Magdalan Maria, vanhassa suomalaisessa kirkkoraamatussa Maria Magdaleena (), on Raamatun Uuden testamentin henkilöhahmo, joka kuvataan kristillisten kirkkojen virallisiksi julistamissa evankeliumeissa ja Uuden testamentin niin sanotuissa apokryfisissä kirjoituksissa Jeesuksen seuraajana sekä todistajana Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa ja ylösnousemuksessa. Vanhentuneen latinalaisen perinteen mukaan Maria on mainittu Uudessa testamentissa myös kahdessa muussa yhteydessä: katuvana prostituoituna sekä Martan ja Lasaruksen siskona.
Magdalan Mariaa kunnioitetaan pyhimyksenä katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa, koptilaisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja muissa protestanttisissa suuntauksissa.
Nimi ja tausta
Marian nimen suomennoksen osa ”Magdalan” perustuu tulkintaan, että kreikankielisellä lisänimellä Magdalene olisi tarkoitettu Magdalan kaupungista kotoisin olevaa henkilöä. Magdala-nimestä ei ole kuitenkaan löydetty mainintoja ajanlaskun ensimmäisiltä neljältä vuosisadalta. Sana magdal/migdal tarkoittaa tornia, ja sitä käytettiin vain paikannimen osana, kuten ”Nuniyan torni”. Tämän tulkinnan mukaan, jos nimi Magdala viittasi johonkin paikkaan, se saattoi viitata mihin tahansa monesta paikasta, jonka nimessä oli sana ’torni’. Onkin myös esitetty, että nimi olisi Marian lisänimi, joka viittasi Marian tärkeään asemaan Jeesuksen opetuslasten joukossa.Almond 2023, s. 24–26. Aramean kielellä sana magdala merkitsee ’korotettu, suuri, mahtava’, joten Jeesus saattoi antaa tämän lisänimen Marialle, koska hän oli tärkein nainen oppilaiden joukossa. Toisaalta Talmudissa nimitys viittaa naisen hiuksien kihartamiseen eli avionrikkojaan.
Maininnat Raamatussa
pienois|pysty|Maria Magdaleena ristin juurella. Francesco Hayez, 1827. pienois|Noli me tangere. Aleksandr Ivanov, Jeesuksen ilmestyminen Maria Magdaleenalle, 1835. Magdalan Maria mainitaan kaikissa neljässä kanonisessa evankeliumissa. Hänet mainitaan niissä 12 kertaa, joista yksi on vanhin historiallinen maininta hänen nimestään.
Jeesus ajoi seitsemän pahaa henkeä hänestä (Luuk. 8:2, Mark 16:9). Hän oli yksi monesta, joka tuki Jeesusta omilla varoillaan (Luuk. 8:1–3). Hän todisti Jeesuksen ristiinnaulitsemista (Matt. 27:56, Mark. 15:40, John. 19:25). Hän oli läsnä Jeesuksen hautaamisessa. (Matt. 27:61, Mark. 15:47). Hän saapui Jeesuksen haudalle pääsiäissunnuntaina (Matt. 28:1–8, Mark. 16:1–8, Luuk. 24:10, Joh. 20:1). Hän tapasi ylösnousseen Jeesuksen, puhui hänen kanssaan ja raportoi tästä apostoleille (Matt. 28:9–10, Mark. 16:9–11, Joh. 20:11–18).
