Lapinlahden Linnut on samannimisen yhtyeen esikoisalbumi, joka ilmestyi maaliskuussa 1985. Se muodostui katusoitto-orkesterina pari vuotta aiemmin aloittaneen kokoonpanon läpimurroksi, ja myöhemmin Lapinlahden Linnuista muotoutui ammattimainen pop- ja rockyhtye.
Albumi äänitetiin tammikuussa 1985 Finnvox-studiolla Helsingissä. Tuottajana toimi Pedro Hietanen ja äänittäjänä Risto Hemmi. Äänityksissä pyrittiin jäljittelemään katusoiton olosuhteita. Perinteisen rock-yhtyeen soitinvalikoiman lisäksi albumilla käytettiin erilaisia humoristisia lyömäsoittimia, kuten matka-arkkua sekä puulusikkaa ja -haarukkaa.
Albumilla on mukana moniin eri tyylilajeihin luettavaa musiikkia: rockia, valssia, humppaa, pianoballadeja ja humoristisia yhteislauluja. Kappaleet ovat lähinnä pianisti Ari ”Arvid” Kettusen säveltämiä. Sanoituksia kirjoittivat useimmat yhtyeen jäsenet. Niiden tyypillisin teema on nuoren miehen elämä: naiset, alkoholi ja opiskelijan arki.
Lapinlahden Linnut sai lehdistössä myönteistä huomiota. Yhtyettä kiitettiin arkisuudessaan todentuntuisista sanoituksista sekä huumorin ja vakavampien teemojen onnistuneesta yhdistämisestä. Singlenä julkaistu ”Lipputangon nuppi” kohosi Lapinlahden Lintujen ensimmäiseksi hittikappaleeksi. Myös yhtyeen jäsenet ovat myöhemmin olleet albumiin tyytyväisiä.
Albumin vaiheet
Tausta
Musiikkia ja humoristisia sketsejä esittänyt kokoonpano Lapinlahden Linnut perustettiin vuodenvaihteessa 1982–1983. Katusoitto-orkesterina aloittanut ryhmä saavutti Helsingin opiskelijapiireissä kulttimainetta ja sai vähitellen huomiota myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Vuonna 1984 yhtyeeseen liittyivät kosketinsoittaja Pekka Hedkrok ja rumpali Jan Noponen,Lyytinen 2003, s. 17–32. jotka melko pian ehdottivat levyttämistä. Pianisti ja perustajajäsen Ari Kettunen innostuikin heti ajatuksesta.
Lapinlahden Lintujen ensimmäiset demot äänitettiin Heikki ”Hiski” Salomaan silloisten appivanhempien Matti ja Pirjo Bergströmin kotistudiossa Keravalla. Noponen alkoi yhtyeeseen liityttyään edistää asiaa aktiivisesti ja järjesti yhtyeen käyttöön ystävänsä Ilkka ”Namilo” Mäkelän studion. Noponen toimi äänityksissä tuottajana, ja rumpujen sijaan yhtyettä säesti rumpukone. Lisäksi Pekka Ruohoranta äänitti Vanhalla ylioppilastalolla esitetyn Maailman synty -konsertin.
Demokasetteja lähetettiin Poko Rekordsille, Johannalle ja EMIlle. Pokolta yhtye ei koskaan saanut vastausta. Johannan vastauksen Noponen sai kuulla, kun hän sattumalta tapasi moskovalaisessa anniskeluravintolassa yhtiön johtohahmoihin kuuluneen Pekka Aarnion. Tämä julisti, ettei Lapinlahden Linnut tulisi koskaan myymään yhtä ainutta levyä.
