thumb|Santeri Karilo 1930-luvun alussa. Santeri Aleksander Karilo (alk. Kiseleff; ) oli suomalainen näyttelijä.
Karilo syntyi Viipurissa kauppias Valdemar Kiseleffin perheeseen. Hän opiskeli 1930-luvun alussa Viipurin musiikkiopiston näyttämöluokalla, jonka jälkeen sai ammattinäyttelijän kiinnityksen 1932 Viipurin Kaupunginteatteriin. Siellä hän esiintyi lukuisissa eri rooleissa vuoteen 1936 asti. Karilo toimi Simpeleen Työväen Näyttämön johtajana 1936–1937 ja näyttelijänä Turun Työväen Teatterissa 1937–1938. Tämän jälkeen hänellä oli kiinnitykset Jäger-Filmiin 1938–1940 ja Suomi-Filmiin 1940–1943.
Karilo toimi 1940-luvulla myös näyttelijä-ohjaajana Kemin kaupunginteatterissa. Hänen merkittäviä näyttämöroolejaan olivat Pohjalaisia-näytelmän Jussi, Anun ja Mikon miespääosa sekä lukuisat operettitehtävät uransa alkuaikoina.
Santeri Karilo esiintyi urallaan myös 29 elokuvassa vuosina 1936–1959. Hänen ensimmäinen elokuvatehtävänsä oli salakuljettaja Kivalon osa jännityselokuvassa VMV 6. Karilon elokuvaosat vaihtelivat isoista sankarirooleista konnatyypitelmiin. Tunnettuja suorituksia olivat muun muassa häikäilemätön Jonni Claesson elokuvassa Varastettu kuolema (1938), kiitetty miespääosa Anussa ja Mikossa (1940) ja avioliitossaan onneton tuomari Thorén elokuvassa Jossain on railo (1949). Hän teki pääroolin kotinsa menettäneenä Nikkasen Aatona elokuvassa Evakko (1956), josta hänet palkittiin Jussi-patsaalla.
Karilon muita muistettavia filmirooleja oli myös legendaarinen Klaus Kurki Elinan surmassa (1938), inhimillinen vartiopäällikkö Gregor elokuvassa Yli rajan (1942) ja hämäräperäisen kauppias Mattilan rooli muutoin epäonnistuneessa jännityskomediassa Taas tyttö kadoksissa! (1957). Karjalan murretta taitavasti suoltanut Karilo pääsi hyödyntämään viipurilaista syntyperäänsä (Anun ja Mikon ja Evakon lisäksi) myös Vili Vesterisen elämäkertaelokuvassa Säkkijärven polkka (1955). Ennen tätä hän oli ollut muutaman vuoden poissa näyttelijäntehtävistä: Ville Salmisen mukaan hän työskenteli puuseppänä Fennada-Filmissä 1950-luvun aikana.
Peter von Baghin luonnehdinnan mukaan Karilo oli yksi suomalaisen elokuvan maagisimpia näyttelijöitä: komea, palavakatseinen ja vahvaääninen. Karilo esiintyi 1950-luvulla muutamassa sotilasfarssissa, joissa hän useimmiten oli äreän mahtipontisen kantaupseerin osassa. Karilon viimeiseksi elokuvarooliksi jäi päähenkilön isän osa elokuvassa Patarouva (1959).
Myöhemmällä iällään alkoholismista kärsinyt Karilo kuoli vain 50-vuotiaana, kuukausi ennen Patarouvan ensi-iltaa.
Filmografia
Vuosi Elokuva Rooli 1936 VMV 6 Kivalo, salakuljettaja 1937 Tukkijoella Huotari, tukkilainen 1938 Varastettu kuolema Jonni Claesson Elinan surma Klaus Kurki Ulkosaarelaiset Ersso Lounatpää 1939 Isoviha Vladimir Voronoff 1940 Simo Hurtta Simo Hurtta Anu ja Mikko Mikko 1941 Ryhmy ja Romppainen Kars, kansainvälinen seikkailija 1942 Yli rajan Gregor, vartiopäällikkö Kuollut mies rakastuu Thomas Gardener 1943 Jees ja just Kiljunen 1947 Koskenkylän laulu Anselmi Liuhala 1948 Ihmiset suviyössä viinan välittäjä 1949 Jossain on railo tuomari Wilhelm Thorén
Vuosi Elokuva Rooli 1955 Säkkijärven polkka Mirjan isä 1956 Jokin ihmisessä lääkäri Evakko Nikkasen Aato 1957 Vääpelin kauhu vääpeli Halla Taas tyttö kadoksissa! kauppias Mattila 1958 Sven Tuuva kuormastovääpeli Sotapojan heilat vääpeli Paksunahka professori Kannus / valeprofessori Kannus Kulkurin masurkka Svalundan kreivi Asessorin naishuolet portieeri 1959 Vatsa sisään, rinta ulos! Hjalmar, kenraalimajuri Ei ruumiita makuuhuoneeseen José, portieeri Pekka ja Pätkä mestarimaalareina isännöitsijä Patarouva Julius Kannisto
Lähteet
Peter von Bagh: Fennadan tarina
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1959 kuolleet