Lockerbien pommi-isku oli 21. joulukuuta 1988 suoritettu terrori-isku, jossa 270 ihmistä kuoli lentokoneen räjähtäessä ja pudotessa Lockerbien kylään Skotlannissa. Syyskuun 11. päivän iskuihin 2001 saakka Lockerbien pommi-isku oli toiseksi tuhoisin siviilejä vastaan lentokoneessa suunnattu terrori-isku.
Iskussa Semtex-H-pommi tuhosi Pan Amin Boeing 747-121 -koneen (lento PA103, kone N739PA, ”Clipper Maid of the Seas”), joka oli matkalla Frankfurtin kansainväliseltä lentoasemalta Lontoon Heathrow’n kautta John F. Kennedyn kansainväliselle lentoasemalle New Yorkiin. Kaikki koneessa olleet 259 ihmistä kuolivat, samoin 11 Lockerbien kylän asukasta, jotka jäivät pudonneen lentokoneen alle.
Tuhotyöstä tuomittiin 31. tammikuuta 2001 libyalainen tiedustelu-upseeri Abdelbaset Ali Mohmed al-Megrahi elinkautiseen vankeuteen. Hän on aina kieltänyt syyllisyytensä. Pommi-isku johti myös Libyan vastaisiin talouspakotteisiin. Vuonna 2002 Libyan ilmoitettiin maksaneen 2,7 miljardin dollarin korvaukset turmassa kuolleiden omaisille ja elokuussa 2003 maa ilmoitti ottavansa vastuun tapahtuneesta. Syyskuussa 2003 Yhdysvallat ilmoitti lopettavansa 15 vuotta kestäneet talouspakotteensa Libyaa vastaan.
Elokuussa 2009 al-Megrahi vapautettiin inhimillisten syiden nojalla, koska hän sairasti parantumatonta eturauhassyöpää. Hän kuoli toukokuussa 2012.
Soitto Helsinkiin 16 päivää ennen hyökkäystä, 5. joulukuuta 1988 Yhdysvaltain ilmailuhallinto antoi turvatiedotteen, jossa kerrottiin, että arabialaisella korostuksella englantia puhunut mies oli soittanut Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystöön ja kertonut, että Frankfurtista seuraavan kahden viikon aikana lähtevä lento räjäytettäisiin. Tuntemattoman soittajan mukaan iskun järjestäisi eräs nimeltä mainittu Hämeenlinnassa asuva Israelin arabi, joka oli palestiinalaisen Abu Nidalin terroristijärjestön ANO:n jäsen, oli äskettäin saapunut Libyasta ja saisi räjähteet Frankfurtissa asuvalta järjestön toiselta jäseneltä. Frankfurtista Yhdysvaltoihin matkustava suomalainen nainen veisi tietämättään pommin lentokoneeseen.Jokinen, Christian: ”Terrorismin torjunta Suomessa kylmän sodan aikana”, s. 172–178 teoksessa Suomi terrorismi Supo – Koira joka ei haukkunut – Miksi ja miten Suomi on välttynyt terroristisen toiminnan leviämiseltä? (toim. Kullberg, Anssi). WSOY, Helsinki 2011.
Anonyymina pysynyt varoittaja otettiin Yhdysvalloissa erittäin vakavasti.
Suomen Suojelupoliisi ei uskonut puhelussa ilmiannetun hämeenlinnalaismiehen liittyvän mitenkään iskuun. Aiemmin samana vuonna Israelin Helsingin-suurlähetystöön oli tehty kolme nimetöntä puhelinsoittoa – ensimmäinen tammikuussa ja kaksi muuta heinäkuussa – joissa väitettiin saman miehen suorittavan pommi-iskun Kööpenhaminasta Tel Aviviin matkaavalla El Al -yhtiön matkustajalennolla, mutta näitä iskuja ei tapahtunut. Soittajan, joka kolmannessa puhelussa oli esiintynyt salanimellä Hub Richard, arveltiin olleen sama. Myös palestiinalaisjärjestö PLO:n Helsingin-tiedotustoimiston johtaja oli saanut vuosina 1987 ja 1988 yhteensä kuusi omituista puhelinsoittoa, joiden arveltiin tulleen samalta ilmiantajalta. Supon arvion mukaan kyse oli valheellisista ilmiannoista, jotka oli todennäköisesti tehnyt eräs toinen Hämeenlinnassa asunut Israelin arabi tehdäkseen kiusaa ilmiannon kohteena olleelle miehelle ja mahdollisesti haitatakseen tämän kansalaisuushakemusta. Vaikka Supolla oli soittajan henkilöllisyydestä vahva epäilys, asiaa ei voitu varmuudella todistaa. Soittajaksi epäillyllä miehellä ei myöskään tiedetty olevan yhteyksiä terrorismiin.Sami Sillanpää: Varoituspuhelu Suomesta (tilaajille) Helsingin Sanomat 6.1.2024. Viitattu 12.1.2024.
