Ahvenanmaan sosiaalidemokraatit () on Ahvenanmaalla toimiva puolue. Sosiaalidemokraateilla on neljä edustajaa Ahvenanmaan maakuntapäivillä ja sillä on valtuutettuja kuudessa kunnanvaltuustossa. Puolueen puheenjohtaja on Camilla Gunell.

Puolueen naisosastot ovat vuodesta 2002 toimineet nimellä Törnrosorna. Naiset ovat mukana Pohjoismaiden sosialidemokraattisten naisten toiminnassa.Välkommen till Törnrosorna (Ålands Socialdemokrater) Puolueen nuoriso-osasto on Rosenskotten ja vammaisosasto Klätterrosor.

Ahvenanmaan sosiaalidemokraateilla on läheiset suhteet moniin pohjoismaisiin ja eurooppalaisiin sisarpuolueisiin. Puolue kuuluu Pohjoismaiden työväenliikkeen yhteistyökomiteaan (SAMAK).Barbro Sundback: Partiet och ideologin (Ålands Socialdemokrater) Pohjoismaiden neuvostossa puolue osallistuu Sosiaalidemokraattisen ryhmän toimintaan.Sosialidemokraattinen ryhmä: Jäsenpuolueet Pohjoismaiden neuvosto

Sosiaalidemokraatit on maakuntakeskus Maarianhaminan kaupunginvaltuuston suurin puolue.

Historia Työväenliike järjestäytyy Ahvenanmaan ensimmäinen työväenyhdistys perustettiin 1. tammikuuta 1906 Maarianhaminassa. Yhdistykseen liittyi jo pian noin kymmenesosa kaupungin asukkaista. Hieman myöhemmin yhdistyksiä syntyi myös Bertbyhyn, Haraldsbyhyn Tengsödaan ja Kastelholmaan. Aluksi suomen- ja ruotsinkieliset toimivat eri yhdistyksissä. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 sosialidemokraatit saivat Ahvenanmaalta 357 ääntä.Sten-Erik Abrahamsson: Partiets historia fram till 1970-talet (Ålands Socialdemokrater)

Sodat ja seuraukset Yhdistysten toiminta hiipui hiljalleen, mutta uutta intoa saatiin vuoden 1917 tapahtumista, ja esimerkiksi Maarianhaminaan perustettiin uusi työväenyhdistys. Vapun 1917 mielenosoituksiin osallistui yli tuhat ihmistä, joista suurin osa oli radikalisoituneita venäläisiä sotilaita. Uusia työväenyhdistyksiä perustettiin Jomalaan, Sundiin, Boxöhön, Finströmiin, Kastelholmaan, Lemlandiin ja Föglöhön. Sisällissodan aikana Ahvenanmaalla ei muodostettu omia punakaarteja, mutta siellä käytiin taisteluita manner-Suomesta siirtyneiden joukkojen välillä. Osallistumattomuudestaan huolimatta saaren sosiaalidemokraatit saivat kokea kovia valkoisten käsissä. Noin 20 vasemmistolaista vangittiin. Osa kiinni otetuista joutui yhdeksäksi kuukaudeksi saksalaiseen vankilaan.

Suomen itsenäistymisen aikoihin Ahvenanmaalle syntyi liike, joka ajoi alueen liittämistä Ruotsiin. Sosiaalidemokraatit suhtautuivat hankkeeseen kriittisesti. Suomea pidettiin esimerkiksi ruotsalaista järjestelmää demokraattisempana. Suhtautuminen muuttui sisällissodan tappion jälkeen, kun ahvenanmaalaisvastaiseksi koettu oikeisto sai vallan Suomessa. Asennemuutos synnytti skismaa ahvenmaalaisten ja SDP:n johdon välille. SDP ja erityisesti sen ruotsinkieliset pyrkivät lähentämään välejä 1920-luvulla, mutta epäluottamus jatkui eivätkä ahvenanmaalaiset juurikaan halunneet olla tekemisissä suomalaisten kanssa. Ruotsin sosialidemokraattisen työväenpuolueen lehdellä oli enemmän tilaajia kuin SDP:n ruotsinkielisellä äänenkannattajalla.

Vuonna 1931 sosialidemokraatit saivat ensimmäisen kerran edustajansa Ahvenanmaan maakuntapäiville. Karl Husell istui maakuntavaltuustossa vuosina 1932–1934 ja 1938–1945. Husellin takana ei kuitenkaan ollut mitään varsinaista yhdistystä. 1930-luvun puolivälissä järjestötoiminta lähti uuteen nousuun Viktor Arvidssonin aloitteellisuuden ansioista. Lokakuussa 1937 Maarianhaminassa pidettiin kokous, jossa perustettiin Finlands svenska arbetarförbund. Puhujaksi tapahtumaan oli saatu kansanedustaja Atos Wirtanen. Talvisodan alettua sosiaalidemokraattien toiminnallisuus jälleen väheni.

