pienoiskuva|Puolan Zakopanen hyppyrimäki. pienoiskuva|Hyppyrimäki Hochfirstschanze Titisee-Neustadtissa. Mäkihyppy (vanh. mäenlasku) on talviurheilulaji, jossa hypätään suksilla hyppyrimäestä mahdollisimman tyylikkäästi ja mahdollisimman pitkälle. Hyppy katsotaan tyylikkääksi, kun hyppääjä suorittaa ilmalennon ja alastulon hallitusti. Laji keksittiin Norjassa.
Mäkihyppy on myös lajiosuutena yhdistetyssä. Suomessa mäkihypyn ja yhdistetyn seuroja on noin 35 kpl.
Hyppysuoritus Mäkihypyssä hyppääjä lähtee liikkeelle vauhtimäen yläosassa olevalta puomilta, laskee mahdollisimman aerodynaamisessa kyyryasennossa alas ramppia, jonka jyrkkyys pienenee loppua kohti, ja ponnistaa hyppyrin nokalta ilmaan tavoitteenaan lentää mahdollisimman pitkälle.
Lasku- eli vauhtimäki, hyppyri ja alastulorinne voivat olla kokonaan tai osittain luonnon muovaamia tai ihmisen rakentamia. Muovitetuista hyppyrimäistä voidaan kesäisin hypätä ilman lunta.
Mäkihyppyä on perinteisesti harrastettu monissa lumisten talviolosuhteiden maissa. Pohjoismaista Norjassa ja Suomessa mäkihyppy on hyvin arvostettu talviurheilulaji. Niissä perinteisillä Holmenkollenin ja Salpausselän mäkihyppykisoilla on usein tuhansia katsojia. Myös Keski-Euroopassa mäkihyppy on hyvin suosittua. Lisäksi mäkihyppyä harrastetaan Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. Siellä se ei ole saavuttanut läheskään niin suurta suosiota, mutta Yhdysvalloissa naisten mäkihyppy on miesten mäkihyppyä suositumpaa.
Mäkihyppy on toinen pohjoismaisen yhdistetyn kahdesta osasuorituksesta.
Pistelasku Hypyn kokonaispistemäärä koostuu pituuspisteistä ja tuomarien antamista tyylipisteistä. Hyppyrimäen K-piste on se kohta alastulorinteessä, jossa se alkaa loiventua. Hyppääjä saa K-pisteelle kantaneesta hypystä 60 pistettä. Jokainen lisämetri tuo normaalimäessä 2,0 pistettä ja suurmäessä 1,8 pistettä lisää, ja K-pisteen alle jäämisestä vähennetään pisteitä samalla tavalla. Arvostelutuomareita on viisi. He arvostelevat hypystä suksien ja vartalon asennon ponnistuksen, ilmalennon ja alastulon aikana. Yhden tuomarin maksimipistemäärä on 20 pistettä, ja hypyn kokonaispisteisiin lasketaan kolmen tuomarin antamat pisteet niin että ylin ja alin jätetään pois. Kilpailussa on kaksi hyppykierrosta, ja kilpailijan yhteispistemäärä on hänen hyppyjensä yhteenlaskettu pistemäärä.
Hyppyrimäet Hyppyrimäissä L-pisteellä merkitään alastuloalueen loppua. Hyppyrimäen HS-pituus (Hill Size) on pituus mitattuna hyppyrin päästä L-pisteeseen. L-pisteestä käytetäänkin myös nimeä HS-piste.
Pienet mäet Pieniä mäkiä käytetään nuorten ja lasten kilpailuissa, mutta myös aikuisten harjoittelussa. Lisäksi esimerkiksi Suomessa kilpaillaan SM-mitaleista myös pienmäessä. Tuolloin mäen K-piste sijaitsee 45–74 metrissä ja HS-piste 50–84 metrissä.
Normaalimäki Normaalimäen K-piste on 75–99 metrissä ja HS-piste 85–109 metrissä. Nykyään aikuisten kilpailuissa maailmancup-tasolla normaalimäkiä käytetään enimmäkseen vain yhdistetyn kisoissa, muutoin pääasiassa arvokisoissa ja harjoittelussa.
Suomessa normaalimäki on Kouvolassa (Palomäen mäkikeskus), Kuopiossa (Puijon hyppyrimäet), Lahdessa (Salpausselän hyppyrimäet), Liedossa (Parmaharjun hyppyrimäet), Rovaniemellä (Ounasvaaran mäkikeskus), Sotkamossa (Vuokatin mäkikeskus) ja Taivalkoskella (Tapio Räisänen -mäkikeskus).
Suurmäki Suurmäellä tarkoitetaan mäkeä, jonka K-piste on 100–130 metrissä ja HS-piste 110–149 metrissä. Suurmäet ovat käytetyimpiä hyppyrimäkiä, ja suurin osa maailmancupin kilpailuista hypätään nykyään suurmäistä. Maailman suurin suurmäki on Willingenin hyppyrimäki Saksassa, jonka HS-piste sijaitsee 147 metrissä. Sen virallinen mäkiennätys on Klemens Murańkan hyppäämä 153 metriä vuodelta 2021. Suomessa Rukan suurmäen virallinen mäkiennätys on Halvor Egner Granerudin hyppäämä 150,5 metriä vuodelta 2022.