Magdalan Marian merkitys kasvaa Uuden testamentin kirjoissa, kun katsotaan niiden kirjoitusajankohtaa. Marian nimeä ei mainita kaikkein varhaisimmassa Uuden testamentin tekstissä, Paavalin kirjoittamassa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, vaikka siinä luetellaan nimeltä Jeesuksen ylösnousemuksen silminnäkijät. Varhaisimman evankeliumin eli alkuperäisen Markuksen evankeliumin loppupuolella hänet mainitaan kolme kertaa, mutta aina muiden naisten yhteydessä. Toiseksi varhaisimmassa evankeliumissa, Luukkaan evankeliumissa, Maria mainitaan ensimmäisen kerran jo kahdeksannessa luvussa. Markus ja Luukas kertovat Marian nähneen tyhjällä haudalla vain enkeleitä, mutta ei itse Jeesusta. Vasta Matteuksen evankeliumissa kerrotaan ensimmäisen kerran, että Maria näki ylösnousseen Jeesuksen (Markuksen evankeliumiin tämä kohta lisättiin jälkikäteen). Evankeliumeista viimeiseksi kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa Magdalan Marian rooli on evankeliumeista kaikkein suurin. Siinä hänet kuvataan kohdanneen ylösnousseen Jeesuksen yksin ja kertoneen tapahtumasta muille.Lupieri, Edmondo (Lupieri, 2020), luku ”The Earliest Magdalene: Varied Portrayals in Early Gospel Narratives”, s. 11–25.
Mariasta ei kerrota Uudessa testamentissa mitään enää sen jälkeen, kun hän oli kertonut Jeesuksen ylösnousemuksesta. Häntä ei mainita edes Apostolien teoissa, joissa kuvataan Jeesuksen opetuslasten kokoontumisista Jerusalemissa. Siinä vain kerrotaan tapaamisissa olleen mukana ”joitain naisia”, kuten Jeesuksen äiti.Almond 2023, s. 55–57.
Vaikka Mariaa ei koskaan Uudessa testamentissa kuvatakaan Jeesuksen opetuslapseksi, hänet mainitaan aina ensimmäisenä kaikissa Jeesusta seuranneiden naisten luetteloissa.Almond 2023, s. 13–15.
Magdalan Maria mainitaan jokaisen evankeliumin pääsiäissunnuntain tapahtumissa, ja jokainen evankelista esittää nämä tapahtumat omasta näkökulmastaan. Kriitikkojen mielestä näkökulmat ovat keskenään ristiriidassa. Jeesuksen ylösnousemukseen liittyvien tapahtumien yhteensovittaminen on eksegeettinen ongelma. Eräs mahdollinen tulkinta tapahtumien kululle on seuraava: Magdalan Maria ja muut naiset lähtevät varhain aamulla ja hankkivat mausteita Jeesuksen ruumiin voitelemiseksi. Maria saapuu yksin haudalle yhä ollessa pimeää ja näkee sivuun siirtyneen kiven. Toiset naiset saapuvat haudalle ja näkevät enkelit sekä menevät raportoimaan opetuslapsille. Pietari ja Johannes saapuvat haudalle joko Marian kanssa tai jättäen hänet taakseen. Maria jää haudalle ja Jeesus ilmestyy hänelle puutarhurin muodossa.
Sekaannuksia on aiheuttanut se, että evankeliumeissa mainitaan kaikkiaan viisi Maria-nimistä naista, ja muualla Uudessa testamentissa vielä kaksi muuta.Almond 2023, s. 20–21.
Luukkaan evankeliumissa mainitaan nimeltä mainitsematon ”nainen, joka vietti syntistä elämää”, mutta jolle Jeesus antoi synnit anteeksi hänet tavatessaan. Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa mainitaan Betanian Maria, Lasaruksen ja Martan sisar.
Maininnat myöhemmissä kirjoituksissa
Magdalan Maria mainitaan useissa apokryfisissä kirjoissa, jotka on kirjoitettu ajanlaskun ensimmäisinä vuosisatoina. Jotkut laittavat Magdalan Marian nimiin 100-luvulla kirjoitetun gnostilaisen Marian evankeliumin. Useissa gnostilaisissa kirjoituksissa Maria kuvataan Jeesukselle läheisenä ja yhtenä kristillisen yhteisön johtajista. Marian evankeliumissa Maria kuvataan Jeesuksen näkemysten uskollisena vastaanottajana ja Pietarin vastustamana. Myös Tuomaan evankeliumissa Pietari vastustaa Marian asemaa Jeesuksen seuraajien keskuudessa, mistä Jeesus nuhtelee häntä. Mariasta kerrotaan lisäksi esimerkiksi Filippuksen evankeliumissa, Keskustelussa Vapahtajan kanssa ja Pistis Sofiassa.