Kettunen tunsi M. A. Nummisen, joka piti Lapinlahden Lintujen anarkistisesta huumorista ja perinteisiä rockmusiikin kaavoja rikkovasta esiintymisestä. Nummisen kautta Kettunen sai yhteyden EMIn Pedro Hietaseen, joka kuunteli demokasetit ja halusi kuulla yhtyeeltä lisää materiaalia. Noponen ja Kettunen menivät Hietasen luo soittamaan Ruohorannan konserttiäänitystä, jossa kuuluivat yleisön innostuneet reaktiot. Hietanen piti erityisesti kappaleesta ”Lipputangon nuppi”. Hän vaikuttui myös musiikin monipuolisuudesta sekä persoonallisesta ja älyllisestä huumorista, jotka vakuuttivat hänet siitä, että yhtyeellä oli mahdollisuuksia pitkäkestoiseen suosioon. Kun Kettunen ja Noponen ehdottivat singlen tekemisestä, Hietanen tarjosi kokonaista albumia.
Äänitykset
Lapinlahden Lintujen esikoisalbumi äänitettiin tammikuussa 1985 Finnvox-studiolla. Tuottajana toimi Hietanen ja äänittäjänä tämän pitkäaikainen yhteistyökumppani Risto Hemmi.
Hietanen antoi yhtyeen valita äänitettävät kappaleet mutta esitti toiveen, että mukana olisivat ainakin ”Lipputangon nuppi”, ”Tero ja minä”, ”Edes kerran”, ”Ojasta noustaan” ja ”Kyllä elämä on ihanaa”. Perustajajäsen Timo Erängön mukaan esikoisalbumille äänitettiin suurin osa yhtyeen tuotannosta. Konserteissa esitetyt hyvin lyhyet huumorikappaleet jätettiin pois.Lyytinen 2003, s. 35; Rossi 2023, s. 87.
Albumia äänitettiin viikkojen ajan. Ilmapiiri oli iloinen ja riehakas. Kappaleita oli esitetty konserteissa vuodesta 1983, joten niiden soittaminen kävi yhtyeeltä vaivattomasti. Äänitysten lomassa yhtye soitti joitakin konsertteja. Jäsenet eivät uskoneet albumin menestyvän kaupallisesti, joten myöskään taloudellisia paineita ei ollut. Äänityksissä ei liikaa huolehdittu soiton ja laulun teknisistä yksityiskohdista vaan pyrittiin taltioimaan katusoitto-orkesterin tunnelma. Suurin osa jäsenistä oli studiotyöskentelyn suhteen kokemattomia. Hemmin mukaan yhtye esiintyi hyvin spontaanisti, joten kaikki soitto ja laulu kannatti äänittää. Ammattimuusikoista poiketen lämmittelyottoja ei tarvittu, ja ”ensimmäinen improvisoitu ilottelu oli yleensä paras”.
Hietasen ja Hemmin työskentely on saanut Lapinlahden Linnuilta kiitosta. Hietanen antoi jäsenten toimia melko vapaasti, ja Erängön mukaan olisikin ollut toivotonta yrittää määräillä jäseniä. Hän on yhtä kaikki kiittänyt Hietasta ”väkeväksi liideriksi”. Erängön mukaan Hietanen oli ”tavallaan jopa bändin jäsen”, joka ”oivalsi meidän jutun, antoi vapaat kädet toteuttaa sitä ja piti yllä positiivista henkeä”. Hedkrokin mukaan Hietanen oli Lapinlahden Linnuille sopiva tuottaja: ”Ei sillä ryhmällä muuten olisi varmaan mennyt niin sujuvasti.” Vahvuudeksi Hedkrok luki muun muassa sen, ettei Kettusen pianoa sovitettu liikaa. Kettunen puolestaan on maininnut, että Hietanen ja Hemmi ”osasivat piilottaa pianonsoittoni mokat taitavasti”. Laulaja Tapio Liinojan mukaan ”Hemmi ja Pedro olivat niin hyvin asian päällä, että meidän kontolle jäi lähinnä hauskanpito.”
