thumb|right|200px|Vasili Tropinin: Munkki kynttilän kanssa, 1878 Lukija on epistolaa ja Vanhan testamentin tekstejä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa lukeva vihitty mieshenkilö. Lukijoita oli aikaisemmin myös roomalaiskatolisessa kirkossa, mutta virka lakkautettiin Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgisten uudistusten myötä.
Lukijan aste on pappeuden asteista ensimmäinen ja he kuuluvat alidiakoneiden ohella alempaan papistoon. Varsinaiseen, ylempään papistoon kuuluvat diakoni, pappi ja piispa.
Lukijan asuna on palveluksissa stikari, joka korvasi 1600-luvulle asti käytössä olleen lyhyen felonin ja kamisionin. Lyhyt feloni on kuitenkin edelleen käytössä lukijan vihkimistoimituksessa, missä se kuvaa sitä, että vihitty on astunut pappeuden ikeen alle. Lukijaksi kanonien mukaan voidaan vihkiä 15 vuotta täyttänyt mies. Lukija voi mennä naimisiin vielä vihkimyksensä jälkeen.
Aiemmin oli tavallista, että pappisseminaarin viimeisessä vaiheessa naimisissa tai kihloissa olleet opiskelijat vihittiin lukijoiksi koulutuksen lopussa. Varsinainen diakoniksi ja edelleen papiksi vihkiminen tehtiin pääsääntöisesti asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen. Sen ehdoton edellytys oli ortodoksin kanssa solmittu avioliitto tai selibaattilupaus.
Lukijan viran historia pienoiskuva|Lukijoiden vihkiminen Pietarin Hengellisen Akatemian kirkossa. Vihittävillä lukijoilla on päällä lyhyet valkoiset felonit. Lukijan virka syntyi ilmeisesti hyvin varhain kristillisessä kirkossa, todennäköisesti jo 100-luvulla. Justinos Filosofi kuvaillessaan varhaiskristillistä jumalanpalvelusta kuvaa, miten lukija lukee Vanhan testamentin ja apostolien tekojen tekstejä sunnuntaijumalanpalveluksessa. Lukijan virka nähtiin varhaiskirkossa profeetallisena virkana. Kirkollinen kanonikokoelma Canones Ecclesiastici 100-luvulta luettelee lukijat korkearvoisemmiksi papistossa kuin diakonit. 300-luvun teos Hippolytuksen kanonit korostaa, että lukijalla tuli olla samat hyveet kuin diakonilla. Lukijan virka on tässä dokumentissa heti piispan ja presbyteerin eli papin jälkeen. Lukijan tuli pystyä lukemaan ja selittämään Raamatun kirjoituksia.
Lukijan vihkimys
Lukijan vihkimys tapahtuu liturgian alussa, hetkiä luettaessa. Lukijan vihkii kheirotesialla aina piispa. Hippolytus Roomalainen huomauttaa, että lukijaa ei vihitä kätten päällepanemisella. Tämä tosin saattaa viitata kheirotonian ja kheirotesian eroon. Vihittäessä lukijalta leikataan hiuksia symboliksi Jumalan palvelijaksi alistumisesta. Antiikin aikana orjan vaihtaessa omistajaa tältä leikattiin hiukset. Hiusten leikkaamisen jälkeen lukijalle puetaan lyhyt feloni. Tämä feloni oli 1600-luvulle asti kamisionin lisäksi lukijan liturginen vaate. Lukija lukee tässä felonissa epistolan, jonka piispa määrää. Tämän jälkeen feloni riisutaan ja lukijalle puetaan stikari.
Lukijan tehtävät
Lukijan tehtäviin kuuluu bysanttilaisen liturgian selittäjän Simeon Tessalonikalaisen mukaan:
Lukea jumalallisia kirjoituksia. Sytyttää kynttilät alttarissa. Tuoda papille tulen kynttilöitä varten. Kulkea kynttilöitä kantaen suuressa saatossa. Ojentaa papille prosforat ja veden. Kirkon koristelu. Olla avuksi muillakin tavoilla. Toimia kanonarkkina.
Kirkolliset vaatteet
Lukija voi käyttää myös kirkkorakennuksen ulkopuolella päähineenä skufiaa.
Lähteet
Aiheesta muualla Lukija / Ortodoksi.net
Luokka:Ortodoksisen kirkon käytännöt Luokka:Kirkolliset virat