Synodaalikokous on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon hiippakunnan pappien ja lehtorien välinen kokous, jonka hiippakunnan piispa (Turun arkkihiippakunnassa arkkipiispa) kutsuu koolle vähintään joka kuudes vuosi. Kokouksen tarkoituksena on käsitellä teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa sekä muita kirkkoa koskevia asioita. Synodaalikokouksesta säädetään kirkkojärjestyksessä. Kirkkojärjestys, V Osa, Hiippakuntahallinto, 18 Piispa, 9 §. Tampereen hiippakunnassa synodaalikokoukseen osallistuvat myös diakonit. Osallistujamäärän vuoksi Tampereella on jaettu kokous. Vain papin virassa olevat papit osallistuvat varsinaiseen kokoukseen.Mielipide: Eläkepapitkin kuuluvat synodaalikokoukseen. Kotimaa 9.9.2022.
Pappeja ja lehtoreita koskevan synodaalikokouksen rinnalla kirkkojärjestyksessä mainitaan pappeja ja lehtoreita laajempaa joukkoa koskeva hiippakuntapäivä. Hiippakuntapäivään kutsutaan seurakuntien luottamushenkilöitä, viranhaltijoita ja työntekijöitä sekä yhdistysten, säätiöiden ja laitosten edustajia. Päivässä käsitellään ajankohtaisia asioita.
Sana synodaalikokous tulee kreikan kielen sanasta syn odos'', joka tarkoittaa "yhteistä tietä", neuvottelua ja kokousta. Kristinuskossa synodilla on perinteisesti tarkoitettu paikallista tai koko kirkon kattavaa piispojen kokousta eli kirkolliskokousta. Pappien kokoukset ovat alkaneet Suomessa viimeistään vuoden 1686 kirkkolaissa, ja ne saivat myöhemmin nimen synodaalikokous.
Synodaalikokouksella ei ole hallinnollista päätösvaltaa. Kirkolliskokous on pyytänyt synodaalikokouksilta ajoittain lausuntoja, viimeksi kirkollisten toimitusten kirjan ehdotuksesta.
Historia
Synodaalikokouksella on ollut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa merkittäviä hallinnollisia tehtäviä ennen nykymuotoisen kirkolliskokouksen perustamista vuonna 1869.
Vuoden 1686 kirkkolaki sääti luvussa 25 "Pappein cocouxest". Kokous pidettiin kerran vuodessa tuomiokirkossa ja se kesti kolme päivää. Synodaalikokouksen kutsui piispa ja siihen osallistuivat kirkkoherrat ja kappalaiset. Kokous alkoi jumalanpalveluksella klo 7. Kokouksessa käsiteltiin consistoriumin eli tuomiokapitulin valmistelemia teesejä ja käytiin disputaatioita kahden päivän ajan. Kolmantena päivänä käsiteltiin seurakuntien tilaa. (Läänin)rovastit antoivat selontekonsa rovastikuntansa tilasta ja elämästä. Nämä aktit sidottiin yhteen ja säilytettiin tuomiokapitulissa. Kokouksessa käsiteltiin myös asioita, joita ei ollut voitu ratkaista paikallisesti. Kokouksen lopussa papisto antoi neliosaisen vakuutuksen piispalle. Seuraavaa kokousta varten valittiin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kolme respondenttia sekä kolme opponenttia. Kokous päättyi virteen, rukoukseen ja Herran siunaukseen.
Disputaatioiden ja teesien kirjoittamisen myötä syntyi tapa kirjoittaa synodaalikokouksia varten synodaalikirja.
Schaumanin kirkkolaissa 1869 synodaalikokouksia määrättiin pidettävän vähintään viiden vuoden välein.
Vuoden 1994 uudistuneessa kirkkojärjestyksessä määrättiin, että synodaalikokous on pidettävä kuuden vuoden välein. Tarvittaessa niitä voitiin pitää useamminkin. Synodaalikokouksen puheenjohtajaksi asetettiin piispa. Hallinnollisen toimielimen historiaa kantoi vielä määräys, että synodaalikokouksen tuli hyväksyä itselleen työjärjestys.
Hiippakuntahallintouudistuksen yhteydessä 2003 säännökset ovat saaneet nykyisen muotonsa. Kokoukset pidetään vähintään kuuden vuoden välein, mutta niiden muoto on vapaa.
Lehtorin viran perustamisen jälkeen myös lehtorit ovat osallistuneet synodaalikokoukseen. Vuodesta 2016 lähtien Tampereen hiippakunnan synodaalikokoukseen osallistuvat myös diakonit.
Lähteet
Luokka:Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallinto