thumb|Roger Corman oli tunnettu B-elokuvien ohjaaja. Pieni kauhukauppa vuodelta 1960 (päähenkilöt kuvassa) tehtiin 30 000 dollarilla ja kuvattiin erittäin nopeasti. Myöhemmin se on saavuttanut kulttimainetta. B-elokuva on elokuva, jolle on tyypillistä pieni budjetti, tiukka kuvausaikataulu, kaavamainen käsikirjoitus, suhteellisen lyhyt kesto ja minimaalinen lavastussuunnittelu.
Historia B-elokuvia tehtiin alun perin Hollywoodin kultakaudella 1930- ja 1940-luvulla näytettäväksi kahden elokuvan näytöksissä isommalla rahalla tehdyn A-elokuvan jälkeen. Päivänäytöksissä keskellä viikkoa saatettiin näyttää kaksi B-elokuvaa.
B-elokuvia alettiin tehdä, jotta elokuvanäytöksiin saataisiin enemmän väkeä suuren laman aikaan, kun elokuvayleisöt alkoivat pienentyä. Useimmilla elokuvayhtiöillä, kuten MGM:llä ja RKO:lla, oli omat B-elokuvien tuottamiseen tarkoitetut yksikkönsä. Kaksoisnäytöksiä oli vuoteen 1935 mennessä jo 85 prosentissa yhdysvaltalaisista elokuvateattereista. A- ja B-elokuvan lisäksi näytökseen kuului piirrosfilmi, uutisfilmi ja tulevien elokuvien mainoksia. B-filmit tuottivat elokuvayhtiöille pientä mutta tasaista tuottoa.
B-elokuvat eivät halpuudestaan huolimatta olleet aina huonoja. Nykyisin niistä arvostetaan esimerkiksi Val Lewtonin RKO:lle ohjaamia kauhuelokuvia kuten Kissaihmiset (1942) ja Yö voodoo-saarella (1943) sekä film noir -klassikoita kuten Robert Siodmakin Criss Cross (1949).
Kun elokuvanteon kustannukset nousivat 1940-luvulla, suuret yhtiöt alkoivat luopua B-elokuvayksiköistään, ja pienet yhtiöt kuten Republic ja Monogram täyttivät niiden paikan.
B-elokuvien tuotanto väheni entisestään vuoden 1948 jälkeen, kun Yhdysvaltain korkein oikeus kielsi rajoittavat varauskäytännöt ja pakotti suuret yhtiöt myymään elokuvateatterinsa. Tämä uudelleenjärjestely, kilpailu television kanssa sekä yleisön muuttunut maku lopettivat elokuvien kaksoisnäytökset. Pienen budjetin elokuvien tuotanto kuitenkin jatkui, ja 1950-luvulla uudet elokuvayhtiöt tekivät eksploitaatioelokuvia pienille kohderyhmille ja edullisille esittäjille. Näitäkin elokuvia kutsuttiin B-elokuviksi, vaikka niitä ei aina enää esitettykään A-elokuvien kanssa. Tässä vaiheessa B-elokuvat alettiin yhdistää kehnoon laatuun ja ala-arvoiseen tuotantoon.
Nykyään B-elokuva-käsitettä käytetään niin pienen budjetin elokuvien (ei kuitenkaan taide-elokuvien) kuin huonojen elokuvienkin yhteydessä. Tyypillisiä B-elokuvia ovat esimerkiksi kaapelitelevisiokanaville valmistetut toimintaelokuvat. Nimitystä B-elokuva on käytetty myös elokuvista, joita ei esitetä teattereissa, vaan jotka menevät suoraan videolevitykseen tai niitä esitetään heti valmistuttuaan televisiossa.
B-elokuvien ohjaajia
Charles Band William Beaudine Uwe Boll J. R. Bookwalter Edward Cahn David Decoteau John Gale
Lloyd Kaufman Michael Legge Donald G. Jackson Paul Morrissey Nicholas Musuraca Jean-Marie Pallardy Fred Olen Ray
Timo Rose Andreas Schnaas Vincent Sherman Andy Sidaris Phil Tucker Ed Wood Timo Vuorensola
Valikoituja b-elokuvien näyttelijöitä
Armand Assante Daniel Baldwin Jill Banner Valerie Bertinelli Karen Black Raine Brown Gary Busey Bruce Campbell Lynda Carter Damian Chapa Jeffrey Combs Sybil Danning Bo Derek
Joe Estevez C. Thomas Howell Tor Johnson David Keith Sylvia Kristel Christopher Lambert Lorenzo Lamas Traci Lords Dolph Lundgren Sasha Mitchell Brigitte Nielsen Chuck Norris
Lou Diamond Phillips Linnea Quigley Ronald Reagan Eric Roberts Debbie Rochon Steven Seagal Julie Strain Tony Todd Shannon Tweed Vampira Jean-Claude Van Damme Casper Van Dien
Pia Zadora Joe Zaso
Valikoituja suomalaisia B-elokuvia Kuutamosonaatti (1988) Star Wreck: In the Pirkinning (2005) Bunny the Killer Thing (2015)
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
Luokka:Elokuvalajityypit