Seinäjoen Peliveljet (lyh. SPV) on 1994 perustettu seinäjokinen salibandyn erikoisseura. Harrastemielessä seuran toiminnassa oli alkujaan mukana myös kaukalopallo, joka kuitenkin jäi vuosien varrella pois. Seuran perustivat Tommy Koponen, Ville Kivimäki ja Kimmo Pollari. Ensimmäisen kerran seura osallistui salibandyliiton alaisiin sarjoihin kaudella 1994–1995.
Seuran miesten edustusjoukkue pelaa Suomen korkeinta sarjatasoa F-liigaa. Edustusjoukkueen päävalmentajana toimii Jori Isomäki ja kapteenina Miika Latvala. Naisten edustusjoukkue nousee kaudelle 2026–2027 naisten F-liigaan. Lisäksi seuralla on junioreissa joukkueita poikien ikäluokissa A–G sekä tyttöjen ikäluokissa C–E. Pienimmille lapsille järjestetään salibandykerhoja.
Seinäjoen Peliveljet on voittanut Suomen mestaruuden kolmesti vuosina 2012, 2013 ja 2015 sekä Suomen Cupin vuosina 2011 ja 2021. Lisäksi joukkue on saavuttanut Champions Cupissa hopeaa 2013, SM-hopeaa 2011 sekä neljä SM-pronssia.
Historia
Seuran perustaminen Salibandyseuran syntyminen sai alkunsa tammikuussa 1992, kun joukko helluntaiseurakuntalaisia, vapaakirkkolaisia ja kansanlähetysläisiä kokoontui Seinäjoen liikuntasaliin kokeilemaan harrastemielessä uutta lajia. Seinäjoella toimi samaan aikaan salibandyseura Charros, jota vastaan harrastajat ryhtyivät pelaamaan harjoitusotteluja. Omaksi seurakseen Seinäjoen Peliveljet perustettiin 4. tammikuuta 1994. Seuran perustajajäseniä olivat Tommy Koponen, Kimmo Pollari ja Ville Kivimäki.
Seinäjoen Peliveljet pelasi ensimmäisen virallisen salibandyottelunsa 4. divisioonassa kaudella 1994–1995. Ensimmäisellä kaudella seurassa pelasi ainoastaan seurakuntien nuoria ja eräs osoitus hengellisestä taustasta oli pelipaitojen selkämyksessä lukenut "Jesus saves". Ensimmäisen kauden jälkeen toiminta laajeni myös seurakuntien ulkopuolelle. Arvomaailman läsnäolo ja toisten hyväksyminen jäi osaksi joukkueen perimää.
Nousu Salibandyliigaan Miesten edustusjoukkue nousi salibandyliigaan kauden 2003–2004 päätteeksi ja on pelannut siellä siitä lähtien. Ensimmäisellä liigakaudellaan Peliveljet sijoittui runkosarjassa kahdeksanneksi. Peliveljet pelasi tuona kautena 33 runkosarjan ottelua, joista se voitti 12, pelasi tasan neljästi ja hävisi loput 17 otteluaan. SPV teki runkosarjassa 165 ja päästi 193 maalia, pisteitä kertyi yhteensä 28. Koposen mukaan Peliveljet kohtasi liigaan noustessaan seuran taustaan liittyvää ivallista kirjoittamista.
Toisella liigakaudellaan 2005–2006 SPV pelasi runkosarjassa 33 ottelua voittaen niistä 12, pelaten tasan kerran ja häviten 20 ottelua. Maaliero runkosarjassa oli 178–210. Tämä tuotti joukkueelle runkosarjan yhdeksännen sijan 25 pisteellä, joka ei tuonut enää jatkopelejä runkosarjan jälkeen. Toisella liigakaudella syntyi myös Peliveljien runkosarjan yleisöennätys, joka on 1 534 katsojaa. Se syntyi 25. syyskuuta pelatussa runkosarjan ottelussa SSV:tä vastaan.