Jatkosodan jälkeen Sotien jälkeen ahvenanmaalainen työväenliike jakautui, kun äärivasemmisto sai takaisin toimintaoikeutensa. Osa halusi työväenyhdistysten siirtyvän Suomen kansan demokraattiseen liittoon. Näin ei lopulta käynyt, mutta kansandemokraattien kannatus nousi saaristossa suuremmaksi kuin SDP:n. Kansandemokraatit saivat pitkään maakuntapäiville sosialidemokraatteja enemmän edustajia. 1950-luvun alussa sosialidemokraattien järjestöt lakkasivat käytännössä toimimasta. 1950-luvun lopulla sosiaalidemokraatit menivät mukaan eri poliittisia suuntauksia yhdistäneeseen Åländsk Samling -liittoumaan, sen palkansaajien (II) osastoon, joka toimi lähinnä vaaliorganisaationa.

1960-luvun lopulla poliittiset ja ideologiset kysymykset alkoivat jälleen kiinnostaa ja perustettiin Ålands Socialdemokrater. Käytännössä synnytettiin uusi ahvenanmaalainen puolue, jolla oli oma paikallisorganisaationsa. Perustettiin myös nuorisojärjestö Ålands socialdemokratiska unga (ÅSU), jonka aktiivisuus oli huipussaan 1970-luvun alkupuolella. Sosiaalidemokraattien oma järjestö toi muutoksia Ahvenanmaan politiikkaan, kun muutkin alkoivat jakautua ideologisiin ryhmiin. Sosiaalidemokraatit saivat tuolloin noin 15 prosenttia äänistä.

Vaalit

Ahvenanmaan sosiaalidemokraatit osallistuu omilla listoillaan maakunta- ja kunnallisvaaleihin. Vuosina 1991–2007 puolue asetti oman listansa myös eduskuntavaaleissa. Sosialidemokraatit jäivät kuitenkin kauas vaalipiirin ainoasta kansanedustajan paikasta ja vaaleissa 2011 puolue liittoutui Ahvenanmaan keskustan ja Ahvenanmaan tulevaisuuden kanssa muodostaen Åländsk Samling -yhteislistan,Borgerliga listan redo för kamp Nya Åland 18.3.2011 jolta eduskuntaan valittiin Elisabeth Nauclér. Eduskuntavaaleissa 1987 puolue osallistui paikan vieneeseen Lista A:han, jossa olivat mukana myös Ahvenanmaan liberaalit.Riksdagsvalet 18.3.2007 , Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987–2007 (ÅSUB)

Maakuntapäivillä sosiaalidemokraatit ovat olleet 3.–5. suurin puolue. Vaaleissa 2007 se sai 3 edustajaa. Samanaikaisesti pidetyissä kunnallisvaaleissa puolueen edustajia valittiin neljään maakunnan kunnanvaltuustoon (Hammarland, Jomala, Sund, Maarianhamina)Lagtings- och kommunalvalet 2007 Statistik 4:2007 (ÅSUB), s. 43. Vuonna 2011 sosialidemokraatit kaksinkertaistivat edustajamääränsä maakuntapäivillä ja nousivat listoillaan kuuteen valtuustoon – uusina Eckerö ja Finström. MaakuntapäivävaalitLagtings- och kommunalvalet 2007 Statistik 4:2007 (ÅSUB), s. 32.Lagtings- och kommunalvalet 2011 Statistik 2011:7 (ÅSUB 2012), s. 5, 44.

Vuosi Edustajat Äänet 1979 3 1 125 12,0 % 1983 5 1 717 16,5 % 1987 4 1 489 14,0 % 1991 4 1 564 14,5 % 1995 4 1 711 15,2 % 1999 3 1 427 11,8 % 2003 6 2 340 19,0 % 2007 3 1 513 11,8 % 2011 6 2 404 18,5 %Eduskuntavaalit Vuosi Edustajat Äänet 1991 -- 940 10,1 % 1995 -- 909 9,2 % 1999 -- 924 8,8 % 2003 -- 2 904 24,9 % 2007 -- 1 607 14,4 %KunnallisvaalitLagtings- och kommunalvalet 2007 Statistik 4:2007 (ÅSUB), s. 56. Vuosi Valtuutetut Äänet 1995 13 1 491 13,1 % 1999 10 1 332 10,9 % 2003 18 1 967 15,7 % 2007 14 1 703 12,8 % 2011 17 2 245 16,7 %

Poliitikot Puheenjohtajat Barbro Sundback –2009 Camilla Gunell 2009→

Varapuheenjohtajat Henrik Lagerberg Göte Winé (1. vpj.) Maria Jonsson (2. vpj.)

Puoluesihteerit Andrew Hagmark-Cooper Anders Hallbäck

Maakuntapäiväedustajat Carina Aaltonen 2003–2011 Christian Beijar 1992–1999, 2003–2007, 2011−2015 Karl-Johan Fogelström 2011−2015 Camilla Gunell 2003–2011 Igge Holmberg 2011−2019 Sara Kemetter 2011→ Henrik Lagerberg 2005–2007 Anne-Helena Sjöblom 1995–2003, 2005–2007 Barbro Sundback 1979−2015 Lasse Wiklöf 1975–1979, 1983, 1988–1991, 1995–2005 Göte Winé 2003–2007, 2007–2008, 2011−2019

Lähteet

Aiheesta muualla Ålands socialdemokrater

Luokka:Ahvenanmaan puolueet Luokka:Sosiaalidemokraattiset puolueet