John Anthony Burgess Wilson, kirjailijanimi Joseph Kell (25. helmikuuta 1917 Manchester – 22. marraskuuta 1993 Lontoo) oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana.
Burgess opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta ja fonetiikkaa. Hän työskenteli Birminghamin yliopistossa 1946–1950, Britannian opetusministeriössä 1948–1950 ja englanninopettajana Banburyn oppikoulussa 1950–1954. Burgess asui elämänsä aikana useissa paikoissa Britannian, Yhdysvaltojen, Kaakkois-Aasian ja Välimeren alueella.
Kolme Burgessin romaania on suomennettu: Peli kahdelle pelaajalle (1971), Pipopää potilas (1973) ja Kellopeliappelsiini (1991). Hän kirjoitti nimellä Joseph Kell teokset One Hand Clapping (1961) ja Inside Mr. Enderby (1963).
Elämäkerta Varhaisvuodet Anthony Burgess, oikealta nimeltään John Anthony Burgess Wilson, syntyi 25. helmikuuta Harpurheyssa, Manchesterin esikaupungissa Englannissa katolilaisille vanhemmille Joseph ja Elizabeth Wilsonille. Hän on myöhemmin kuvaillut taustaansa alemmaksi keskiluokkaiseksi; suuren laman aikana hänen vanhempansa, jotka olivat kauppiaita, olivat kohtalaisen hyvätuloisia, sillä heidän tupakka- ja alkoholituotteidensa kysyntä pysyi kaikesta huolimatta samana. Lapsuudessa hänestä käytettiin kutsumanimiä Jack, Little Jack ja Johnny Eagle.Lewis 2002, s. 67 Toista nimeään Anthonya ja hänen äitinsä tyttönimeä Burgessia käyttäen hän omaksui kirjailijanimen Anthony Burgess julkaistuaan vuoden 1956 romaaninsa Time for a Tiger.
Burgessin ollessa alle vuoden ikäinen, hänen äitinsä Elizabeth kuoli 30-vuotiaana kotonaan 19. marraskuuta 1918 espanjantautiin. Hänen kuolintodistuksessaan luetellut syyt olivat influenssa, akuutti keuhkokuume ja sydämen vajaatoiminta. Myös Burgessin sisar Muriel oli kuollut neljä päivää aiemmin 15. marraskuuta samaiseen influenssaan, keuhkokuumeeseen ja sydämen vajaatoimintaan vain kahdeksanvuotiaana.Lewis 2002, s. 62 Burgess on kertonut myöhemmin uskoneensa, että hänen isänsä Joseph oli ollut vihainen siitä, että hänen poikansa selviytyi, vaikka hänen äitinsä ja sisarensa eivät.Lewis 2002, s. 64 Äitinsä kuoleman jälkeen Burgessin kasvatti hänen äidinpuoleinen tätinsä Ann Bromley, joka asui Crumpsallissa kahden tyttärensä kanssa. Tänä aikana Burgessin isä työskenteli päiväsaikaan kirjanpitäjänä naudanlihamarkkinoilla ja soitti iltaisin pianoa Miles Plattingin pubissa. Kun hänen isänsä meni naimisiin tämän pubin vuokraemäntänä toimineen Margaret Dwyerin kanssa vuonna 1922, Burgessin isä ja äitipuoli ryhtyivät vuorostaan kasvattamaan poikaa.Lewis 2002, s. 68 Vuoteen 1924 mennessä pariskunta oli perustanut tupakka- ja lisenssikaupan, jolla oli neljä kiinteistöä.Lewis 2002, s. 70 Lapsena Burgess työskenteli lyhyen aikaa tupakkakaupassa.Nicholas Summerfield: "Freedom and Anthony Burgess", s. 64–69. The London Magazine, 2018. 18. huhtikuuta 1938 Joseph-isä kuoli 55-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan, keuhkopussintulehdukseen ja influenssaan, eikä hän ilmeisestä liikemenestyksestään huolimatta jättänyt pojalleen minkäänlaista perintöä.Lewis 2002, s. 70–71 Burgessin äitipuoli puolestaan kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1940.Lewis 2002, s. 107 Burgess on sanonut suurelta osin yksinäisestä lapsuudestaan:
Burgess kävi St. Edmund's Elementary Schoolia ennen kuin siirtyi Bishop Bilsborrow Memorial Elementary Schooliin, molempien ollessa katolisia kouluja Moss Sidessa.Lewis 2002, s. 57 Burgessin hyvät arvosanat johtivat opiskeluun Xaverian Collegessa (1928–1937). Myöhemmin hän pohti:
