Sinut minä tahdon on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen romanttinen komediaelokuva vuodelta 1949. Se pohjautuu löyhästi Denys Astonin vuonna 1943 ilmestyneeseen romaaniin Voitto- ja tappiotili. Vaala laati elokuvan käsikirjoituksen itse. Tarinassa rakkauteen pettynyt helsinkiläinen perhetyttö matkustaa pois kaupungista saadakseen mielitiettynsä ikävöimään itseään. Maalla hän tapaa räjähdysonnettomuudessa sokeutuneen tiedemiehen, jonka tueksi hän ryhtyy pitämällä tälle seuraa ja lukemalla.
Tuotanto Nimimerkki Denys Astonin takana on tuottelias suomalainen viihdekirjailija Anna Inkeri Relander.Jyrki Laelma, Poikamiesten holhokki. Iltalehti. Viitattu 25.7.2011. Käsikirjoituksessa Vaala siirsi Irlantiin sijoittuvan romaanin tapahtumat suomalaiseen ympäristöön ja samalla suomensi roolihenkilöiden nimet: esimerkiksi Carrie O’Flahertysta tuli Katri Vesa ja tiedemies Tom Winsdalesta Kari Tuulos. Elokuvaversion dialogi on enimmäkseen peräisin alkuperäisromaanista. Ulkokuvat otettiin kesällä ja syksyllä 1949 Helsingin keskustan näköalapaikoilla ja Lopen maaseudulla.
Elokuvan musiikin on säveltänyt muutoin näyttämö- ja balettimusiikkiin keskittynyt Nils Lerche (1905–1986). Elokuvassa on käytetty taustaprojisointia ensi kerran Suomessa., viitattu 9.6.2013.
Sinut minä tahdon oli osa Suomi-Filmin 30-vuotisjuhlaelokuvien sarjaa. Se ehti ensi-iltaan ennen kuin Vaalan aikaisemmin samana vuonna ohjaama Jossain on railo. Laskutavasta riippuen Sinut minä tahdon oli järjestyksessä yhtiön sadas elokuva. Sen yleisömenestys jäi kuitenkin huomattavasti vuoden 1949 keskitason alapuolelle.
Näyttelijät
Arviot Aikalaisarvioissa elokuva sai laimean vastaanoton: Martti Savon mielestä se oli ”kevyt, tyhjänpuoleinen komedia” ja Vapaa Sana -lehden nimettömän kirjoittajan mukaan ”voisi Suomi-Filmi Valentin Vaalalla parempaakin teettää”. Näyttelijätkin saivat osansa: ”useimmat näyttelijät eivät hallitse vivahduksellista ja luontevaa keskustelutaitoa”. Pääosien esittäjät Hillevi Lagerstam ja Tapio Rautavaara saivat kaksijakoista palautetta rooleistaan. Toisenlaisen näkemyksen kiteytti arviossaan Olavi Veistäjä: ”komedian kevyt sävy on tavoitettu hyvin”.
Kriitikko Mikael Fränti kirjoitti vuoden 2004 televisioesityksen yhteydessä ”aurinkoisen ja optimistisen komedian olevan parasta Valentin Vaalaa”. Kymmenen vuotta aiemmassa arviossaan Fränti oli kehunut Vaalan ammattitaitoista studioilmaisua, mutta piti elokuvan hallitsevana voimana sädehtivää Hillevi Lagerstamia.
Myöhemmässä 2010-luvun kritiikissä elokuvaa on luonnehdittu kankean kirjalliseksi ja tahattoman koomiseksi, ja sitä on pidetty Vaalan heikoimpana elokuvana.Päivän elokuvia, Tv-maailma, 29/2011 sivu 13Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 25.7.2011, sivu B 9
Lähteet
Luokka:Vuoden 1949 suomalaiset elokuvat Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat Luokka:Valentin Vaalan ohjaamat elokuvat Luokka:Suomalaiset romanttiset komediat