900-luvulla kirjoitetun Konstantinopolin liturgisen kalenterin Synaxarionin mukaan Maria oli vain Jeesuksen seuraaja sekä kuoleman ja ylösnousemuksen todistaja, mitä ennen Jeesus oli häätänyt hänestä seitsemän demonia. Jeesuksen kuoleman jälkeen Maria oli siirtynyt Efesokseen, joka oli tärkeä kristinuskon keskus. Efesoksessa Maria asui evankelista Johanneksen kanssa, kuoli ja haudattiin Seitsemän unikeon luolan sisäänkäynnille. Efesokseen hautaamisesta oli kirjoittanut jo 500-luvulla elänyt Gregorius Toursilainen.Almond 2023, s. 135–143.
Maria yhdistelmähahmona
pienois|Legenda Maria Magdaleenan kääntymisestä temppelissä. Paolo Veronese, noin 1548. Evankeliumikohtien monitulkintaisuuden vuoksi Magdalan Marian identiteetistä, roolista ja merkityksestä väiteltiin 500-luvulle saakka. Viimein vuonna 591 paavi Gregorius Suuri yhdisti Magdalan Marian, syntisen naisen ja Betanian Marian yhdeksi ja samaksi Magdalan Mariaksi. Tämän myötä Maria alettiin samalla nähdä entisenä prostituoituna. Läntisessä kirkossa Mariasta tuli näin yhdistelmähahmo aina 1900-luvun lopulle saakka. Itäisessä kirkossa nämä kolme naishahmoa säilyivät aina erillisinä.Almond 2023, s. 2–3, 11–12.
Elämäkerrat
Marian elämää alettiin täydentää lännessä sen jälkeen, kun Gregorius I oli yhdistänyt Magdalan Mariaan Uudessa testamentissa mainitut syntisen naisen ja Betanian Marian. Laajempia Marian elämäkertoja alettiin kertoa 800-luvulla, ja niistä tuli seuraavina vuosisatoina osa keskiajalla yleisiä pyhimysten hagiografioita. Marian elämäkerroissa kuvattiin Marian elämänvaiheiden ja oletettujen elinpaikkojen ohella myös hänen tekemiään ihmeitä ja näkemiään näkyjä sekä hänen jäännöstensä vaiheita.
Marian elämäkertojen historian ensimmäisessä vaiheessa 800-luvulla Marialle kirjoitettiin erakkoelämä, jossa Maria vetäytyy erämaiden yksinäisyyteen Jeesuksen kuoltua. Toisessa vaiheessa 900-luvun alkupuolella Clunyn luostarin apotti Odo kirjoitti Marialle yhtenäisen elämäntarinan Jeesuksen kuolemaa edeltäneille vuosille. Kolmannessa vaiheessa 1000-luvun alussa Marialle kirjoitettiin Jeesuksen kuolemaa seuranneiden vaiheiden historia, jossa hän jättää Palestiinan ja siirtyy Ranskaan apostoliksi käännyttämään ihmisiä kristityiksi. Neljännessä vaiheessa 1100-luvun puolivälissä Marian elämänvaiheet ennen ja jälkeen Jeesuksen kuoleman yhdistettiin yksityiskohtaiseksi koko elämän kattavaksi elämäkerraksi. Viimeisessä vaiheessa 1200-luvulla Marian erakkoelämä ja apostolin elämä yhdistettiin dominikaani Jacobus de Voraginen Kultaisen legendan kertomuskokoelmassa.Almond 2023, s. 56–57.