Burgess oli alkujaan välinpitämätön musiikkia kohtaan, kunnes kuuli radiosta "aivan uskomattoman huilusoolon", jota hän luonnehti "notkeaksi, eksoottiseksi, eroottiseksi" ja johon hän lumoutui tyystin.Burgess 1982, s. 17–18 Kahdeksan minuuttia myöhemmin kuuluttaja kertoi, että hän oli kuunnellut Claude Debussyn sävellystä Faunin iltapäivä. Hän viittasi myöhemmin tätä "psykedeeliseksi hetkeksi... sanallisesti sanoin kuvaamattomien henkisten todellisuuksien tunnistamiseksi". Kun Burgess ilmoitti perheelleen haluavansa säveltäjäksi, he vastustivat, koska "heillä ei ollut varaa rahoittaa". Hänen koulussaan ei opetettu musiikkia, mutta noin 14-vuotiaana hän opetteli itse soittamaan pianoa.Burgess 1982, s. 19 Burgess oli alun perin halunnut opiskella musiikkia yliopistossa, mutta Manchesterin Victoria Universityn musiikkiosasto hylkäsi hänen hakemuksensa huonojen fysiikan arvosanojen vuoksi. Sen sijaan hän opiskeli yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta vuosina 1937–1940 ja suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon. Hänen väitöskirjansa koski Marlowen Doctor Faustusta, ja hän valmistui ylemmän toisen luokan arvosanoin, mikä tosin oli kunnianhimoisemman Burgessin mielestä pettymys.Lewis 2002, s. 97–98 Arvostellessaan yhtä Burgessin lukukausityötä historioitsija A. J. P. Taylor kirjoitti: "Kirkkaat ideat eivät riitä peittämään tiedon puutetta."Lewis 2002, s. 95
Yliopistossa Burgess opiskeli taloustiedettä, politiikkaa ja modernia historiaa, ja valmistui vuonna 1942 ylempään kakkosluokkaan.Lewis 2002, s. 109–110 Samaisessa yliopistossa Burgess tapasi tulevan puolisonsa Llewela "Lynne" Isherwood Jonesin. Burgess ja Jones menivät naimisiin 22. tammikuuta 1942. Burgess väitti olevansa Christopher Isherwoodin kaukainen sukulainen, vaikka Lewisin ja Biswellin elämäkerrat kiistävät tämän.
Asepalvelus Burgess vietti kuusi viikkoa vuonna 1940 Britannian armeijan värvättynä Eskbankissa (nykyisessä Dalkeithissa) ennen kuin hänestä tuli kuninkaallisen armeijan lääketieteellisen joukon 3. luokan sairaanhoitaja. Auktoriteettiongelmaisena hän oli epäsuosittu upseeriston silmissä, sillä hän oli osallisena monenlaisissa käytännönpiloissa, kuten korpraalin lippaan pudottamisessa ja käytävän lattian liian liukkaaksi kiillottamisessa.Lewis 2002, s. 113 Vuonna 1941 hän päätyi jopa sotilaspoliisin takaa-ajamaksi, kun hän oli lähtenyt luvatta Morpethin sotilastukikohdasta päästäkseen tulevan morsiamensa Lynnen kanssa viettämään aikaa. Seuraavana vuonna hän pyysi tulla siirretyksi armeijan opetusjoukkoon ja huolimatta hänen syvästä inhostaan auktoriteetteja kohtaan, hänet ylennettiin kersantiksi.Lewis 2002, s. 117
Asemapaikallaan Gibraltarilla (josta hän myöhemmin kirjoitti A Vision of Battlements -kirjassaan) hän työskenteli puheen ja draaman koulutusopiston luennoitsijana ja opetti Ann McGlinnin rinnalla saksaa, ranskaa ja espanjaa. McGlinnan kommunistisella ideologialla olisi suuri vaikutus hänen myöhempään romaaniinsa Kellopeliappelsiini. Burgessilla oli keskeinen rooli "The British Way and Purpose" -ohjelmassa, jonka tarkoituksena oli esitellä joukkojen jäseniä sodanjälkeisten vuosien rauhanaikaiseen sosialismiin Britanniassa.Colin Burrow: Not Quite Nasty. London Review of Books, 9.2.2006. Hän toimi opettajana opetusministeriön joukkojen koulutuksen keskusneuvostossa. Burgessin erinomainen kielitaito noteerattiin jopa armeijan tiedustelupalvelussa, ja hän osallistui Gibraltarilta sodan aikana turvapaikan saaneiden hollantilaisten ja vapaaranskalaisten selvityksiin. Naapuripuolella, Francon Espanjassa sijainneessa La Línea de la Concepciónissa hänet pidätettiin kenraali Francon loukkaamisesta, mutta hänet lopulta vapautettiin pian tapahtuman jälkeen.Biswell 2006 Gibraltarilla työskentelyn aikoihin Burgess, joka odotti tuoreen vaimonsa Lynne kanssa yhteistä lasta, sai kuulla kauhistuttavia uutisia: hänen raskaana oleva vaimonsa oli joutunut neljän amerikkalaisen sotilaskarkurin pahoinpitelemäksi ja raiskaamaksi, minkä uskotaan johtaneen keskenmenoon. Tapahtuneesta huolimatta Burgessilta evättiin lupa tavata häntä.Lewis 2002, s. 107, 128
Opettajan ammatissa Burgess jätti armeijan vuonna 1946 kersanttimajurin arvolla. Seuraavat neljä vuotta hän toimi puheen ja draaman luennoitsijana Mid-West School of Educationissa lähellä Wolverhamptonia ja Bamber Bridge Emergency Teacher Training Collegessa lähellä Prestonia. Burgess opetti Birminghamin yliopiston ulkopuolisella laitoksella vuosina 1946–1950.
