Unettomuus () tarkoittaa kyvyttömyyttä nukkua riittävästi, kuten nukahtamisvaikeutta, unessa pysymisen vaikeutta, varhaista heräämistä tai virkistämätöntä unta, joita esiintyy nukkumismahdollisuudesta riippumatta.
Unettomuutta voi tapauksesta riippuen kuvata reaktioksi, oireeksi tai unihäiriöksi. Unettomuus on ihmisen yleisin stressioire.
Tilapäinen unettomuus on tavallinen reaktio elämäntilanteen muutoksiin. Unihäiriötasoista unettomuutta kutsutaan unettomuushäiriöksi, jolloin unettomuus on riittävän pitkäkestoista (yli 1-3 kk), ei ole seurausta erilaisista muista altisteista tai sairauksista ja aiheuttaa merkittävää valveenaikaisen toimintakyvyn laskua.Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 18.19.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
Esiintyvyys
Noin 12 % suomalaisista yli 18-vuotiaista kärsi pitkäaikaisesta unettomuudesta (DSM-IV-kriteerit) vuonna 2000.Ohayon, M.M. and Partinen, M. (2002), Insomnia and global sleep dissatisfaction in Finland. Journal of Sleep Research, 11: 339-346. doi:10.1046/j.1365-2869.2002.00317.x Nuorten unettomuuden vallitsevuus Suomessa oli noin 9-13 % vuosina 2000-2010. Pitkäaikainen unettomuus ilmaantuu vuoden aikana noin 5 %:lle yli 65-vuotiaista. Pitkäaikaisen unettomuuden vallitsevuus on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Runsas 33 % työssäkäyvistä naisista ja runsas 25 % työssäkäyvistä miehistä kärsi vähintään kerran viikossa univaikeuksista vuonna 2003, kun vastaavat luvut olivat vuonna 1977 20 % ja vajaa 20 %.Miksi masennus vie eläkkeelle? Eläketurvakeskuksen raportteja 2007:1. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129421/Miksimasennusvieelakkeelle.pdf?sequence=1&isAllowed=y Kela-korvauksia unilääkkeistä (ATC-luokka N05C) sai 282 485 henkilöä Suomessa vuonna 2013. Unilääkkeet ovat yksi maailman käytetyimmistä lääkeryhmistä.
Suomessa esiintyy enemmän unettomuutta ja unilääkkeiden käyttöä kuin muualla Euroopassa. Luonnonkansojen jäsenet taas raportoivat eräässä tutkimuksessa hyvin vähän nukahtamisen ja unessa pysymisen vaikeutta verrattuna näiden esiintyvyyteen teollisuusmaissa, mutta unen kesto oli samankaltainen.Yetish, Gandhi, et al. "Natural sleep and its seasonal variations in three pre-industrial societies." Current Biology 25.21 (2015): 2862-2868.
Ominaisuudet
Laatu
Unettomuuteen tai unettomuushäiriön oireisiin voivat kuulua nukahtamisvaikeus, unessa pysymisen vaikeus, varhainen herääminen tai virkistämätön uni nukkumismahdollisuudesta riippumatta. Virkistämätön uni aiheuttaa tunteen, ettei ole nukkunut tarpeeksi, eikä herää virkeänä tai levänneenä, vaikka unen kokonaiskesto näyttää riittävältä. Eri syyt voivat näin aiheuttaa laadultaan erilaista unettomuutta; esimerkiksi rakastumisen, jännittyneisyyden ja ahdistuneisuuden tunteet aiheuttavat enemmän nukahtamisvaikeutta, kun taas masennukseen liittyy varhainen herääminen.
Ajallinen kulku
Unettomuuden kulku voi sen syistä riippuen vaihdella yksittäisistä satunnaisista öistä hyvin pysyvään ja muuttumattomaan tilaan. Primaarinen unettomuus alkaa yleensä jo lapsuusiässä ja jatkuu muuttumattomana tai voi vaikeutua. Unettomuushäiriön yhtenä kriteerinä pidetään, että unettomuutta on esiintynyt vähintään 3 päivänä viikossa 1 kuukauden ajan (ICD-10-kriteerit). Kroonisessa eli pitkäkestoisessa unettomuushäiriössä oireiden kesto on yli 3 kuukautta. Jos taas alle 1 kuukauden kestänyt unettomuus aiheuttaa merkittävää kärsimystä ja toimintakyvyn laskua ja tämän aiheuttanut stressitekijä on tunnistettavissa, voidaan käyttää termiä akuutti eli äkillinen tilapäinen unettomuus. Lievempää alle 1 kuukauden tunnistettuun stressitekijään liittyvää unettomuutta on kutsuttu tilapäiseksi sopeutumisunettomuudeksi tai tilapäiseksi oireasteiseksi unettomuudeksi. Tilapäisellä unettomuudella on taipumusta lieventyä, kun stressitekijä lievenee, mutta tila voi pitkittyä.