Kolmannelle kaudelle otteluiden määrä runkosarjassa väheni ja SPV pelasi täten runkosarjassa 26 ottelua. Näistä 26 ottelusta Peliveljet voitti 11, pelasi 2 tasan ja hävisi 13. Maaliero runkosarjassa oli 187–166 ja pisteitä 24. Runkosarjan seitsemäs sija oikeutti pudotuspelipaikkaan, mutta nämä pelit päättyivät joukkueen osalta lyhyeen ja joukkue hävisi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella kaikki kolme otteluaan ja putosi jatkosta. Maaliero oli 11–22 ja loppusijoitus kahdeksas. Kausi 2007–2008 runkosarjan menestys oli sijoituksen myötä sama edelliskauden kanssa. Voittoja kaudella tuli 13, tasapelejä 2 ja häviöitä 11. Maaliero oli 162–165 ja pisteitä kertyi 28. Pudotuspeleissä Peliveljet eteni ensimmäistä kertaa välieriin ja pääsi tavoittelemaan mitalia, mutta jäi lopulta neljänneksi.
Panostus mitalipeleihin Kaudelle 2008–2009 alkoi Seinäjoella todellinen panostus huippujoukkueeseen. Tavoitteena joukkueella oli mitali ja se toteutui runkosarjan ja pudotuspelien menestyksen myötä. Runkosarjassa Peliveljet voitti 26 ottelustaan 17 ja hävisi 9. Maaliero oli 159–131 ja pisteitä runkosarjan aikana kertyi 34. Runkosarjan neljännellä sijalla joukkue saavutti kotiedun pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä SPV voitti Classicin puolivälierissä 3–0 mutta Tapanilan Erää vastaan viidenteen otteluun venyneen välieräsarjan tappion myötä edessä oli pronssiottelu Josbaa vastaan. Joukkue voitti pronssiottelun maalein 6–1 ja saavutti näin seuran ensimmäiset SM-mitalit.
Kauden 2009–2010 tavoitteena joukkueella oli ainoastaan mestaruus, mutta runkosarjan ja pudotuspelien esitykset eivät aivan riittäneet tavoitteeseen. Runkosarjan 15 voittoa, 2 tasapeliä ja 9 tappiota toivat joukkueelle 32 pistettä ja viidennen sijan. Pudotuspeleissä tavoitteen eteen tuli välierissä Tapanilan Erä, joka voitti sarjan. Pronssiottelussa vastaan tuli Classic jonka Peliveljet voitti maalein 3–7 ja joukkue saavutti sen myötä seuran toisen pronssisen mitalin.
Kaudelle 2010–2011 Peliveljien tavoite pysyi samana ja joukkuetta vahvistettiin puolustukseen, joka oli päävalmentaja Tommy Koposen mielestä joukkueen heikoin osa-alue, liittyvällä maajoukkuepuolustaja Tatu Väänäsellä ja valmennusta vahvistettiin Timo Polarilla.Salibandylehti 3/2010 s.42–43 "Suo, kuokka ja Peliveljet" Kauden aikana SPV saavutti ensimmäisen ison voittonsa, kun se kaatoi Tampereen Ilveksen Suomen Cupin finaalissa maalein 7–1. Cup-voitto oli joukkueelle tärkeä askel kohti suurempaa menestystä. Kahden edelliskauden pronssimitalisti Peliveljet eteni ensimmäistä kertaa finaaliin, mutta jäi hopealle. Joukkue ei ollut vielä tarpeeksi kypsä viiden mestaruuden dynastian katkaisemiseen. SSV voitti ratkaisevan viidennen loppuottelun 7–2. Ratkaisevan finaalin jälkeen Koponen takasi median edessä että "tämä ei jäisi tähän". Koposen mukaan Peliveljillä oli valtavasti todistettavaa. Tämä liittyi seuran erilaisuuteen, joka oli kelvannut monille pilkan aiheeksi. Koposen mukaan urheilu hyväksyy heikosti erilaisuutta ja seura miellettiin liian totiseksi menestymään. Koponen halusi todistaa, että seuran arvoilla voisi voittaa.