Vuoden 1950 lopulla hän aloitti työskentelyn lukion opettajana Banbury Grammar Schoolissa (nykyisin Wykham Park Academy), joka opettaa englanninkielistä kirjallisuutta. Opetustehtäviensä lisäksi hän ohjasi liikuntatunteja ja johti koulun draamayhdistystä. Hän järjesti vapaa-ajallaan useita amatööriteatteritapahtumia. Näihin osallistui paikallisia ihmisiä ja opiskelijoita, ja näytelmän aiheina oli yleensä T. S. Eliotin Sweeney Agonistesin tuotantoja.Lewis 2002, s. 168 Hänen entisten oppilaidensa ja kollegoidensa raportit osoittavat, että hän välitti syvästi opettamisesta.Anthony Burgess, Earl G. Ingersoll ja Mary C. Ingersoll: Conversations with Anthony Burgess. Univ. Press of Mississippi, 2008. .
Lynnen isän antaman taloudellisen tuen avulla pariskunta pystyi maksamaan käteistä heidän kotinaan toimineesta mökistä Adderburyn kylässä, lähellä Banburya. Burgess antoi mökille nimen "Little Gidding" Eliotin Neljää kvartettoa mukaillen. Burgess kirjoitti useita artikkeleita paikalliseen sanomalehteen, Banbury Guardianiin.Tiger: The Life and Opinions of Anthony Burgess, geoffreygrigson.wordpress.com.
Malaija Vuonna 1954 Burgess liittyi brittiläiseen siirtomaapalvelukseen opettajana ja koulutuspäällikkönä Malaijassa, alun perin sijoittuen Perakin kuninkaalliseen pääkaupunkiin Kuala Kangsariin. Täällä hän opetti Malay Collegessa (nykyään Malay College Kuala Kangsar – MCKK), mallina Englannin Public school -koulut. Opetustehtäviensä lisäksi hän oli isännöitsijä, joka vastasi preppauskoulun opiskelijoista, jotka asuivat viktoriaanisessa kartanossa, joka tunnettiin "kuninkaan paviljonkina". Hänen siellä kirjoittamansa musiikki on saanut vaikutteita maasta, erityisesti Sinfoni Melayu orkesterille ja puhallinorkesterille, joka sisälsi Merdekan ("itsenäisyyden") huudot yleisöltä.
Burgess ja hänen vaimonsa olivat asuneet meluisassa asunnossa, jossa yksityisyys oli minimaalista, ja tämä aiheutti kaunaa. Malaijikoulun rehtorin kanssa käydyn kiistan jälkeen Burgess lähetettiin uudelleen Malaijilaisten opettajien Kelantanin Kota Bharussa sijaitsevaan koulutusopistoon.Lewis 2002, s. 223–224 Burgess opiskeli sujuvasti malaijin kieltä sekä suullisesti että kirjallisesti ja suoriutui Britannian siirtomaaviraston asettamissa kielikokeissa, mistä hänet palkittiin palkankorotuksella.
Malaijassa asuessa Burgess omisti osan vapaa-ajastaan luovalle kirjoittamiselle "eräänlaisena herrasmiesharrastuksena", ja julkaisi ensimmäiset romaaninsa: Time for a Tiger, The Enemy in the Blanket ja Beds in the East.Geoffrey Aggeler: Critical Essays on Anthony Burgess, s. 1. G K Hall, 1986. . Nämä kolme teosta tunnetaan "Malaijalaisena trilogiana" (The Malayan Trilogy), ja ne julkaistiin myöhemmin yhtenä osana nimellä The Long Day Wanes.
Brunei Pidettyään vuonna 1958 lyhyen loman jälkeen Isossa-Britanniassa Burgess otti toisen idän viran, tällä kertaa Sultan Omar Ali Saifuddin Collegessa Bandar Seri Begawanissa, Bruneissa. Brunei oli ollut brittiläinen protektoraatti vuodesta 1888, ja sen oli määrä saavuttaa itsenäisyys vasta vuonna 1984. Sultanaatissa Burgess luonnosteli romaanin, jonka otsikkona oli Devil of a State, kun se julkaistiin vuonna 1961, ja vaikka se käsitteli Bruneita, kunnianloukkaussyistä johtuen kirjan tapahtumat oli siirrettävä Sansibarin kaltaiselle kuvitteelliselle Itä-Afrikan alueelle nimeltä Dunia. Burgess kirjoitti vuoden 1987 Little Wilson and Big God -omaelämäkerrassaan seuraavasti: