Tenzin Gyatso (, koko nimi Jamphel Ngwang Lobsang Yeshe Tenzin Gyatso, syntyjään Lhamo Dhondrub, , ; s. 6. heinäkuuta 1935) on nykyinen, 14. dalai-lama, Tiibetin buddhalaisuuden ja Tiibetin pakolaishallituksen johtaja.
Tenzin Gyatso syntyi maanviljelijäperheeseen Koillis-Tiibetissä. Edellisen dalai-laman ennen kuolemaansa jättämien vihjeiden ja perinteisten kokeiden perusteella hänet tunnistettiin jo pikkulapsena dalai-laman inkarnaatioksi eli ruumiillistumaksi. Hänestä tuli neljävuotiaana dalai-lama ja 15-vuotiaana Tiibetin poliittinen johtaja. Kiinan kansantasavallan miehitettyä Tiibetin Tenzin Gyatso lähti maanpakoon Intiaan. Siellä hän perusti Tiibetin pakolaishallituksen. Hän tukee tiibetiläisen kulttuurin säilyttämistä ja tavoittelee Tiibetin autonomiaa. Dalai-lama on matkustellut laajasti vuodesta 1960 lähtien tekemässä tiibetiläisten asiaa tunnetuksi, ja tiibetiläiset pitävät häntä yhä johtajanaan. Hän sai vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon väkivallattomasta rauhantyöstään.
Varhainen elämä Varhaislapsuus thumb|Dalai-laman synnyinkoti. Lhamo Thondup (tai Dhondrub) syntyi Tengsterin kylässä Amdon maakunnassa (nyk. Qinghain maakunnassa Kiinassa) Koillis-Tiibetissä 6. heinäkuuta 1935. Hän oli vanhempiensa kuudestatoista lapsesta yhdeksäs; lapsista seitsemän jäi eloon. Hänen nimensä tarkoitti ”toiveita toteuttavaa jumalatarta”. Hänen isoveljensä Thubten Jigme Norbu oli jo aikaisemmin julistettu lama Tengster Rinpochen jälleensyntymäksi, ja hänen toinen isoveljensä opiskeli luostarissa munkiksi. Lhamon vanhemmat olivat uskonnollisia ja noudattivat tavallisimpia tiibetinbuddhalaisia menoja, mutta he eivät olleet varsinaisesti hurskaita. Ensimmäiset kolme vuotta Lhamon vietti melko tavanomaista tiibetiläislapsen elämää.Chhaya 2008, s. 50–55.
Tunnistaminen jälleensyntyneeksi dalai-lamaksi Kolmastoista dalai-lama oli kuollut Lhasassa vuonna 1933, ja hänen odotettiin jälleensyntyvän aikaisintaan yhdeksän kuukauden ja viimeistään kahden vuoden kuluttua kuolemastaan. Hänen päänsä havaittiin kääntyneen kahdesti hänen kuolemansa jälkeen itään päin, mikä tulkittiin merkiksi siitä, että jälleensyntyminen tapahtuisi jossain Lhasan itäpuolella. Tiibetin sijaishallitsija Reting Rinpoche lähtikin etsimään dalai-laman jälleensyntynyttä dalai-lamaa idästä, ja erinäisiä merkkejä seuraamalla löytyi kolme ehdokasta. Näistä ensimmäinen ehti kuolla, ja toinen ei kyennyt tunnistamaan dalai-lamalle kuuluneita esineitä. Kolmannen ehdokkaan, Lhamo Thondupin, sen sijaan kerrotaan heti tunnistaneen etsijäseurueen jäsenet ja heidän kantamansa esineet. Vielä nykyisin 14. dalai-lama kertoo itsekin muistavansa tapahtumat ja sen, kuinka tutulta kaikki hänestä jo silloin tuntui.Chhaya 2008, s. 57–62.
Kun maakunnan hallitsija oli vihdoin lunnaita vastaan sallinut juuri neljä vuotta täyttäneen Lhamon lähteä Lhasaan, noin 50 hengen suuruinen seurue lähti Tengsteristä 10. heinäkuuta 1939. Seurueeseen kuuluivat Lhamon vanhemmat ja kaksi veljeä, jotka saivat Lhasaan saavuttua asua lähellä Lhamon uutta kotia. Lhamon saapuminen Lhasaan oli hyvin merkittävä ja odotettu tapahtuma tiibetiläisille. Neljävuotias Lhamo oli vielä liian nuori opiskelemaan buddhalaisia tekstejä, joten hän vietti ensimmäisen talven dalai-laman kesäasunnossa Norbulingkan palatsissa. Hänen päänsä ajeltiin, ja hän sai uuden nimen Jamphel Ngwang Lobsang Yeshe Tenzin Gyatso, joka tarkoittaa ”Pyhä herra, Lempeä kunnia, Suuri puhuja, Myötätuntoinen, Oppinut uskon puolustaja, Viisauden valtameri”. Henkilönnimenä hänestä käytetään kahta viimeistä nimeä. Jälkikäteen Tenzin Gyatso on suhtautunut nimiinsä vaatimattomasti: hän myöntää vain ”Suuren puhujan” olevan osuva nimi, sillä hän puhuu paljon.Chhaya 2008, s. 66–79.
Dalai-lamana Tiibetissä Kruunaus dalai-lamaksi Lhamo palasi Lhasaan 21. helmikuuta, ja uudeksi dalai-lamaksi hänet kruunattiin juhlallisesti 22. helmikuuta 1940. Dalai-lama itse kertoi jälkeenpäin muistavansa yhä kruunajaisseremonioiden tapahtumat, ja kuinka tutulta kaikki tuntui:Chhaya 2008, s. 80–84.
Opinnot Kuusivuotiaana Dalai-lama aloitti buddhalaisuuden opinnot, jotka kestivät 18 vuotta. Talvet hän vietti Potalan palatsissa ja kesät Norbulingkassa, missä hän kertoo viihtyneensä paremmin.Chhaya 2008, s. 84–85.
Kiinalaismiehitys ja pako Intiaan Kiinan kansanarmeija hyökkäsi Tiibetiin vuonna 1949 ja miehitti lopulta maan pysyvästi, mikä muodosti uhan tiibetiläisen kulttuurin olemassaololle. Tiibetiläiset antoivat 15-vuotiaalle Dalai-lamalle täyden poliittisen vallan, sillä maa tarvitsi yhdistävää symbolia.Chhaya 2008, s. 86. Dalai-lama neuvotteli miehityksen aikana Kiinan johdon kanssa tuloksetta.Chhaya 2008, s. 99
Tiibetiläiset aloittivat aseellisen vastarinnan miehittäjiä vastaan vuonna 1957. Tiibetin kansannousun alettua vuonna 1959 Dalai-laman elämä Lhasassa kävi lopulta kestämättömäksi. Kiinalaiset pommittivat maan luostareita ja ampuivat hänen palatsiaan tykillä. Dalai-lama pelkäsi henkensä puolesta ja pakeni 31. maaliskuuta 1959 perheensä ja seurueensa kanssa Intiaan, mistä hän sai turvapaikan. Tiibet oli menettänyt johtajansa, jota pidettiin Jumalan asettamana, ja maahan jäi suuri henkinen tyhjiö. Osa kansasta uskoi kaiken olevan osa jumalallista suunnitelmaa, osa kielsi tapahtuneen, ja osa uskoi kiinalaisten nyt nousseen maan uusiksi jumaliksi.Chhaya 2008, s. 104–111.
Maanpaossa Intiassa Tiibetin pakolaishallituksen johtajana thumb|Dalai-laman opetushuone Dharamsalassa. Intiassa Dalai-lama asettui Intian pääministerin Jawaharlal Nehrun osoittamaan McLeod Ganjin esikaupunkiin, joka sijaitsee vuorenrinteessä noin 1 800 metrin korkeudessa Dharamsalan kaupungin yläpuolella. Kylä sopi ilmastoltaan tiibetiläisille ja oli tarpeeksi syrjäinen Intian johdon kannalta. Lisäksi alueella oli buddhalaisuuden varhaisia juuria. Köyhyyslupauksen antaneen Dalai-laman asuintalo oli suuri, mutta hänen asuintiloissaan ei ollut muuta kuin yksi vuode.Chhaya 2008, s. 122–125
Dalai-lama aloitti poliittisen toiminnan välittömästi Intiaan saavuttuaan. Hän perusti Dharamsalaan Tiibetin pakolaishallituksen. Vuonna 1960 hän pyysi Yhdistyneitä kansakuntia keskittymään Tiibetin kysymykseen, mikä johtikin seuraavina vuosina kolmeen tiibetiläismyönteiseen YK:n päätöslauselmaan. Vuonna 1963 hän julkisti Tiibetin demokraattisen perustuslain. Hän alkoi myös tukea uhanalaisen tiibetiläisen kulttuurin säilyttämistä ja tukea tiibetiläispakolaisia. Vuonna 1964 hän teki ensimmäisen ulkomaanvierailunsa Aasiassa.Chhaya 2008, s. 127–129.
