanin esikuntapäällikkönä. Hän suunnitteli Romanian menestyksekkään puolustuksen Saksan sotamarsalkka August von Mackensenin hyökkäystä vastaan Moldaviassa 1917 syksyllä, kun loput Romaniasta oli jo miehitetty loppuvuodesta 1916.

Antonescu sai mainetta taitavana ja käytännönläheisenä komentajana. Hän sai lempinimen Câinele roșu (punainen koira). Vuonna 1919 Unkarin-Romanian sodan aikana Antonescu ja kenraaliluutnantti Constantin Prezan organisoivat operaation, jossa Romania sai voiton Unkarin puna-armeijasta ja miehitti Budapestin. Antonescu ylennettiin everstiluutnantiksi ja hänelle myönnettiin Romanian korkea-arvoisin Mikael Rohkean sotilasritarikunnan kunniamerkki joulukuussa 1919.Romanian Armed Forces in the Second World War: Ion Antonescu Worldwar2.ro. Viitattu 1.6.2014

Vuodet 1922–1926 hän oli sotilasattašea Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Hän palasi Școala Superioară de Războin (ylempi sotilaskoulu) johtajaksi vuosiksi 1927–1930 ja oli suuren päämajan päällikkö 1933–1934.

Entisen kuninkaan Ferdinandin poika Kaarle II palasi maanpaosta kesäkuussa 1930 ja syrjäytti alaikäisen poikansa Mikaelin (s. 1921) valtionhoitajat. Antonescu nimitettiin puolustusministeriksi 1937–1938. Helmikuussa 1938 kuningas julistautui itsevaltiaaksi fasistisen rautakaartin kasvavan vallan pelossa ja perusti korporatiivisen diktatuurin.

Liittoutuminen Saksan kanssa ja nousu diktaattoriksi Heinäkuussa 1940 Neuvostoliitto miehitti Romanialle kuuluneet Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan alueet. Antonescu pyysi apua Adolf Hitlerin johtamalta Saksalta, joka lähetti joukkoja Romaniaan syyskuussa 1940. Hitlerin motiivina oli suojella romanialaisia öljykenttiä. Hitler oli virallisesti Neuvostoliiton liittolainen Molotov–Ribbentrop-sopimuksen nojalla, mutta joukkojen siirrot Romaniaan kiristivät Neuvostoliiton ja Saksan suhteita.

Kuningas Kaarle II nimitti Antonescun pääministeriksi 4. syyskuuta 1940. Antonescu muodosti Rautakaartin kanssa ns. kansallisen legioonalaishallituksen. Hän pakotti kuninkaan luopumaan kruunusta ja lähtemään maapakoon. Kaarlen poika Mikael kruunattiin jälleen kuninkaaksi 6. syyskuuta. Antonescu nimitti itsensä arvonimellä Conducător, johtaja, ja otti diktatoriset oikeudet. Kuninkaalle jäi vain keulakuvan asema.

Wienin toisen välitystuomion mukaisesti Romania joutui luovuttamaan Pohjois-Transilvania Unkarille elokuussa 1940. Antonescu piti sotaa Unkarin kanssa Transilvaniasta väistämättömänä sen jälkeen, kun Neuvostoliitto olisi lyöty. Jo marraskuussa 1940 Antonescu korosti Hitlerille, että Romania olisi valmis sotaan Neuvostoliittoa vastaan.Könönen 2022, s. 181 Romania liittyi akselivaltoihin marraskuussa 1940.Könönen 2022, s. 186

Rautakaartin kapina pienoiskuva|Kansallisen legioonalaishallituksen johtaja, Conducător Ion Antonescu ja varapääministeri, Rautakaartin johtaja Horia Sima lokakuussa 1940. Antonescun ja Siman yläpuolella Rautakaartin edesmenneen perustajan Corneliu Zelea Codreanun kuva. Antonescu lähestyi fasistista ja antisemiittistä Rautakaartia ja tarjosi heille paikkoja hallituksessa 15. syyskuuta 1940. Hän halusi tuota kautta kaartin omaan hallintaansa, koska sen puolisotilaalliset toimet söivät maan poliittista vakautta. Ajanjakso tunnetaan Romaniassa nimellä kansallislegioonavaltio (Statul național-legionar). Kun Antonescu kieltäytyi toistuvasti Rautakaartin vaatimuksista, kaarti kapinoi 21. tammikuuta 1941. Antonescu kuitenkin murskasi kapinan nopeasti, ja Saksa hyväksyi toimet taloudellisen vakauden nimessä. Rautakaarti kiellettiin ja sen johtajat vangittiin tai karkotettiin maasta.