Kasvu mestarijoukkueeksi Kaudelle 2011–2012 joukkueen runko säilyi jälleen hyvin kasassa ja joukkue oli aiempaa kokeneempi ja kypsempi. Peliveljet voitti ensimmäistä kertaa runkosarjan. Pudotuspelien puolivälierissä joukkue voitti Loviisan Torin otteluvoiton 3–0. Välierissä kaatui Happee niin ikään voitoin 3–0. Finaalisarja SSV:tä venyi jälleen maksimipituuteen, ja viidestä kohtaamisesta kolme ratkesi maalin erolla. Viimeisessä finaalissa SPV kaatoi SSV:n kotiyleisön edessä maalein 4–2. Finaalisarjan tunnelma taltioitui klassikkovalokuvaan, jossa yleensä hallitusti ja hartaasti esiintyvä Koponen tuulettaa Seinäjoen Urheilutalon suihkussa. Koposen mukaan mestaruudessa purkautui edellisvuoden finaalisarja ja seuran matka nelosdivisioonasta lähtien. Seuran laitahyökkääjänä tunnetun Mikko Kohosen mukaan kypsyminen voittajiksi vaati raskaan tappion viitaten edellisvuoden finaalisarjaan.
Kaudella 2012–2013 Peliveljet pääsi pelaamaan ensimmäistä kertaa Champions Cupiin ja sijoittui kolmanneksi hävittyään välieräottelun ruotsalaiselle Storvreta IBK:lle 9–8. Keväällä SPV saavutti runkosarjan toisen sijan ja lopulta uusi Suomen mestaruuden päihittämällä finaalissa jälleen SSV:n. Peliveljet vei finaalisarjan otteluvoitoin 3–0. Samoin numeroin joukkue voitti puolivälierissä NST:n ja välierissä Classicin, joten SPV ei hävinnyt peliäkään kevään pudotuspeleissä.
Kaudella 2013–2014 Peliveljet eteni Tampereella pelatussa Champions Cupissa finaaliin, mutta joutui taipumaan ruotsalaiselle IBF Falunille 7–5. SPV sijoittui runkosarjassa neljänneksi ja puolivälierissä joukkueen tie katkesi Oilersin voittaessa sarjan 3–1. Jääminen ulos mitalipeleistä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan toi joukkueelle kiukkua seuraavaa kautta varten.
Kaudella 2014–2015 SPV sijoittui runkosarjassa toiseksi ja eteni finaaleihin kaatamalla puolivälierissä Tampereen Kooveen 3–0 ja välierissä SSV:n 3–1. Lopulta Peliveljet voitti kolmannen mestaruutensa, tällä kertaa Jyväskyläläistä Happeeta vastaan. Finaalisarjan aikana SPV johti otteluita vain minuutin ja kolme sekuntia. Mestaruus ratkesi seinäjokisille neljännen ottelun jatkoajalla, kun Mikko Kohonen löi pallon ilmasta verkkoon Seinäjoki Areenassa.
Mestaruuksien jälkeiset vuodet Kauteen 2015–2016 Peliveljet lähtivät jälleen yhtenä suurimmista mestarisuosikeista. Juha Kivilehdon lähtöä lukuun ottamatta joukkue pysyi hyvin kasassa ja vahvistui yhdellä kaikkien aikojen parhaista salibandyn pelaajista, Mika Kohosella. Kausi ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla. Syksyn Champions Cupissa joukkue koki suuren pettymyksen, kun sveitsiläinen SV Wiler-Ersigen voitti välieräottelun rangaistuslaukauskisan jälkeen. Runkosarjassa oli pitkin kautta vaikeuksia ja lopulta sijoitus oli kuudes. Puolivälierissä vastaan tuli Viikingit, joka pudotti SPV:n jatkosta. Paras seitsemästä-sarjan viimeiseksi jäänyt viides ottelu ratkesi jatkoajan viimeisellä sekunnilla Miko Kailialan maalilla.