Syyt
Unettomuutta kuvataan joskus toiminnalliseksi, elimelliseksi, primaariksi tai idiopaattiseksi. Toiminnallisella unettomuudella tarkoitetaan unettomuutta, joka ei liity niinkään keskushermoston rakenteellisiin piirteisiin, kuten esimerkiksi harvinaiseen elimelliseen unettomuushäiriöön (ICD-10 G47.0), vaan keskushermoston toimintaan, kuten käytökseen ja ympäristötekijöihin. Primaarilla unettomuudella (noin 15 % tapauksista) taas tarkoitetaan unettomuutta, joka ei johdu monista muista sairauksista, mielenterveyden häiriöistä tai altisteista, kuten päihteistä, ahdistuneisuushäiriöstä tai kiputiloista, joissa unettomuus on siis syiden ketjussa sekundaarista eli toissijaista. Jos uni-valverytmin säätely on synnynnäisesti niin puutteellista, että ihminen on kärsinyt jatkuvasta unettomuudesta lapsuudestaan asti suotuisissakin olosuhteissa, voidaan myös puhua idiopaattisesta eli tuntemattomasta sisäsyntyisestä unettomuudesta. Ns. kronobiologisiin unihäiriöihin taas kuuluu esimerkiksi epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvä unettomuus, joka on osa vuorotyöunihäiriötä.
Psykososiaaliset tekijät
Tyypillisesti pitkäaikaisen toiminnallisen unettomuuden kehitys saa alkunsa jostakin elämäntilanteen muutoksesta, kuten työ-, parisuhde- tai perhetilanteen muutoksesta kuten läheisen menetyksestä. Tämä lisää vireystilaa ja tilapäistä unettomuutta, mikä käynnistää lopulta noidankehän ylivireyden, uneen kohdistuvan huomion, huolehtimisen ja negatiivisen ehdollistumisen sekä unirytmin epäsäännöllistymisen välille. Noidankehän pitkittyminen aiheuttaa lopulta uni-valverytmin säätelyjärjestelmän häiriön ja unettomuushäiriön. Persoonallisuudelle ominainen tapa tulkita elämäntilanteen muutoksia vaikuttaa taustalla tämän noidankehän pitkittymisen riskiin. Unettomuus lisää stressiä, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.
pienoiskuva|Vincent van Goghin Noon – Rest from Work (1890)
Työhön liittyviin syihin kuuluvat muun muassa vuorotyö, yötyö, epäsäännölliset työajat, ylityö ja liiallinen työhön sidottu aika sekä johtamisen epäoikeudenmukaisuudet ja muut työn stressitekijät.
Tavallisia syitä on myös epäsäännölliset elämäntavat ja rituaalien puute, puutteellinen päiväaktiviteetti ja virikkeettömyys, liian myöhäinen yliaktiivisuus, kuten tietotekniikan ja median käyttö ja myöhäinen huolien käsittely, myöhäinen piristeiden käyttö, myöhäiset raskaat ateriat sekä liian pitkät yö- ja päiväunet. Tunteet, kuten stressi, matala mieliala ja ahdistuneisuus lisäävät unettomuutta. Myös liian raskas fyysinen rasitus (ylikunto) voi aiheuttaa ylivireyttä.
Biologiset tekijät
Ylivireys Ikä: Unettomuuden esiintyvyyden kasvu iän myötä näyttää liittyvän lähinnä unettomuutta aiheuttavien sairauksien esiintyvyyden kasvuun, mutta vanhenemismuutoksena myös syvä uni ja vilkeuni vähenevät, yöheräily lisääntyy ja vuorokausirytmit (lämpötila, hormonit ja vireys) muuttuvat aamutyyppiseksi. Nuorille tyypillisiä ovat murrosiän kehityksen aiheuttama viivästynyt unijakso, toiminnallinen psykofysiologinen unettomuus ja psykiatrisiin häiriöihin liittyvä unettomuus. Pitkäaikainen unettomuus alkaa usein jo murrosiässäSatu Kaaria: Unettomuus ei aina ole korvien välissä. Helsingin Sanomat 11.1.2010, D1.. Sukupuoli: Unettomuuden esiintyvyys on naisilla korkeampi kaikissa ikäluokissa (noin 1.5-2-kertainen)Singareddy R, Vgontzas AN, Fernandez-Mendoza J ym. Risk factors for incident chronic insomnia: a general population prospective study. Sleep Med 2012;13:346–53. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3319648/. Geneettiset tekijät: Noin 33 %:lla pitkäaikaista unettomuutta kokevista on myös lähisuvussa samankaltaista unettomuutta. Aamu-iltatyyppisyys (aamu- ja iltavirkkuus) ja herkkäunisuus Raskaus: Unen laatu heikkenee 1. raskauskolmannesta lähtien ja unenaikaiset liike- ja hengityshäiriöt yleistyvät. Aivojen harmaa aine: Otsalohkon harmaan aivoaineen pienen määrän on todettu olevan voimakkaasti yhteydessä vaikean unettomuuden kanssa ja on todennäköistä, että aivoaineen kato aiheuttaa unettomuutta eikä toisin päin. Aivojen harmaata ainetta voivat vähentää muun muassa päihteiden käyttö, traumaattiset lapsuuden kokemukset, lihavuus ja ykköstyypin diabetes.Tiina Lautala: Unettomuus on yhteydessä harmaan aineen vähenemiseen. 29.1.2010. http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/unettomuus-on-yhteydessa-harmaan-aineen-vahenemiseen/ Myös masennusta, skitsofreniaa, Alzheimerin tautia, MS-tautiaMS and Dementia Risk. http://ms.newlifeoutlook.com/ms-and-dementia-risk/2/ ja ME-tautiaLe-wei Tang, Hui Zheng, Liang Chen, Si-yuan Zhou, Wen-jing Huang, Ying Li, and Xi Wu. Review Article: Gray Matter Volumes in Patients with Chronic Fatigue Syndrome. https://www.hindawi.com/journals/ecam/2015/380615/ sairastavilla tavataan harmaan aivoaineen katoa.
Fysikaaliset ja kemialliset tekijät
Kaamos ja äänen, lämpötilan, valon, turvattomuuden tai muun ärsykkeen aiheuttamat huonot nukkumisolot voivat aiheuttaa unettomuutta. Piristeet ja päihteet, kuten kahvi, tee, kolajuomat ja energiajuomat sekä tupakka, alkoholi, huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö aiheuttavat unettomuutta. Noin 50 %:lla alkoholiriippuvaisista on unettomuutta ja unettomuus on yleistä lääkkeiden väärinkäyttäjillä ja huumeiden käyttäjillä. Alkoholin liikakäyttö oli eräässä tutkimuksessa suurin yksittäinen unihäiriöriskiä lisäävä elämäntapatekijä, sillä se viisinkertaisti unihäiriöriskin.
Lääketieteelliset tekijät
Lääkkeet: Esimerkiksi tarpeettomasti pitkittynyt unilääkehoito on tavallinen pitkäaikaisen unettomuuden syy (ns. unilääkeunettomuus) ja ehkäisypillerit voivat heikentää unen laatua, mutta laaja joukko erilaisia lääkehoitoja voi aiheuttaa vaihtelevissa määrin unettomuutta esimerkiksi toimimalla stimulanttina, vaikuttamalla autonomiseen hermostoon tai aiheuttamalla unta häiritseviä oireita. Unettomuutta aiheuttavia lääkeaineita ovat muun muassa bentsodiatsepiinit (etenkin erittäin lyhytvaikutteiset midatsolaami ja triatsolaami), epilepsialääkkeet (lamotrigiini ja topiramaatti), kalsiumkanavan salpaajat, klonidiini, kilpirauhashormonit (tyroksiini), antikolinergit, beeta-2-adrenoreseptoreita stimuloivat valmisteet,sympatomimeetit, beetasalpaajat, kortisoni, hydroksitsiini, metoklopramidi, efedriini, metyylifenidaatti ja teofylliini. Jotkut kipulääkkeet voivat säännöllisesti käytettyinä aiheuttaa unettomuutta. Lisäksi diureetit täyttävät rakon virtsalla ja yö voi sen johdosta olla levoton. Eräässä tutkimuksessa ehkäisypilleri vähensi kofeiinin poistumista verenkierrosta. Myöhäiset tai yölliset oireet, kuten kipu (esim. päänsärky ja suonenveto), närästys (refluksitauti), tiheävirtsaisuus, hengitystauot, liikehdintä ja unissapuhuminen. Uni-valverytmin häiriöt: Aikaistunut unijakso, viivästynyt unijaksoKristiaan B. Van der Heijden, Marcel G. Smits, Eus J.W. Van Someren & W. Boudewijn Gunning (2005) Idiopathic Chronic Sleep Onset Insomnia in Attention‐Deficit/Hyperactivity Disorder: A Circadian Rhythm Sleep Disorder, Chronobiology International, 22:3, 559-570, DOI: 10.1081/CBI-200062410, vapaasti juokseva ylipitkä vuorokausirytmi, sisäsyntyinen epäsäännöllinen univalverytmi, vuorotyöunihäiriö ja aikaerorasitus. Unihäiriöt: Unettomuushäiriö, idiopaattinen elimellinen unettomuushäiriö, uniapnea, parasomniat (unissakävely, yöllinen kauhukohtaus, painajaiset), narkolepsia, REM-unen käyttäytymishäiriöt, levottomien jalkojen oireyhtymä (RLS) tai yöllinen jaksoittainen raajaliikehäiriö (PLMD) tai keskushermostoperäinen poikkeava väsymys (esim. krooninen väsymysoireyhtymä). Psykiatriset häiriöt: Mielenterveydenhäiriöistä muun muassa ahdistuneisuushäiriöt ja masennus ovat tyypillisiä. Noin 40 %:lla unettomuuspotilaista on samanaikainen mielenterveydenhäiriö tai päihdehäiriö. Esim. masennukseen liittyy noin kaksinkertainen pitkäaikaisen unettomuuden riski. Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD, autismikirjon häiriö ja älyllinen kehitysvammaisuus (tapausesiintyvyys noin 50 %).