On pidetty mahdollisena, että varoitussoiton tekijä oli saanut ajatuksen ANO-järjestön suunnittelemasta iskusta ja suomalaisesta naisesta luettuaan uutisia aiemmin samana vuonna Ateenassa oletetusti surmansa saaneesta ANO:n terroristista Samir Khadarista, jolla oli suomalaissyntyinen vaimo. Varoituksen muiden yksityiskohtien vastaavuus Lockerbien iskun kanssa saattoi olla pelkkä sattuma. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa 2024, että perättömän ilmiannon kohteena ollut mies sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1990 ja asuu edelleen Hämeenlinnassa, mutta soittajaksi epäillyn miehen nykyistä asuinpaikkaa ei tiedetä.
Lentokone Pan Amin lennolla 103 käytetty lentokone oli N739PA, Boeing 747-121 nimeltään Clipper Maid of the Seas (aiempi nimi Clipper Morning Light). Se oli viidestoista Boeingin rakentama 747-kone ja toimitettu Pan Amille helmikuussa 1970, kuukausi Pan Amin ensimmäisen 747:n jälkeen.
Pommi-iskun aikaan kone oli 18 vuoden ikäinen ja sillä oli lennetty noin 75 000 tuntia. Vuonna 1987, vuotta ennen pommi-iskua, kone oli huollettu täysin, koska se oli siviilireservilentokone. Koneeseen tehtiin muutoksia, joiden ansiosta se olisi voitu muuttaa kansallisessa hätätilanteessa rahtikoneeksi kahdessa päivässä. Koneen huoltohistoriasta löytyi merkintöjä metallin väsymisestä, ruostumisesta ja koneessa olleesta tulipalosta. Vuosien 1980 ja 1988 välillä huoltotietoihin oli tehty 24 huomionarvoista merkintää.
Lento Clipper Maid of the Seasin oli tarkoitus lentää lennon 103 Atlantin ylitys. Lento alkoi Frankfurtista Boeing 727 -koneella. Heathrow’n lentoasemalla matkustajat ja matkalaukut siirrettiin suoraan toiseen koneeseen. Kaikkien matkalaukkujen omistajat eivät olleet lennolla mukana. Jatkoyhteys lähti portilta kello 18:04 ja lähti lentoon kello 18:25.
Räjähdys ja putoaminen thumb|N739PA Clipper Maid of the Seas Los Angelesissa vuonna 1987. Pommi räjähti miltei suoraan rungon "Pan Am" -tekstin 'P'-kirjaimen alapuolella. Clipper Maid of the Seas lähestyi Solwayn lahden reunaa kello 19.01 (UTC) ja ylitti rannikon minuuttia myöhemmin. Koneen transponderikoodi oli 0357 ja se lensi lentopinnalla 310. Koneen lentokorkeus oli siis 31 000 jalkaa eli 9 400 metriä. Se lensi suuntaan 316 nopeudella 580 km/h.
Yhteys menetetään Kello 18.58 miehistö otti yhteyden Shanwickin aluelennonjohtoon Prestwickissä. Kello 19.02.44 lennonjohto antoi heille selvityksen Atlantin ylitykseen. Tähän viestiin ei kuitenkaan vastattu. Koneen transponderikoodi katosi tutkasta. Lennonjohto yritti ottaa koneeseen yhteyttä, mutta vastausta ei kuulunut. Tähän aikaan, 19.02.50, koneen ohjaamon ääninauhuri tallensi kovan äänen. Lennonjohdon tutkassa näkyi yhtäkkiä viisi heijastusta yhden sijaan. Ohjaamon ääninauhurin tietojen ja tutkatallenteen vertailussa selvisi, että kahdeksan sekuntia räjähdyksen jälkeen koneen kappaleet olivat levinneet merimailin (1,8 kilometrin) pituiselle alueelle. Glasgow’sta Lontoota kohti lentänyt British Airwaysin lentäjä ilmoitti hetkeä myöhemmin lennonjohdolle nähneensä maassa suuren tulipalon.
Kone hajoaa thumb|Tietokoneella tehty kuva onnettomuuskoneen hajoamisesta. Räjähdys repi koneen vasempaan kylkeen puolimetrisen aukon. Miehistö ei ehtinyt aloittaa minkäänlaisia hätätoimenpiteitä, vaan kone hajosi kappaleiksi. Koneen pyrstöosassa sijaitseva ohjaamon ääninauhuri löydettiin pellolta 24 tunnin kuluessa. Nauhalla ei ollut mitään hätäkutsuun viittaavaa, vaan ainoastaan koneen kommunikaatiojärjestelmien tuhoutumisesta aiheutunut 180 millisekunnin pituinen sihisevä ääni. Vaikka räjähdys tapahtuikin koneen ruumassa, sitä tehosti koneen sisäpuolen ja ulkoilman suuri paine-ero. Räjähdys liikutti myös ohjausvaijereita, minkä seurauksena kone kallistui alaspäin ja vasemmalle.
Räjähdyksen aiheutti ruumaan pakattuun kasettisoittimeen piilotettu pommi. Pommin sisältänyt laukku pystyttiin jäljittämään Maltalle. Sieltä sen kohde oli ensin Frankfurt, jossa se lastattiin PanAmin lennolle Lontoon kautta New Yorkiin.