Suurmäki on mm. Norjassa Oslon Holmenkollenissa (Holmenkollbakken).
Suomessa suurmäki on Jyväskylässä (Laajavuoren hyppyrimäet), Kuopiossa (Puijon hyppyrimäet), Kuusamossa (Rukan hyppyrimäet), Lahdessa (Salpausselän hyppyrimäet). Lisäksi Kaipolassa sijaitsee käytöstä poistettu Pitkävuori. Lentomäki thumbnail|Näkymä Planican lentomäen yläosasta. Lentomäet ovat suurimpia hyppyrimäkiä. Maailmassa on kuusi lentomäkeä, joista neljän K-piste on 200 metrissä ja niistä kahdessa suurimmassa HS-piste on 240 metrissä ja kahdessa pienemmässä 235 metrissä.
Viidennen lentomäen K-piste on 185 metrissä ja HS-piste 205 metrissä ja kuudennen eli pienimmän lentomäen K-piste on 160 metrissä.
Lentomäkiä käytetään hyvin harvoin, ainoastaan maailmancup- tai maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä valvotuissa olosuhteissa.http://www.halti.fi/dynamic/1/1040.html
Joka toinen vuosi järjestetään lentomäen maailmanmestaruuskilpailut.
Maailman lentomäet PaikkakuntaLentomäkiK-pisteHS-pisteMäkiennätysMäkiennätyksen haltijaLähde Vikersund, NorjaVikersundbakken200 m240 m253,5 m Stefan Kraft Planica, SloveniaLetalnica bratov Gorišek200 m240 m252,0 m Ryōyū Kobayashi Bad Mitterndorf, ItävaltaKulm200 m235 m244,0 m Peter Prevc Oberstdorf, SaksaHeini-Klopfer-Skiflugschanze200 m235 m242,5 m Domen Prevc Harrachov, TšekkiČerťák185 m205 m214,5 m Matti Hautamäki, Thomas Morgenstern Ironwood Township, MI, YhdysvallatCopper Peak160 m–158,0 m Mathias Wallner, Werner Schuster
Lentomäkihankkeita on ollut vireillä Suomessa Ylitornion Aavasaksalle, Nilsiän Tahkolle sekä Kemijärven Suomutunturille. Kemijärven hankkeen taustalla ovat sekä Kemijärven kaupunki että Suomen Hiihtoliitto.
Varusteet Mäkihypyn perusvarusteisiin kuuluvat sukset, monot, hyppypuku, kypärä ja lasit. Lisäksi on hyvä käyttää myös hanskoja.
Mäkihypyssä käytetään erityisiä mäkihyppysuksia sekä hyppypukua, joiden molempien ominaisuuksia säännöt rajoittavat. Viime vuosina on jouduttu puuttumaan melko rankalla kädellä hyppyasuihin, joihin on yritetty viritellä mitä erikoisimpia ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä mitä suurempi on kantopinta-ala, sitä pitemmälle se kantaa. Ponnistusvoiman ja ponnistustekniikan merkitys suhteessa hyppysuorituksen muihin osa-alueisiin on korostunut hyppyasujen ohentamisen ja niukentamisen myötä. Tämä ymmärrettävästi suosii tehokkaasti ponnistavia hyppääjiä, mikä taas on otettava huomioon hyppääjien valmennuksessa. Kaudella 2010 merkittäväksi varustekehityksen osa-alueeksi nousivat siteet. Siinä missä aiemmin siteet olivat olleet lähinnä standarditavaraa, käytti Simon Ammann Vancouverin olympialaisissa mittatilaustyönä tehtyjä erikoissiteitä ja saavutti kaksi kultamitalia. Uudenmalliset siteet mahdollistavat jalkaterän ja tätä myötä suksen paremman asennon, jossa suksi on pohja suoraan ilmaa vasten.
Varustesäännöt Mäkihypyssä lähes kaikista varusteista on annettu tiukat säännöt. Tärkeimmät niistä koskevat suksien mittaa ja hyppypukua, mutta myös alusvaatteille on omat sääntönsä. +Mäkihypyn kansalliset kilpailussäännöt 2018–2019IkäSuksen mittaHyppypukualle 10 v.suksen mitta max 140 % + 10 cmei rajoituksiaalle 12 v.suksen mitta max 140 % + 10 cmei rajoituksiaalle 14 v.140 %, + 5 cmei rajoituksiaalle 16 v.suksen mitta 145 %, ei BMIpuku ICRalle 18 v. ja yleinensuksi 145 %, BMIpuku ICRveteraanitsuksi 145 %, BMIei rajoituksia ICR tarkoittaa FIS:n kansainvälisiä kilpailusääntöjä.
