Muhammed (; koko nimi Abū l-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim, ; noin 570 Mekka – 8. kesäkuuta 632 Medina) on islamin profeetta. Islaminuskon mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen Muhammed välitti ihmiskunnalle ilmestyksissään ja esikuvallaan.
Islamilainen perimätieto kertoo, että Arabian niemimaalla elänyt Muhammed alkoi saada vuonna 610 ilmestyksiä, joista koottiin hänen kuolemansa jälkeen Koraani. Muhammed saarnasi aluksi Mekassa, mutta vuonna 622 hän joutui pakenemaan yli 400 kilometrin päähän Jathribin (Medinan) keitaalle. Medinassa Muhammedista tuli myös valtionjohtaja, ja hän yhdisti valloituksillaan suurimman osan Arabian niemimaasta. Sota Mekkaa vastaan päättyi kaupungin valloitukseen vuonna 630. Perimätiedon mukaan Muhammed kuoli Medinassa vuonna 632.Hämeen-Anttila, Islam taskukirja, sivut 22–23
Muhammedin nimiin pannut saavutukset ovat poikkeuksellisia, sillä hänen katsotaan paitsi perustaneen maailmanuskonnon, myös antaneen sille omaan esikuvaansa perustuvan jumalallisen lain, šarian, sekä perustaneen islamilaisen valtion, josta kasvoi Lähi-idän suurvalta. Monissa arvioissa Muhammedia onkin pidetty kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana ihmisenä.
Muhammedin poikkeuksellisista saavutuksista huolimatta hänet tunnetaan ensisijaisesti vain islamilaisista lähteistä, jotka nekin alkavat puhua Muhammedista vasta yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen.Jansen, 2008, 17–19 Kaikki, mitä Muhammedin elämäkerrasta tiedetään, on peräisin Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälin jälkeen kirjoittamasta elämäkerrasta. Sitä täydentää 800-luvulla kooottu hadith-muotoinen perimätieto. Muslimit katsovat, että myös Koraani kertoo Muhammedista, jolloin luotetaan Ibn Ishaqista alkaneeseen tapaan tulkita Koraanin tekstejä. Sana ”muhammed” esiintyy Koraanissa kuitenkin vain neljä kertaa.Ohlig 2013, s. 272–273 Tietolähteenä islamilainen perimätieto on jakanut tutkijoita. Osa skeptikoista on torjunut Muhammedin historiallisuuden ja katsoo, että Muhammedin hahmo syntyi vasta 700-luvulla osana abbasidien valtionuskontoa.Nevo & Koren 2003
Islamista on tullut laaja maailmanuskonto, jolla on noin kaksi miljardia kannattajaa. Muhammedin moraalinen esikuva innoittaa nykyisin noin neljäsosaa maailman ihmisistä. Häntä pitävät esikuvanaan myös islamilaiset terroristit, jotka manifesteissaan vetoavat häneen.
Muhammedista kertovat lähteet
Ibn Ishaq
Kaikki profeetta Muhammedia koskevat tiedot ovat peräisin kahdesta tekstilähteestä. Niistä ensimmäinen on Ibn Ishaqin (k. 767) abbasidikalifaatin pääkaupungissa Bagdadissa kirjoittama Sirat Rasul Allah eli ”Jumalan lähettilään elämäkerta”. Teos on kirjoitettu yli sata vuotta Muhammedin ilmoitetun kuolinvuoden jälkeen. Se perustuu suullisiin tarinoihin, joita Ibn Ishaq kokosi etenkin kalifaatin sotilasleireistä.Newby, 1989, s. 5 Teos seuraa kronologisesti Muhammedin elämää syntymästä kuolemaan, mutta sisältää myös laajemman kuvauksen maailman luomisesta ja profeettojen ketjusta läpi ihmiskunnan historian.Newby 1989, s. 1 Kirja on kadonnut, mutta sen sisältöä on ennallistettu useista lähteistä, jotka ovat lainanneet alkuperäisteosta. Niistä tärkeimmät ovat Ibn Hishamin (k. 834) 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta ja al-Tabarin (k. 922) 900-luvun alussa kirjoittama historiikki. Muhammedin elämäkertaa ei pidetä Koraaniin tai hadith-kokoelmiin verrattavina pyhinä kirjoituksina, mutta niiden katsotaan olevan osa islaminuskoa.