Ennen onnettomuutta poliisin kotietsinnöissä löytyi vastaava kasettisoittimeen piilotettu Semtex-pommi. Pommi löytyi Länsi-Saksassa olevasta PLFP:n turvatalosta. Laajoissa poliisietsinnöissä löydettyjen Libya-viitteiden perusteella kyseessä oli Muammar Gaddafin kostoisku länttä vastaan.
Air Accidents Investigation Branchin (AAIB) tutkijat selvittivät, että koneen nokka irtosi lähes täysin räjähdyksessä. Se pysyi kuitenkin hetken kiinni muussa koneessa metallikaistaleen varassa taittuneena taaksepäin kuin säilyketölkin kansi. Se irtosi kolmen sekunnin päästä suuntautuen koneen runkoon nähden taakse, ylös ja vasemmalle. Se osui moottoriin numero 3 irrottaen sen ja putosi lopulta 4 km päähän Lockerbiesta lähelle Tundergarthin kirkkoa.
Runko osuu maahan thumb|AAIB:n havainnekuva, jossa näkyvät rungon ja pyrstön murtumat sekä alueet, joille osat päätyivät.Vihreä – eteläinen romuvana;punainen – pohjoinen romuvana;harmaa – törmäyskraatteri;keltainen – Rosebank (Lockerbie);valkoinen – ei löydetty/tunnistettu. Runko jatkoi matkaansa eteen- ja alaspäin noin 5 800 metrin korkeuteen. Siitä eteenpäin kone putosi lähes pystysuoraan alaspäin. Pudotessaan kone hajosi pienempiin osiin. Ensimmäisenä maahan osui osa, jossa olivat siivet. Kyseinen osa sisälsi myös polttoainetankit. Niissä oli 91 000 kg kerosiinia, mikä aiheutti suuren, useita taloja tuhonneen tulipalon Sherwood Crescent -kadulla Lockerbiessa, jonne osa putosi. British Geological Surveyn mittalaitteet rekisteröivät 1,6 richterin seismisen tapahtuman kello 19.03.36. Sen aiheutti rungon iskeytyminen maahan.
Toinen rungon osa putosi asuinrakennuksen päälle noin 2,4 kilometrin päähän koilliseen päin. Vaikka talo tuhoutui täysin, sen asukas selvisi vammoitta.
Uhrit thumb|Lentokoneiskun uhrien muistomerkki Dryfesdalen hautausmaalla Lockerbiessa. Kansalaisuudet KansallisuusMatkustajatHenkilökuntaKansalaista maassaYhteensä20021001 10011001200221033104 4004 3003 30031001 200220021001100101011001 2103 1001 1001 3111143 178110189Yhteensä2431611270
Matkustajat ja miehistö Kaikki 243 matkustajaa ja 16 miehistön jäsentä kuolivat koneen putoamisessa, kuten myös 11 Lockerbien asukasta. 270 uhrista 189 oli Yhdysvaltain ja 43 Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia. Loput 37 uhria olivat 19 eri valtion kansalaisia. Pommi-isku oli tuhoisin Yhdysvaltain kansalaisia vastaan tehty isku ennen syyskuun 11. päivän terroritekoja. Suuri osa yhdysvaltalaisuhreista oli kotoisin New Yorkin ja New Jerseyn osavaltioista. Uhrien joukossa oli 35 Syracusen yliopiston Eurooppa-ohjelmassa opiskellutta amerikkalaisnuorta.
Lennon 103 komentaja oli kapteeni James Bruce MacQuarrie (ikä 55). Hän oli kokenut lentäjä: hänellä oli lähes 11 000 lentotunnin kokemus, josta 4 000 tuntia oli kertynyt 747-koneella. Perämiehenä toimi Raymond Ronald "Ray" Wagner (52). Hänellä oli lähes 12 000 lentotunnin kokemus, niistä noin 5 500 tuntia 747-koneella. Lentoinsinööri oli Jerry Don Avritt (46). Hänellä oli lentotunteja yli 8 000, joista noin 500 747-koneella.
Ohjaamomiehistö, yksi lentoemäntä ja moni ensimmäisen luokan matkustaja oli yhä turvavöin kiinni istuimissaan koneen nokassa, joka putosi pellolle Tundergarthin kylässä. Yksi lentoemäntä löydettiin elävänä, mutta hän ehti kuolla ennen kuin paikalle saapui lisäapua. Myös kaksi matkustajaa olivat hetken aikaa elossa putoamisen jälkeen. Lääkintäviranomaiset totesivat myöhemmin, että toinen heistä olisi voinut selvitä, jos hänet olisi löydetty ajoissa.
Ainoa suomalaissyntyinen matkustaja ja uhri oli New Yorkissa asunut rahoitusanalyytikko Hanne-Maria Root (o.s. Maijala), joka oli varttunut Kanadassa ja saanut Kanadan kansalaisuuden. Hänet on haudattu Haapajärvelle Suomeen.
Huomattavat matkustajat thumb|Bernt Carlssonin muistolaatta Dryfesdalen hautausmaalla.