Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen Punainen Kaarti eli punaiset. Saksan keisarikunnan armeija tuki valkoisia valtaamalla Helsingin, Lahden ja muita eteläsuomalaisia kaupunkeja. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia toimittamalla näille aseita ja muuta sotamateriaalia; punaisten riveihin liittyi myös venäläisiä sotilaita ja joitakin ammattiupseereita.

Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen ja poliittiseen taisteluun vallasta sekä lopulta Venäjän sisällissotaan. Venäjän romahduksen seurauksena keisarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta 1917. Suomalaisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden korostuminen ja purkautuminen johti kuitenkin valtiovallan hajoamisen kautta vuoden 1917 kuluessa valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin, jonka seurauksena maahan muodostui kaksi aseistetuilla joukoilla varustautunutta valtakeskusta.Alapuro 1988, Haapala 1995 Sisällissota johtui taloudellisista syistä ja siitä, että tsaarinvallan aikana oli muodostunut käsitys huonosta asioiden etenemisestä.https://www.kaleva.fi/rikkaat-ja-koyhat-vastakkain-sisallissodassa/2128600 Kriisi kärjistyi tammikuun lopussa vuonna 1918 sisällissodaksi punaisten ja valkoisten välille. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea, valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Molempien osapuolten sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta. Valkoisia saapui tukemaan lisäksi Saksan armeijan 13 000 sotilaan vahvuiset joukot. Venäjä tuki punaisia pääosin luovuttamalla punakaarteille aseita.

Sodan ratkaisutaistelut käytiin maalis–huhtikuussa 1918. Tampereen taistelu alkoi 16. maaliskuuta ja päättyi 6. huhtikuuta C. G. E. Mannerheimin johtamien valkoisten joukkojen voittoon. Kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johtama Saksan armeijan Itämeren divisioona oli noussut 3. huhtikuuta maihin Etelä-Suomeen noin 13 000 sotilaan vahvuisin joukoin, jotka valtasivat saman kuun aikana Helsingin, Lahden ja muita eteläsuomalaisia kaupunkeja. Punaisten poliittinen johto vetäytyi Helsingin menetyksen jälkeen itään Suomen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Viipuriin. Valkoiset valtasivat huhtikuun lopussa vielä Viipurin.

Helmikuussa 1918 alkanut punaisten hyökkäysvaihe päättyi lähes täydelliseen epäonnistumiseen.Upton 1981, Manninen 1995 Saksan liittyminen Suomen sisällissotaan lyhensi sotaa ja pelasti muun muassa Helsingin tuhoisilta taisteluilta. Sisällissota päättyi 15. toukokuuta 1918 virallisen, siis valkoisen, Suomen voittoon. Suomen itsenäisyys, jonka olivat jo 4. tammikuuta 1918 tunnustaneet Venäjä, Ranska, Ruotsi ja Saksa ja heti perään useat muut valtiot, sai vahvistuksensa. Suomessa oli kuitenkin vielä saksalaisia joukkoja, mutta Saksan hävittyä suursodan sen vaikutus myös Suomessa päättyi. Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningas­kunnaksi muiden Pohjoismaiden tapaan ja maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella.Upton 1981, Jussila, ym. 2006

Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kuten usein käy kansojen sisäisissä valtataisteluissa, sodan aikana ja sen jälkeen esiintyi laajamittaista terroria. Sotatoimien ollessa käynnissä molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1 424 valkoista teloitettuna, 4 kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7 370 punaista teloitettuna, 11 652 kuoli vankileirillä, suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua. Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria.Henrik Meinander, Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2010-luvulle, Schildts & Söderströms, Helsinki 2012, s. 27, Näistä noin 75 prosenttia oli punaisia, joita kuoli eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin. Varsinaisissa taistelutoimissa kuoli lähes yhtä paljon sekä punaisia että valkoisia. Terrorin uhreista vähemmistö oli valkoisia, ja myös Venäjän kansalaisia teloitettiin. Sodan muut uhrit olivat lähinnä taisteluissa kaatuneita saksalaisia ja venäläisiä sotilaita.Paavolainen 1974, Tikka 2004, Westerlund 2004

Sodan nimitykset

Sodalle on annettu erilaisia nimiä, jotka heijastelevat eri historiallisten ajankohtien valtapoliittisia ja yhteiskunnallisia suuntauksia sekä ideologisia painotuksia. Tässä suhteessa värittyneimpiä nimiä ovat vapaussota, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Tasapainoisempia nimiä ovat kansalaissota, vallankumous, kapina ja veljessota. Neutraaleimmat ilmaisut ovat vuoden 1918 sota (Suomessa), Suomen sota 1918, vuoden 1918 tapahtumat sekä kevään 1918 tapahtumat.