Hadith-kirjallisuus
Toinen Muhammedia koskeva lähde ovat 800-luvulta alkaen kootut lyhyet suullisesta perinteestä kootut tarinat, joissa kerrotaan, mitä Muhammed jossakin tilanteessa sanoi tai teki. Tämä hadith-kirjallisuus muodostaa yhdessä Koraanin kanssa islamilaisen lain eli šarian perustan. Sen uskonnollisesti arvostetuin osa on niin sanotut "kuusi kirjaa" eli kutub al-sittah. Hadith-kertomukset ovat ilman asiayhteyttä esiintyviä tarinoita, jotka eivät kerro Muhammedin elämänvaiheista, vaan siitä, mikä on sunna, eli Muhammedin antama esikuva Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.
Jumalan lain sisältyminen Pyhään kirjaan ja profeetan esikuvaan muistuttaa juutalaisuutta, missä vastaavasti Mooseksen sunna oli perusta Mišnalle, joka yhdessä Tooran kanssa muodosti halakha-lain.Peter Townsend, 2018, 119 Hadithien epäluotettavuus historiallisena tietolähteenä alkoi selvitä eurooppalaisille tutkijoille 1800-luvun kuluessa. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi arvioimaan, ettei yksikään niistä täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia.Berg, 2000, s. 13
Koraani
Muslimit uskovat, että Koraani koostuu Muhammedin saamista ilmoituksista ja sisältää tietoja myös hänen elämästään. Länsimaiset tutkijat ovat todenneet tämän käsityksen kehämäiseksi, sillä Muhammedin elämäkerran yksityiskohtia on päinvastoin kirjoitettu Koraanin pohjalta.Crone, 1987, s. 104 Tästä tafsir-kirjallisuudestaJansen, 2008, s. 71; Hämeen-Anttila 2004, s. 96; Hämeen-Anttila 2006, s. 39 esimerkin antaa Koraanin jae 9:65 ”Me laskimme vain leikkiä”. Se antoi Ibn Hishamille aiheen kertomukselle, missä Muhammed yhdistetään näihin sanoihin.Ibn Hisham 1999, s. 422–423 Omalla nimellään Muhammed esiintyy harvoin Koraanin sivuilla. Sana ”Muhammed” esiintyy Koraanissa neljä kertaa, ja vain yksi niistä viittaa varmasti islamin profeetta Muhammediin.Ohlig, 2013, s. 272–273, 286
Tiedon luotettavuus
Muhammedista ei ole aikalaistietoa. Häntä koskevaa perimätietoa alettiin kirjoittaa muistiin 700-luvun jälkipuoliskolla, mutta vasta 800-luvun lähteet ovat säilyneet nykypäiviin. Pitkän aikavälin takia tekstit eivät voineet tietää mitään varmaa Muhammedista – eivät edes sitä, onko hän joskus elänyt. Muhammedia koskevan perimätiedon luotettavuutta on kyseenalaistanut myös se, että muistitieto on lisääntynyt ajan myötä.Crone 1987, s. 134, 170 Muhammedin jäähyväissaarnasta on esitetty täysin uutta muistitietoa jopa 2000-luvulla.
Islamissa Muhammedia koskeva tieto on arvostelun yläpuolella. Useimmat länsimaiset tutkijat pitävät perimätietoa ainakin osittain luotettavana, vaikka skeptisyys onkin lisääntynyt.Hoyland, 2017, s. 232; Jansen 2008, s. 21esim. Watt 1953; Watt 1956 Suomessa Jaakko Hämeen-Anttila uskoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.
Myöhempi elämäkertakirjallisuus
Kaikki Muhammedista kirjoitetut elämäkerrat perustuvat Ibn Ishaqiin. 1900-luvulla merkittävimpiä eurooppalaisia Muhammedin elämäkertureita ovat olleet tanskalainen orientalisti Frants Buhl, jonka Muhammed-elämäkerta ilmestyi vuonna 1903, sekä skottiorientalisti William Montgomery Watt, jonka kaksiosainen Muhammed-elämäkerta ilmestyi vuosina 1953–1956.Jansen 2008, s. 21 Vuosina 2005–2007 ilmestyi hollantilaisen orientalistin Hans Jansenin hyvin skeptinen kaksiosainen Muhammed-elämäkerta.Jansen, 2008 Suppeampia Muhammed-elämäkertoja ilmestyy jatkuvasti.
pienois|200px|vasen|Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.
Elämä
Isoisä Abd al-Muṭṭalib
Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin kertomassa tarinassa Muhammedin isästä ei kerrota paljon, mutta isoisällä on merkittävä rooli. Isoisä Abd al-Muttalib (Šaiba ibn Hāšim) oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Hän oli vannonut uhraavansa yhden pojistaan, jos saisi kymmenen poikaa. Arpanuoli osui Muhammedin tulevaan isään Abdullahiin. Abdalmuttalib oli jo ottanut Kaaban temppelissä ison veitsen käteensä, mutta monien vaiheiden jälkeen, joihin liittyi lisäarvontaa, teko jäi tekemättä.Ibn Hisham, 1999, s. 31–34
Ibn Ishaqin tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin vastaavasti uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo.
Volker Poppin tulkinnan mukaan tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden kääntöpuuolen aiheena oli Poppin - tosin kiistellyn - teorian mukaan Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille.
Jumalan lähettilään ennalta ilmoittaminen
Ibn Hisham kertoo, että kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä Aminaa, muuan nainen asettui morsianehdokkaaksi Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Abdullah kuitenkin kulki hänen ohitseen Aminan luo. Valo siirtyi hedelmöityksen jälkeen isän otsalta Muhammedin äidin kohtuun. Kun Amina synnytti Muhammedin, hänestä lähti valo, jonka avulla pystyi näkemään Bostran linnat Syyriassa.Ibn Hisham, 1999, 36 Valo on perinteinen pyhyyden tunnus. Johanneksen evankeliumi puhuu Jeesuksesta ”maailman valona” (Joh. 8:12; 9:5). Bostra oli ensimmäinen vastaantuleva roomalainen kaupunki Syyriassa, joten tarina viittasi muslimien tuleviin valloituksiin.
Aminalle sanottiin näyssä, että hän synnyttäisi ”tämän kansakunnan herran”, jonka nimeksi tuli antaa Muhammed. Aminan näky vastaa enkelin viestiä Jeesuksen vanhemmille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Kristinuskossa Vanha Testamentti ennustaa Jeesuksesta. Vastaavasti Ibn Ishaq kertoo, että ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” ennusti Muhammedin eli Munhamannan tulosta. Muhammedin äidin nimi, Amina, tarkoittaa hepreassa "kasvattajaa". Isän nimi Abdullah tarkoittaa ”Jumalan palvelijaa” ja esiintyy Raamatussa Abrahamin kunnianimenä.
Ibn Hisham kertoo, että juutalaiset rabbit, kristityt munkit ja arabialaiset ennustajat alkoivat puhua Jumalan lähettilään tulosta, kun Aminan aika oli lähellä. Rabbit ja munkit löysivät tiedot kirjoistaan, ennustajat taas kuulivat sen jinneiltä, jotka kuuntelivat salaa taivaan puheita. Kun aika alkoi täyttyä, saatanoita estettiin kuulemasta taivaan puheita ja heitä heitettiin taivaan tähdillä. Tästä jinnit tiesivät, että jotain tärkeää oli tapahtumassa. Ibn Hisham, 1999, 54
pienois|vasen|200px|Profeetta Muhammed asettaa Kaaban mustaa kiveä. Maalaus vuodelta 1315.
Syntymä ja varhaisvuodet 900-luvulla kirjoittaneen al-Tabarin mukaan Muhammed syntyi vuonna 567, 569 tai 572. Vakiintuneimman perimätiedon mukaan Muhammed syntyi rabi-kuun 12. päivänä vuonna 570 Mekassa Arabian autiomaassa kaupungin mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein kauppakeskus. Ibn Hishamin kuvauksen mukaan se oli ahdas ja köyhä kaupunki.Ibn Hisham, 1999, s. 53, 92 Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka, jonka rakentajaksi väitetään Abrahamia.