Vierailevina muusikkoina äänityksissä soittivat kitaristi Riku Mattila ja basisti Junior Simola, molemmat kokeneita rockmuusikoita. Hedkrokin mukaan ”Riku ei pyrkinyt liikaa vaikuttamaan, mutta sai silti joitakin kappaleita ojennukseen, tavallaan kasaan.” Noponen piti tärkeänä, että albumilla oli tyylitajuinen kitaristi, ”joka ei soita rokkiräimetyylillä”. Simolan kanssa Noponen oli soittanut aiemmissa yhtyeissään. Perinteisempien yhtyesoittimien lisäksi äänityksissä käytettiin Lapinlahden Lintujen konsertteihin kuuluneita omaperäisiä lyömäsoittimia, kuten lusikkaa ja haarukkaa, kakkosnelosen lankkuja ja matka-arkkua. Niiden äänittäminen tuotti toisinaan vaikeuksia, ja esimerkiksi mikrofonia kokeiltiin kiinnittää matka-arkun sisälle monella tapaa ennen kuin se saatiin kuulostamaan hyvältä.
Yhtyeen varhaisiin jäseniin kuulunut Matti JaaranenLyytinen 2003, s. 18. lähti tulevan vaimonsa kanssa kolmen ja puolen kuukauden lomamatkalle Intiaan juuri ennen äänitysten alkua. Levynkansien tekijätietoihin merkittiin Jaarasen soittimeksi ”matkoilla”.
Julkaisu
Lapinlahden Linnut esiteltiin EMIn viikkotiedotteen 25.3.1985 etusivulla viikon kotimaisena albumina: ”Esikois-LP on täynnä rock’n’roll-elämää, jota on vaikeata ellei mahdotonta kuvata kirjoituskoneella. – – Ennen kaikkea Lapinlahden Linnut on puhdasverinen suomalainen estradibändi, jonka taide ei sulje ketään ulkopuolelle.” Julkaisukonsertti järjestettiin 19. maaliskuuta kauppatieteiden ylioppilaiden omistaman KY-Kerhon tiloissa. Myös matkoiltaan palannut Jaaranen esiintyi konsertissa.
Singlenä julkaistiin ”Lipputangon nuppi”. Kappaleesta kuvattiin myös musiikkivideo, johon leikattiin soittokohtien väliin runsaasti still-kuvia. Noponen on myöhemmin pitänyt videota esimerkkinä siitä, kuinka ”Linnut teki siihen aikaan kaiken kummallisesti. – – Kun kerran tehtiin video ja kerrankin oli siis liikkuvaa kuvaa käytössä, niin sitten seisotaankin stilleinä!”
Albumi on ilmestynyt Parlophone-levymerkillä LP- ja CD-levyinä sekä C-kasettina. Vuonna 2001 Lapinlahden Linnut julkaistiin kahden CD:n kokoelmana yhtyeen toisen studioalbumin Jep (1986) kanssa.Rossi 2023, s. 387.
Kannet ja musiikki
Kansitaide
Lapinlahden Lintujen kansikuva esittää yhtyeen jäseniä Helsingin Eläinmuseossa. Kuvassa vasemmalta oikealle esiintyvät Markku Toikka, Jan Noponen, Pekka Hedkrok, Timo Eränkö, Heikki Salomaa, Tapio Liinoja ja Ari Kettunen. Kuvasta puuttuvat Matti Jaaranen ja Mikko Kivinen. Jaaranen oli kuvausten aikaan matkoilla ja Kivinen unohdettiin hakea sovitulta tapaamispaikalta.
Musiikkityyli
Lapinlahden Lintujen kappaleet ovat lähinnä Kettusen säveltämiä. Suurin osa albumin musiikista oli sävelletty ja sanoitettu jo ennen Hedkrokin ja Noposen liittymistä. Hedkrok, joka 1980-luvun loppuun mennessä kohosi Lapinlahden Lintujen pääsäveltäjäksi, teki albumille vain yhden kappaleen. Kettusen mukaan sävellykset tehtiin osin huumorimielessä, eikä yhtye siksi piitannut tyylillisestä yhtenäisyydestä. Albumille tulikin vaikutteita monenlaisesta musiikista: humpasta, tangosta, rockista, valssista, jazzista ja kokeellisesta musiikista.Rossi 2023, s. 53, 93. Sanoituksia kirjoittivat Eränkö, Kettunen, Salomaa, Kivinen ja Liinoja sekä yhtyeen ulkopuolisena Jami Hyttinen. Sanoittajien suuri määrä heijastui tekstien monipuolisiin aiheisiin ja näkökulmiin. Toistuvia aiheita ovat naiset, alkoholi ja ihmisen eläimelliset vietit. Kettunen ja Hedkrok päättivät laulajat, eikä sanoittaja aina laulanut omaa kappalettaan.