Kiinan johtaja Mao Zedong kuoli 1976, ja Tiibetin olot vapautuivat. Dalai-lamalle tarjottiin vuonna 1978 tilaisuutta palata Tiibetiin ja aloittaa keskustelut Tiibetin asemasta. Tiibetin täyttä itsenäisyyttä vielä tuolloin tavoitellut Dalai-lama torjui mahdollisuuden.Chhaya 2008, s. 135. Tiibetissä toteutettujen uudistusten vaikutuksesta tiibetiläisten itsenäisyysvaatimukset voimistuivat, minkä vuoksi kiinalaiset kieltäytyivät Dalai-laman vuonna 1981 ehdottamista neuvotteluista.Chhaya 2008, s. 143–144. Samalla Dalai-laman näkyvyys kasvoi, ja Tiibetin tilanne sai entistä enemmän kansainvälistä julkisuutta.Chhaya 2008, s. 147–148
Dalai-lama on kannattanut vuodesta 1987 alkaen täyden itsenäisyyden sijasta Tiibetin autonomiaa. Hän ehdotti samalla koko Tiibetin muuttamista rauhanvyöhykkeeksi, kehotti Kiinaa luopumaan väestönsiirtopolitiikastaan ja kiinnittämään huomiota Tiibetin ympäristönsuojeluun ja tiibetiläisten perusoikeuksiin.Chhaya 2008, s. 277–278.
Vuoteen 2011 asti Dalai-lama toimi Tiibetin pakolaishallituksen johtajana. Hän päätti jättäytyä pakolaishallituksen poliittisesta toiminnasta ja keskittyä vain hengelliseen toimintaan. Tästä lähtien pakolaishallituksen johdossa on toiminut sikyong.
Nobelin rauhanpalkinto 1989 Dalai-lama sai vuonna 1989 Nobelin rauhanpalkinnon. Nobel-komitea rinnasti palkintoperusteluissa Dalai-laman rauhan esitaistelijana Mahatma Gandhiin. Komitea korosti erityisesti sitä, että ”Dalai-lama on johdonmukaisesti vastustanut väkivallan käyttöä kamppailussaan Tiibetin vapauden puolesta”.Chhaya 2008, s. 151–152. Nobel-palkinto lisäsi Dalai-laman tunnettuutta, mutta ärsytti Kiinaa eikä vaikuttanut sen Tiibetin-politiikkaan.Chhaya 2008, s. 159. Palkinnon myöntämisen jälkeen Tiibetin autonomia ei ole edistynyt Dalai-laman ponnisteluista huolimatta, ja maan kiinalaistamista on jatkettu.Chhaya 2008, s. 163–164.
Rauhanpalkinnon jälkeinen toiminta Dalai-lama julkisti vuonna 1992 ”Suuntaviivoja Tiibetin tulevalle politiikalle, ja sen perustuslain pääpiirteet”. Siinä hän ilmoitti, ettei aio olla virallisessa asemassa Tiibetin tulevassa hallituksessa vaan aikoo palvella kansaa hallituksen ulkopuolisena yksityishenkilönä. Hän perusteli kantaansa sillä, että ei halua maan olevan yhden ihmisen varassa.Chhaya 2008, s. 190–192. Hän sanoo haluavansa jatkaa elämäänsä yksinkertaisena munkkina, jos hänen sallitaan palata Tiibetiin.Chhaya 2008, s. 233. Dalai-lama luennoi edelleen ahkerasti eri puolilla maailmaa.Chhaya 2008, s. 221.