Toinen maailmansota

pienoiskuva|Antonescu ja Adolf Hitler 10. kesäkuuta 1941, hieman ennen hyökkäystä Neuvostoliittoon. pienoiskuva|Antonescu (oik.) kättelee Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropia tammikuussa 1943. Romanian armeija liittyi Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 suurimpien laillisten puolueiden johtajien tuella. Joukot miehittivät aiemmin menetetyt alueet, mukaan lukien Odessan. Odessassa järjestettiin syksyllä yksi historian verisimmistä joukkomurhista. Antonescu nimitti itsensä marsalkaksi, ja Odessan satama nimitettiin uudelleen hänen mukaansa. Sotamenestys ja uudistukset toivat Antonesculle merkittävän kansansuosion. Antonesculla oli hyvät välit liittolaiseensa Hitleriin, ja he tapasivat toisensa sodan aikana ainakin kahdeksan kertaa. Hitler piti Antonescua korvaamattomana Romanialle ja kutsui tätä ”tarkaksi ja turmeltumattomaksi” sekä ”mieheksi, jollaista Romanialla ei ole koskaan ennen ollut”.Könönen 2022, s. 279

Romanian joukot eivät pysähtyneet entisille rajoille vaan jatkoivat syvemmälle Ukrainaan ja Venäjälle. Liittoutuneet ja romanialaiset poliitikot protestoivat päätöstä. Saksan ja Romanian kärsittyä murskaavan tappion Stalingradin taistelussa Antonescun kansansuosio hiipui nopeasti. Hän aloitti neuvottelut aselevosta muttei voinut hyväksyä vaatimusta ehdottomasta antautumisesta.

Vallankaappaus Kesällä 1944 puna-armeijan työnsi saksalaisia kohti Romaniaa, mutta Antonescu kieltäytyi neuvottelemasta rauhasta. Epätoivoisessa tilanteessa 24. elokuuta 1944 kuningas Mikael, jota Romania poliittiset puolueet tukivat, syrjäytti Antonescun ja pidätytti hänet.

Kuolema pienoiskuva|Antonescun teloitus Antonescu luovutettiin Neuvostoliittoon. Hänet tuotiin myöhemmin takaisin Romaniaan, ja toukokuussa 1946 hänet asetettiin liittoutuneiden valvontakomission vaatimusten mukaisesti oikeuden eteen sotarikoksista, hyökkäyssodan valmistelusta ja maanpetoksesta. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin yhdessä kolmen muun hallintonsa edustajan kanssa Jilavan linnoituksessa lähellä Bukarestia 1. kesäkuuta 1946.

Rooli holokaustissa pienoiskuva|Iașin pogromi, Romanian viranomaisten murhaamia juutalaisia kadulla Iașissa 29. kesäkuuta 1941. Antonescun rooli holokaustissa on epäselvä. Hän ei hyväksynyt natsien näkemystä herrarodusta, ja hänen antisemitisminsä oli suurimmaksi osaksi taloudellista nationalismia. Hänen ottoäitinsä Frida Cuperman oli juutalainen, kuten hänen entinen vaimonsa Rasela Mendel, jonka hän nai Lontoossa 1920-luvulla.

Kesällä 1941 Antonescu käynnisti Romanian oman version lopullisesta ratkaisusta. Ohjelman mukaan Bessarabian ja Bukovinan juutalaisväestö tuli evakuoida ja eliminoida. Vuonna 1941 etenevä Romanian armeija syytti ”juutalaisia vastarintaliikkeitä” hyökkäyksistä ja määräsi kaikki Bessarabian ja Bukovinan juutalaiset (80 000–150 000), joita syytettiin kommunistiagenteiksi virallisessa propagandassa, siirrettäväksi Transnistriaan. Useat kuolivat viikon kestäneellä matkalla kuolemanjunalla itään ilman riittävää vettä ja ruokaa. Joulukuussa 1941 ilmoitettiin 108 000 juutalaista asutetun Transnistriaan. Vuonna 1942 viranomaisten mukaan maakunnassa oli 80 087 juutalaista ja joulukuussa 54 300. Kuljetukset lopetettiin aikaisin 1942 ja maaliskuussa 1943 siirretyt juutalaiset tuotiin takaisin Romaniaan. Noin 10 000 palasi.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Toisen maailmansodan henkilöt Luokka:Romanian pääministerit Luokka:Romanian marsalkat Luokka:Diktaattorit Luokka:Sotarikoksista teloitetut Luokka:Romanian hallitsijat ja valtionpäämiehet Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1946 kuolleet