Painoindeksi (BMI) Vuodesta 2004 hyppääjien paino punnitaan kilpailujen jälkeen suksien pituuden määräävän painoindeksin saamiseksi. Hyppääjän suksien pituus määräytyy hyppääjän oman pituuden perusteella, mutta huomioon otetaan myös indeksiluku BMI. Se muodostuu hyppääjän pituuden ja painon suhteesta.
Historia pienoiskuva|Mäkihyppyä vuonna 1905. Mäkihypyn kotimaana pidetään Norjaa, tarkemmin sanottuna Telemarkia. Sondre Nordheim hyppäsi jo 1800-luvun puolivälissä Telemarkin luonnonmäistä. 1890-luvulle saakka mäkihypyssä käytettiin samanlaisia suksia kuin pujottelussa ja maastohiihdossa.
Vuosina 1879 ja 1881 sekä 1883–1891 järjestettiin Husebyn kartanon mailla Oslon lähistöllä niin sanotut Huseby-kilpailut, jotka myöhemmin siirrettiin järjestettäviksi Holmenkollenilla. Niitä pidetäänkin perinteikkäiden Holmenkollenin kisojen edeltäjinä.
Suomessa ensimmäiset mäenlaskukilpailut pidettiin Katajanokan kalliolla 9. maaliskuuta vuonna 1899. Järjestäjänä toimi Helsingin Sporttiklubi. Kilpailut voitti Helsingissä asunut norjalainen insinööri Christian Nielsen. Suomen ensimmäiset piirustusten mukaan rakennetut hyppyrimäet valmistuivat vuonna 1905 Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin.
Tyyli pienoiskuva|oikea|Miro Omanin tyylinäyte vuodelta 1958. pienoiskuva|oikea|Hans-Georg Aschenbachin tyylinäyte vuodelta 1973. Mäkihyppy oli alun perin telemark-laskettelun osa, jossa arvioitiin hypyn tyylikkyyttä. Telemarkin kehittyessä laskettelijat lisäsivät hyppyynsä taiteellisia elementtejä, esimerkiksi käsien pyörittämistä ja muuta. Pituuksia ei mitattu, sillä se ei ollut laskettelussa olennaista. Sitten amerikkalaiset keksivät mitata myös hypyn pituuden ja lopulta pituudesta alettiin jakaa pisteitä. Kun mäkihyppy eriytyi telemarkista omaksi lajikseen, mukana olivat ja ovat sekä pituuspisteet että tyylipisteet. Nykyaikaisen mäkihypyn telemark-alastulo on peruja alkuperäisestä telemark-hypystä. Telemark-alastulo vaaditaan virheettömässä hypyssä, vaikka se on välineiden ja V-tyylin vuoksi lähes mahdotonta.
Mäkihypyn historian aikana ovat hyppääjien käyttämät tyylit vaihdelleet melko paljon. Eri aikoina on erilaisia tyylejä pidetty tavoiteltavimpina. Aluksi käytettiin telemarkilaista kyykkyilmalentoa, jossa ponnistuksen jälkeen polvet taivutettiin rintaa kohti koukkuun, ja vartalo oikaistiin alastulon jälkeen ennen loppuliukua. Vuosisadan vaihteessa tuli muotiin suomalaishyppääjien kehittämä ryhdikäs pystyasento. Tuolloin hypyt kantoivat noin 15–30 metriä. Aluksi arvostelussa katsottiin vain, pysyykö hyppääjä pystyssä, mutta myöhemmin mukaan otettiin erinäisiä muita tyyliseikkoja, joista annetut pisteet lisättiin pituudesta määräytyneisiin pisteisiin. Myös käsien asento on eri aikoina vaihdellut niiden pyörittämisestä etuasentoon eli niin sanottuun Recknagel-tyyliin, virtaviivaiseen vartalon sivuilla pitämiseen ja nykyaikaiseen V-tyyliin. Samoin laskuasento ylämäessä on vaihdellut.
Telemark-alastuloa pidetään tyylikkäimpänä. Käytännössä tosin kilpailija usein joutuu turvautumaan tasajalka-alastuloon varmistaakseen pystyssä pysymisensä. Tämä taas johtuu paitsi siitä, että kaatuminen on luonnollisesti vaarallista, myös siitä, että se vähentää tyylipisteitä huomattavasti enemmän kuin tyylitön alastulo. Kaatuneeksi katsotaan hyppy, jossa jokin kilpailijan ruumiinosa koskettaa maata ennen kuin hän on laskeutunut kaatumisrajalle saakka – onnistuneessa suorituksessa vain sukset saavat osua maahan. Kaatumisraja on merkitty alastulorinteeseen niin kauas hyppääjien oletetusta laskeutumisalueesta, että sen jälkeen mahdollisesti tapahtuva kaatuminen katsotaan kilpasuorituksen ulkopuoliseksi kompuroinniksi, joka ei vähennä suorituksen arvoa.
V-tyyli pienoiskuva|oikea|Robert Kranjec hyppäämässä V-tyylillä.