Seuraajan valinta
Dalai-lamalla on oikeus itse päättää, syntyykö hän uudelleen. Hänen mukaansa asia riippuu siitä, tarvitaanko uutta dalai-lamaa, ja hän katsoo, että asia on tiibetiläisten päätettävissä.Chhaya 2008, s. 230–233. Dalai-lama on ilmoittanut, ettei uusi dalai-lama synny Kiinan alaisessa Tiibetissä.
Ajattelutapa, mielipiteet ja yksityiselämä Uskonto Dalai-lamaa pidetään asemastaan huolimatta rationaalisesti ja tieteellisesti ajattelevana ihmisenä, ja hän on ottanut etäisyyttä dalai-lama-instituuttiin liitettyyn magiaan ja mystiikkaan sekä tiettyihin tantrisen buddhalaisuuden kiistanalaisiin käytäntöihin. Hän uskoo kuitenkin jälleensyntymiseen ja sanoo, että hänellä on ohikiitäviä muistikuvia edellisestä elämästään.Chhaya 2008, s. 209–210, 235.
Dalai-lama ei hyväksy minkäänlaista käännyttämistä vaan pitää uskonnollista vakaumusta ja hengellistä etsintää jokaisen oman valinnan ja tahdon asiana. Hän ei myöskään pidä buddhalaisuutta ainoana tapana ymmärtää elämää, vaikka se onkin hänen mielestään tapa elää hyveellistä ja myötätuntoista elämää.Chhaya 2008, s. 217 Toisaalta on arvioitu, että juuri hänen ansiostaan sadattuhannet länsimaiset ihmiset ovat viime vuosikymmeninä kääntyneet buddhalaisiksi.Chhaya 2008, s. 220
Meditaatio Dalai-lama on kiinnostunut buddhalaisen meditaation ja tieteen yhteisen perustan etsimisestä, ja hän puhui aiheesta vuonna 2005 eräässä neurotieteen merkittävässä konferenssissa. Dalai-lama pitää meditaatiota tekniikkana, jonka avulla maailmaan voitaisiin ehkä tuoda tyyneyttä ja rauhaa. Hän itse meditoi päivittäin ennen auringonnousua.Chhaya 2008, s. 198–201. Dalai-laman ja tutkijoiden tapaamisten seurauksena on perustettu Mind and Life -instituutti.
Seksuaalisuus ja abortti Dalai-lama määrättiin selibaattiin jo nuorena, ja hän kertoo oppineensa tukahduttamaan halunsa, mikä on ollut vanhemmiten hänelle jo helppoa. Seksiä hän ei kuitenkaan pidä syntinä, vaan luonnollisena osana elämää. Hän ei tuomitse homoseksuaalisuutta, mutta on suhtautunut aiheeseen varauksellisesti.Chhaya 2008, s. 225–227.
Dalai-lama hyväksyy abortin erikoistapauksissa, kuten terveyssyistä.
Lihansyönti Vaikka monet Intian buddhalaiset ovat kasvissyöjiä, Dalai-laman lahko sallii lihan syönnin. Nuorena hän söi lihaa, kuten muutkin tiibetiläiset. Nykyisin hän syö lihaa kerran tai kahdesti viikossa Intiassa asuessaan sekä matkustellessaan, mikäli lihaa hänelle tarjotaan. Hän on kertonut yrittäneensä luopua lihan syönnistä, mutta hänen sairastuttuaan lääkärit kehottivat häntä syömään lihaa terveyssyistä.
Politiikka ja talous Dalai-lama kertoo ryhtyneensä marxistiksi 1950-luvun puolivälissä alettuaan opiskella sitä ja pyrki jopa liittymään kommunistiseen puolueeseen. Hän ei kuitenkaan pidä kiinalaisten politiikkaa todellisena marxismina. Dalai-lama kannattaa nykyisin vapaata markkinataloutta sen tarjoaman ajatuksen ja uskonnon vapauden vuoksi.
Dalai-lama on hyvin ympäristötietoinen ja varoittelee maailmaa Tiibetin jäätiköiden sulamisen seurauksista.