Iowa-luokka on viimeinen toteutunut Yhdysvaltain laivaston taistelulaivaluokka. Suurempaa Montana-luokkaa suunniteltiin, mutta tämä peruttiin.
Neljä alusta valmistui toisen maailmansodan aikana. Alukset ehdittiin jo siirtää reserviin, mutta ne otettiin uudelleen käyttöön 1980 ja poistettiin jälleen käytöstä 1990. Kokonaan ne poistettiin laivaston alusrekisteristä vuonna 2006. Valmistuneiden alusten lisäksi kaksi alusta oli rakenteilla, mutta työt keskeytettiin, ja puolivalmiit rungot romutettiin. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain laivaston painopiste siirtyi raskaista taistelulaivoista lentotukialuksiin.
Luokan alukset thumb|USS New Jerseyn 1980-luvun modernisoinnin yhteydessä asennettuja uusia asejärjestelmiä: 20 mm Phalanx CIWS-ohjustentorjuntatykki tutkakupuineen (vasemmalla ylhäällä), RGM-84 Harpoon-meritorjuntaohjusjärjestelmän (vasemmalla) ja BGM-109 Tomahawk-risteilyohjusjärjestelmän ohjussäiliöitä laveteillaan (etualalla). USS Iowa (BB-61): kölinlasku 27. kesäkuuta 1940, luovutus 22. helmikuuta 1943Sturton, 2008, s. 228 USS New Jersey (BB-62): kölinlasku 16. syyskuuta 1940, luovutus 23. toukokuuta 1943. USS Missouri (BB-63): kölinlasku 6. tammikuuta 1941, luovutus 11. kesäkuuta 1944. USS Wisconsin (BB-64): kölinlasku 25. tammikuuta 1941, luovutus 16. huhtikuuta 1944. USS Illinois (BB-65): peruttiin kun aluksesta oli valmiina 22 % 11. elokuuta 1945. USS Kentucky (BB-66): kölinlasku 6. joulukuuta 1944; rakentaminen keskeytyi 17. helmikuuta 1947. Alus poistettiin telakalta 20. tammikuuta 1950, koska USS Missouri oli tulossa telakalle korjaukseen. Myytiin romuksi 31. lokakuuta 1958. Aluksen keula siirrettiin vaurioituneeseen USS Wisconsiniin 1956.
Historia thumb|Iowa-luokan 16" kolmoistykkitorni Iowa-alukset rakennettiin aiemman South Dakota -luokan pohjalta. Edeltäjiinsä verrattuna alukset olivat 60 metriä pidempiä, ja ne oli varustettu suuremmilla tykeillä ja tehokkaimmilla koneilla.
Iowa-luokan alukset olivat tulivoimaisia ja varsin nopeita. Laivaston tavoitteena oli luoda nopealiikkeinen taistelulaiva, joka voisi toimia lentotukialusten saattajana. Niiden toimintamatka oli 25 solmun nopeudella 15 000 kilometriä ja 15 solmun nopeudella 27 000 kilometriä. Laivan kokoa rajaava tekijä oli, että sen haluttiin sopivan kulkemaan Panaman kanavan läpi.
Pääaseistus oli jaettu Yhdysvaltain laivastolle tyypilliseen tapaan: kaksi tykkitornia kansirakenteiden etupuolelle ja yksi taakse. Toissijainen aseistus, kuten ilmatorjunta-aseet, oli sijoitettu kansirakenteiden sivuille.
Lähteet
Viitteet
*