Vallankumous oli vuoden 1918 sodan ensimmäisiä nimityksiä kansanvaltuuskunnan puolella. Punainen osapuoli kutsui sotaa myös luokkasodaksi ja kapinaksi. Lisäksi vapaustaistelu-nimeä käytettiin esimerkiksi punakaartilaisten kuolinilmoituksissa ja hautajaisissa. Kansalaissota-nimeä käytettiin sodan aikana yleisesti molemmin puolin rintamaa. Valkoiset käyttivät lisäksi nimiä punakapina ja kapina. Sodan loppuvaiheessa ja sen jälkeen voittajien puolella alettiin korostaa sodan kansallista luonnetta vapaussotana Venäjää ja sen tukemia punaisia vastaan.Manninen & Turo 1982

Suurimmassa osassa historiantutkimusta sotaa kutsutaan nykyisin pääasiassa sisällissodaksi, joka sopii paremmin myös kansainväliseen käytäntöön. Sisällissota-termi kuvaa sodan luonnetta neutraalisti (vrt. vapaussota, luokkasota) ja sisällyttää ulkovaltojen osallistumisen sotaan. Toisaalta Neuvosto­liiton hajoamisen jälkeen vapaussota-termin käyttö on kokenut Suomessa hienoisen renessanssin.Manninen 1993Ylikangas 1993Haapala 1995

Sodan juuret pienoiskuva|Torppareita maatöissä. Torpparit ja maatyöläiset olivat niitä huomattavia yhteiskuntaluokkia, joilla ei säätyjen ulkopuolisena väestönosana ollut vaikutusmahdollisuutta sääty-yhteiskunnassa.

Perustekijät 1800-luvulla Suomen suuriruhtinaskunta teollistui, taloudellinen ja poliittinen toiminta vapautui sekä väestö kasvoi. Tämä muutti vallinneen sääty-yhteiskunnan rakennetta ja synnytti ristiriitoja. Säätyjen sisäinen valta-asetelma muuttui, kun talonpojat ja porvaristo vahvistuivat. Merkittävin muutos oli kuitenkin säätyjen ulkopuolisten väestöryhmien, maa- ja teollisuustyöväestön määrän kasvu ja omanarvontunnon nousu, aatteellisina työkaluinaan sosialismi, nationalismi ja myös liberalismi. Suomalainen työväenliike syntyi 1800-luvun lopussa kansan- ja herätysliikkeiden perustalta, henkisten ja aineellisten olojen hitaan mutta vakaan edistymisen myötä. Työväenliike sai fennomanian vaikutuksesta kansallisen luonteen, ja sen läpimurtoa edisti merkittävästi Venäjällä ja Suomessa vuonna 1905 puhjennut suurlakko. Sen jälkeen vuonna 1906 Suomessa tehty radikaali edus­kunta­uudistus ei vähentänyt yhteiskunnallisia jännitteitä, koska Venäjän keisari ja suomalaisten keskinäiset ristiriidat estivät eduskunnan täysipainoisen toiminnan vuosina 1907–1916. Säätyjärjestelmän vaikutus jatkui siten vuoteen 1917 asti, ja Suomen poliittinen järjestelmä oli vakiintumattomassa muutoksen tilassa. Tämä hidasti yhteiskunnallisten uudistusten toteutumista ja jyrkensi työväestön asenteita. Venäläistämiskausien 1899–1916 (sortovuosien) ja suomalaisen kansakunta-ajattelun voimistumisen myötä pyrkimykset Suomen irrottamiseksi Venäjästä sekä myös valtiollisen itsenäisyyden saavuttamiseksi lisääntyivät. Rauhanomaisen vastarinnan ja toiminnan lisäksi maahan syntyi aseellista vastarintaa kannattanut aktivismi ja jääkäriliike sen myötä.Upton 1980 s. 9–50, Haapala 1986, 1992 ja 1995 s. 22–25, 49–69, Ylikangas 1986 s. 163–172, Apunen 1987 s. 73–133, Alapuro 1988 & 1992, Klinge 1997 s. 405–448, Haapala 2006, Jussila, ym. 2006, Jussila 2007 s. 269–276

Ratkaiseva tekijä vuoden 1918 sodan taustalla oli Venäjän keisarikunnassa 1900-luvun alusta lähtien lisääntynyt sisäinen epävakaus, johon vaikutti voimakkaimmin ensimmäinen maailmansota. Suursota oli johtanut Venäjän sisäiseen kriisiin ja koko valtakunnan pirstoutumiseen sekä laajan valtatyhjiön syntymiseen ja taisteluun vallasta.Ylikangas 1986, Alapuro 1988, Haapala 1995 s. 11–15 Maailmansota oli johtanut Suomessa vuosien 1915–1917 aikana elintarvikepulaan, koska sotaa käyvä Venäjän keisarikunta ei enää ollut kyennyt entiseen tapaan toimittamaan Suomen suuriruhtinaskuntaan ruokaa. Elintarvikepula oli yksi tärkeimmistä sisällissotaan johtaneista tekijöistä.

Venäjän hajotessa maaliskuun ja marraskuun 1917 vallankumouksissa Suomessa pirstoutui ensin valtiovalta. Yhdessä nämä aiheuttivat maassa poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen kriisin sekä johtivat lopulta koko suomalaisen yhteiskunnan hajoamiseen.Upton 1980, Haapala 1995 s. 11–15 Pietarissa valtaa tavoitelleet Leninin johtamat bolševikit painostivat tuellaan ja vaatimuksillaan suomalaista työväenliikettä vallankumouksen toteuttamiseen.Meri, s. 314 Suomen bolševikit olivat läheisessä yhteydessä Venäjän bolševikkien kanssa, ja suomalaiset auttoivat Venäjän bolševikkeja pitämään salaisia kokouksiaan Suomessa, jossa Venäjän tiedustelupalvelun ohranan toiminta ei ollut niin tehokasta kuin Venäjällä.Kylävaara s. 34Polvinen. Osa 1, s. 130–131

Venäjän vuoden 1917 vallankumoukset eivät kuitenkaan levinneet eikä niitä erikseen levitetty Suomeen, vaan maa oli Venäjän osana välittömästi niiden vaikutuspiirissä. Siten yhteiskunnan hajoamisprosessi ja taistelu vallasta olivat emämaassa ja Suomessa samanaikaiset ja samankaltaiset. Ne johtuivat pääosin samoista olosuhteista.Upton 1980 s. 107–135, 264–342, Salkola 1985, Alapuro 1988, Rinta-Tassi 1989; teoks. Numminen, J. Toim., osa II, sivut 84–161, Jutikkala 1995; teoks. Aunesluoma & Häikiö toim., s. 11–20, Haapala 1995 s. 152–156, Jussila, ym. 2006, Tikka 2004 s. 56–60

Saksan keisarikunta oli Venäjän lisäksi toinen suurvalta, jonka Itä-Eurooppaan kohdistuneet valtaussuunnitelmat ja talouspoliittiset intressit vaikuttivat tapahtumiin Suomessa vuosina 1917–1918. Suomalainen jääkäriliike oli osa Saksan suunnitelmia. Suomessa aktivistit suunnittelivat maan irrottamista Venäjästä saksalaisten pistinten ja jääkäreiden avulla. Ensimmäisen maailmansodan vuoden 1917 tilanteessa Saksan johto päätti tukea bolševikkeja taloudellisesti sekä edistää Leninin ja eräiden muiden bolševikkien siirtymistä maanpaosta Sveitsistä Pietariin huhtikuussa. Toiveena oli, että Lenin kaappaisi vallan Venäjällä ja luopuisi sodasta, mikä puolestaan vapauttaisi Saksan raskaasta kahden rintaman sodasta. Siten Saksa vaikutti sisällissodan syntyyn kahta tietä.Upton 1980 s. 9–50, 448–454, Ylikangas 1986, Keränen 1992, Luntinen 1992; teoks. Manninen, O., toim., osa I, s. 146–243, Haapala 1995 s. 152–156, Lackman 2000 s. 86–95, Jussila, ym. 2006

Jakautunut kansa