Ennen kautta 2016–2017 SPV:ssä tapahtui isoja muutoksia Mika Kohosen, pitkäaikaisen maalivahti Jarno Ihmeen sekä muutaman muun ison pelaajan lähdön myötä, tulijapuolen ollessa huomattavasti nimettömämpi. Sen vuoksi ulkopuolelta ei asetettu joukkuetta kohtaan suuria odotuksia. SPV kuitenkin yllätti esiintymällä vahvasti kauden alusta asti ja oli runkosarjan päättyessä sijalla 3. Puolivälieräsarja Oilersia vastaan eteni kuudenteen otteluun, jonka jälkeen Peliveljet eteni neljän parhaan joukkoon. Välieräsarjassa vastaan asettui uusi fuusioseura EräViikingit. SPV oli otteluiden aikana useita kertoja merkittävästi alakynnessä, mutta sai taisteltua sarjan seitsemännen ottelun jatkoajalle asti. Siellä joukkueen kuitenkin upotti edellisen vuoden tapaan Miko Kailiala, ja finaalipaikka jäi haaveeksi. Pronssiottelu Happeeta vastaan pelattiin 1 116 katsojan edessä Seinäjoen Urheilutalolla ja kausi sai onnellisen päätöksen Ville Kuuselan iskiessä jatkoaikaratkaisun.
Kausi 2017–2018 oli jälleen tuloksellisesti heikompi. Kauden yksi kohokohdista oli Seinäjoella pelattu Champions Cup, johon Peliveljet pääsi isäntäkaupungin joukkueena osallistumaan. Puolivälierässä SPV voitti SV Wiler-Ersigenin 1–3, mutta hävisi välieräottelun IBF Falunille 7–2. Salibandyliigan runkosarjassa Peliveljet sijoittui seitsemänneksi ja sai puolivälieriin vastaansa Nokian KrP:n, joka voitti sarjan 4–1. Joukkueen katse kääntyi saman tien kohti seuraavaa kautta ja täysin uudenlaista pelitapaa.
Kesällä SPV teki isoja hankintoja ja naarasi Seinäjoelle maailman parhaan maalivahdin, Eero Kososen sekä paluumuuttaja Petri Hakosen. Joukkue muutti peliään entistäkin aktiivisemmaksi ja pyrki kaatamaan vastustajat nopeudella ja aktiivisella karvauspelaamisella. Tämän vuoksi ottelut olivat lähes poikkeuksetta suurimaalisia ja viihdyttäviä. SPV veti myös kotiotteluihinsa toistuvasti suuria yleisömääriä. Pelitapa tuotti tulosta ja Peliveljet sijoittui runkosarjan toiseksi. Puolivälierien vastustajaksi se valitsi EräViikingit ja SPV eteni sarjasta jatkoon voitoin 4–1. Välierissä vastaan tuli TPS, joka murskasi finaalihaaveet viemällä sarjan nimiinsä 4–2. Pronssiottelu Oilersia vastaan oli Peliveljiltä vahvaa tekemistä ja lukemilla 7–0 irronneen voiton myötä SPV sai historiansa neljännen pronssimitalin.
Seuraavalla kaudella SPV jatkoi samalla tavalla, mutta fyysisesti kuluttava pelityyli alkoi näkymään joukkueen otteissa eikä se päässyt enää samanlaisiin tuloksiin. Runkosarjassa Peliveljet sijoittui seitsemänneksi ja edellisen vuoden tapaan puolivälierien vastustaja oli EräViikingit. Kolmen ottelun jälkeen SPV johti sarjaa 2–1, mutta koronaviruspandemian levittyä kausi lopetettiin kesken pudotuspelien. Samana keväänä päättyi myös yhden kaikkien aikojen pelaajista, Mikko Kohosen salibandyura.