Pikkulimaska (Lemna minor) on veden pinnalla kelluva pieni monivuotinen putkilokasvi.
Ulkonäkö ja koko Pikkulimaska muodostaa suuria kasvustoja hitaasti virtaavien vesien pinnalle. 1,5–5 mm kokoiset versot ovat yksijuurisia, tavallisesti 2–5 verson ryhminä kelluvia. Valkoista langanpätkää muistuttavan juuren pituus on tavallisesti alle 5 cm. Lehtiä muistuttavat versot ovat pitkänpyöreitä tai vastapuikeita, ehytlaitaisia, kolmesuonisia ja litteitä. Väriltään ne ovat vihreitä, joskus harvoin alapuolelta punertavia. Verson tyvi on lyhyt ja kalvomainen. Alapinnan ilmaontelot ovat epäselvästi näkyviä ja alle 0,3 mm levyisiä. Vaatimattomassa kukinnossa on kaksi hedekukkaa ja yksi emikukka. Kukinto sijaitsee verson laidan taskussa kalvon suojaamana. Pikkulimaska kukkii heinä-elokuussa, mutta kukintoja tavataan harvoin eikä sen tiedetä tuottaneen Suomessa siemeniä.Retkeilykasvio 1998, s. 506.
Levinneisyys Pikkulimaskaa tavataan läpi pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilla alueilla, mutta esiintymisalue on epäyhtenäinen. Sitä kasvaa koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, suurimmassa osassa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Aasiaa, Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa sekä Karibialla. Laji on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle muun muassa eteläiseen Afrikkaan ja Australiaan.Den virtuella floran: Andmat Viitattu 18.8.2010. Suomessa pikkulimaskaa tavataan yleisenä Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella. Pohjoisimmat havainnot ovat Keski-Lapista.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 16.10.2017.
Elinympäristö Pikkulimaska kasvaa rehevöityneissä vesissä, kuten lammikoissa, ojissa, joissa, järvissä sekä vähäsuolaisessa murtovedessä suojaisissa paikoissa. Sitä tavataan myös ulkoluotojen kallioallikoissa. Laji on Suomessa yleistynyt vesistöjen rehevöitymisen myötä.Oulun kasvit 2005, s. 81.
Käyttö Pikkulimaskaa kasvatetaan myös akvaariokasvina, ja esimerkiksi kultakalat syövät sitä mielellään.Akvaario - tietopankki: Pikkulimaska (Lemna minor) Viitattu 15.10.2017.
Lähteet Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2022: Pikkulimaskan (Lemna minor) levinneisyys Suomessa. Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pikkulimaska (Lemna minor) Valokki – nettikasvio: Pikkulimaska (Lemna minor) ITIS: Lemna minor United States Department of Agriculture (USDA): Lemna minor Flora of North America: Lemna minor
Luokka:Limaskat Luokka:Akvaariokasvit