Pyhäinjäännökset
pienois|pysty|Saint-Maximinin pyhäinjäännöslippaassa väitetään olevan Magdalan Marian pääkallo. Pyhimysten pyhäinjäännöksiä alettiin etsiä ja levitellä 300-luvun puolivälistä alkaen. Magdalan Marian jäännöksiksi uskottuja kappaleita otettiin viimeistään 700-luvulta alkaen säilytettäväksi useisiin Euroopan kirkkoihin ja luostareihin, kuten Saint-Maximin-la-Sainte-Baumeen ja Vézelayn apottiluostariin, missä niiden voiman uskottiin parantavan sairaita. Yleisin pyhäinjäännös oli Marian hiuskiehkura. Monessa paikassa oli Marian sormia, käsivarsia ja pääkalloja, ja Marian kokonainen ruumis löytyi jopa neljästä eri paikasta Euroopassa. Pyhäinjäännöksiin kuului myös Marian vaatekappaleita ja muita häneen liittyneiden esineiden tai kivien osia.Almond 2023, s. 117–130.
Idässä Marian uskottiin haudatun Efesokseen. Sieltä Marian jäännökset siirrettiin noin vuonna 900 Konstantinopoliin, missä ne haudattiin Pyhän Lasaruksen luostariin Lasaruksen pyhäinjäännösten viereen. Samassa luostarissa olivat myös Betanian Marian pyhäinjäännökset, koska häntä pidettiin idässä eri henkilönä kuin Magdalan Mariaa.
Konstantinopolissa Marian pyhäinjäännöksistä ei tullut merkittävää pyhiinvaelluskohdetta kuten lännessä oli tapahtunut. Idässä Maria nähtiin länttä kapeammin vain yhtenä mirhaa tuoneista naisista Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen hetkinä, ilman kertomukselle tärkeitä katuvan prostituoidun ja Jeesuksen jalan voitelijan ulottuvuuksia. Idässä Marian elämäkertaa alettiin laajentaa lännen mallin mukaan Ranskan-matkaan vasta 1300-luvulla, ja hänen merkityksensä kasvoi. Marian pyhäinjäännökset ryöstettiin Konstantinopolista länteen neljännellä ristiretkellä vuonna 1204. Marian päätön ruumis päätyi lopulta Roomaan San Giovanni in Lateranoon paavi Honorius III:n aikana. Hänen päänsä jäi piispa Konrad Halberstadtilaiselle. Konstantinopolissa Marian ryöstetty ruumis korvattiin uudella.Almond 2023, s. 143–148.
Kunnioitus ja muistaminen
pienois|pysty|Carlo Marochetti, Maria Magdaleenan hurmio, 1843. La Madeleine. Magdalan Mariaa kunnioitetaan pyhimyksenä katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa, koptilaisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja muissa protestanttisissa suuntauksissa. Magdalan Maria tunnetaan muun muassa naisten, Italian, apteekkarien, kampaajien, parfymerioiden, parkitsijoiden, kontemplatiivisen elämän, seksuaalisten kiusausten, katuvien syntisten, katuvien naisten ja käännynnäisten suojeluspyhimyksenä. Pyhimyksen tunnuksia ovat esimerkiksi voidelaatikko, pääkallo, kirja, maustevaasi, krusifiksi ja laiva.
Magdalan Marian juhlaa vietetään 22. heinäkuuta.
Magdalan Marialle on laadittu novena ja katolisen kirkon messuissa ja hetkipalveluksessa Magdalan Mariaa on muistettu seuraavalla latinankielisellä kollehtarukouksella:
Ortodoksisessa kirkossa Mariaa muistetaan yhtenä mirhaa tuoneista naisista toisena pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina vietettävän Mirhantuojien sunnuntain yhteydessä. Lisäksi Marialle on omistettu akatistos ja seuraava tropari:Ortodoksi.net (ei-luotettava, vapaasti muokattava lähde)