IS-IS () on sisäverkon tai autonomisen järjestelmän (, AS) sisällä toimiva Link State -reititysprotokolla (IGP). ISO suunnitteli protokollan reitittämään CLNP-liikennettä. Myöhemmin :ssä IS-IS:ään tehtiin laajennus, jonka mukaan sillä voidaan reitittää sekä IP- että CLNP-liikennettä samanaikaisesti.
Vuosien 1995 ja 1998 välillä IS-IS:n suosio kasvoi merkittävästi Yhdysvalloissa sen tukemien suurien reititysalueiden ja protokollan vakauden ansiosta. Nykyisin IS-IS on käytössä pääsääntöisesti operaattoreiden sisäverkoissa, koska se skaalautuu huomattavasti OSPF:ää tai EIGRP:tä paremmin. On arvioitu, että yhteen alueeseen perustuvan IS–IS-verkon enimmäiskoko voi olla noin 1 000–2 000 reititintä, kun taas OSPF:llä reititetyn verkon maksimikoko voi olla vain noin 50 reititintä . Suurimmillaan alueisiin jaettujen IS-IS-verkkojen koko on nykyisin jopa 12 000–15 000 reititintä. Tämän vuoksi nykyisin myös kaikkien suurten eurooppalaisten operaattorien reititys perustuu IS-IS:ään. Sekä IS-IS että OSPF käyttävät Dijkstran algoritmia.
Protokollasta on julkaistu ISO-standardi ISO/IEC 10589:2002 ja .
Alueet
IS-IS:n yhteydessä käytetään alueita kaksitasoisen hierarkkisen topologian luomiseksi. IS-IS-reititin voi olla level-1, level-2 tai level-1/2-tason reititin. Reitittimien roolit toimivat siten, että L2-tason reitittimet muodostavat runkotopologian (kuten OSPF:n area0), joilla yhdistetään L1-tason reitittimien muodostamia ”saarekkeita” ja L1/L2-tason reitittimet toimivat näiden alueiden rajareitittiminä.
IS-IS-alueet voidaankin mieltää ennemmin jatkuvien naapurussuhteiden sarjoina kuin topologisina alueina. Level-1-tason alueet muodostuvat jatkuvista reitittimien välisistä L1-naapuruussuhteista samalla Area-ID:n arvolla, ja Level-2-tason alueet muodostuvat vastaavasti jatkuvista reitittimien välisistä L2-naapuruussuhteista. Huomattavaa on myös että IS-IS-reititittimet kuuluvat kokonaan alueeseen, joten alueiden rajat sijaitsevat linkeillä toisin kuin OSPF:n yhteydessä, jossa alueiden rajat ovat reitittimissä.
Osoitteistus
Vaikka nykyisin IS-IS:ää käytetään pääsääntöisesti pelkästään IP-pakettien reitittämiseen, se on myös monien muiden verkkoprotokollien (kuten ATM) tavoin perinyt ISO-standardien mukaisen osoiterakenteen NET:in (Network Entity Title). NET-osoitteilla ei ole tiukasti määrättyä pituutta ja kymmenjärjestelmän sijaan merkistönä osoitteissa käytetään heksadesimaalijärjestelmää.
Ominaisuuksia Hierarkkinen reititys Hyvin skaalautuva Nopea konvergenssi Välitön uuden tiedon levitys Luokattomuus
Katso myös OSPF EIGRP IEEE 802.1aq - Shortest Path Bridging (SPB)
Lähteet
Aiheesta muualla
- Recommendations for Interoperable IP Networks using Intermediate System to Intermediate System (IS-IS) ISO/IEC 10589:2002 (PDF-dokumentti ZIP-paketissa, vaatii lisenssiehtojen hyväksynnän)
Luokka:TCP/IP Luokka:Reititysprotokollat Luokka:OSI-siirtoyhteyskerros Luokka:Internet-standardit