A-puoli
”Edes kerran” on Salomaan ja Kettusen yhteinen sanoitus, jonka Salomaa laulaa. Kappaleessa mies puhuttelee naispuolista kumppaniaan ja esittää erilaisia toiveita, joista epäsuorasti ilmenee tyytymättömyys parisuhteen tilaan ja puolison asettamiin rajoituksiin. Mies haluaisi syödä ja juoda estoitta ja oksentaa matolle, jotta saisi ”oikeutensa elää” ja voisi tuntea itsensä ihmiseksi. Lapinlahden Linnut -tutkija Timo Rossi vertaa kappaleen groteskia realismia ja lihallisten viettien tyydyttämistä Mihail Bahtinin käyttämään ”iloisen ruumiillisuuden” käsitteeseen.Järvelä 2012, s. 58–59. Kappale pysyi konserttien ohjelmistossa Salomaan kuolemaan saakka.
”Lipputangon nuppi” on Mikko Kivisen sanoittama ja laulama kappale. Sen tarina perustuu todelliseen tapahtumaan, kun Kivisen isoäidin 70-vuotisjuhlaa vietettiin kesällä 1970 Korpilahdella. Kivisen isoisä veisti juhlan kunniaksi talonsa lipputankoon puisen nupin, joka juhlien aikana irtosi ja putosi veistäjänsä päähän.Rossi 2023, s. 63. Sanoitukseen Kivinen muutti joitakin yksityiskohtia. Laulussa esimerkiksi on kyse isoisän eikä -äidin syntymäpäivistä. Hänen isoäitinsä ei myöskään ollut 114 senttimetriä pitkä ja ”täysi hirviö” vaan ”jotain 150 sentiä ja ihan mukava ihminen”. Kivinen kirjoitti sanoituksen 15 minuutissa, ja Kettunen sävelsi sen yhtä nopeasti. Yhdellä pitkällä otolla äänitetty kappale on Lapinlahden Lintujen tunnetuimpia.
”Sisäinen ahdistus” on Jami Hyttisen sanoittama kappale, jota Jukka Lyytinen kuvailee ”yhteishoilotukseksi”. Hyttinen vaikutti 1980-luvun alussa Ylioppilasteatterissa, missä myös Lapinlahden Lintujen jäsenet aktiivisesti toimivat. Hän ei kuitenkaan koskaan liittynyt yhtyeen vakinaiseksi jäseneksi. Vuosia myöhemmin Hyttinen mainittiin comeback-kokoelma Lintuinfluenssan kappaleessa ”Perunatorin tyttö”.
”Edenin henki” on Erängön sanoitus, joka heijastaa hänen ”taipumustaan romantisoituun alkukommunismiin”. Sanoitus kertoo rakastuneesta miehestä, joka katselee kiikarilla naapurissa asuvaa tyttöä. Kettusen laulaman kappaleen alkuperäinen nimi oli ”Ornitologiaa”.
”Elämässä täytyy kosia” on Erängön ja Kettusen yhdessä sanoittama kitaravoittoinen kappale, jonka Salomaa laulaa. Monien muiden Lapinlahden Lintujen kappaleiden tavoin se käsittelee kauniita naisia ja ”lihan iloja”. Monissa Lapinlahden Lintujen kappaleissa verrataan miehen ruumista ja käytöstä eläimiin, mutta ”Elämässä täytyy kosia” tuo esiin tärkeän eroavaisuuden: ihmisellä on eläimestä poiketen mielikuvitus. Ylevät ajatukset eivät kuitenkaan mahdollista eläimellisen luonnon yläpuolelle nousemista.Järvelä 2012, s. 61.