Mähkät (Selaginella) on sanikkaisten suku, jossa on 690 lajia. Monet lajit elävät autiomaassa, ja käpertyvät kokoon kuivan kauden ajaksi.
Mähkillä on neulasmaiset, mutta ohuet ja pehmeät, vaaleanvihreät hammaslaitaiset lehdet. Havukasveja muistuttavan ulkonäkönsä takia mähkiä on alettu käyttää koristekasveina muun muassa jouluistutuksissa. Aamulehti
Mähkät ovat mähkäkasvien (Selaginellaceae) heimon ja Selaginellales-lahkon ainoa suku. Lajit ovat monivuotisia ja maalla kasvavia, harvoin epifyyttejä eli päällyskasveja. Ne ovat erilaisitiöisiä, mikä tarkoittaa, että isoitiöistä kasvaa munasolullisia naarasgametofyyttejä ja pikkuitiöistä siittiöitä tuottavia koirasgametofyytteejä. Juuret ovat yksinkertaisia ja hapsimaisia. Itiöitä tuottavat sporofyytit ovat pystykasvuisia tai alustan myötäisiä; juurakoita ei ole. Lehdet ovat tyypiltään mikrofyllejä eli pikkulehtiä, kierteisesti järjestäytyneitä, kielekkeellisiä ja joko kaikki keskenään samanlaisia tai kahdenlaisia, jolloin ne ovat järjestyneet neljäksi riviksi. Iitöpesäkelehdet ovat lehtien kaltaisia ja muodostavat varren päähän pesäketähkän eli strobiluksen. Itopesäkkeet eli sporangiot sijaitsevat lehtien yläpinnoilla aivan kielekkeen yläpuolella ja ovat varrellisia. Isoitiöt ovat monenmuotoisia ja kuviopintaisia, pikkuitiöt taas vaihtelevissa määrin pallomaisia.Christenhusz ja muut 2017
Levinneisyys Mähkäkasvit ovat levinneet ympäri maapallon, eniten lajeja on kuitenkin tropiikissa. Muutama laji elää arktisilla alueilla ja jokunen jopa kuivuusaavikoilla. Jälkimmäiset kuivuvat elottoman näköisiksi, mutta saadessaan kosteutta virkoavat eloon (englanniksi resurrection plants, 'ylösnousemuskasvit').
Evoluutio Mähkäkasvit ovat nykykasveista lähintä sukua lahnanruohokasveilla (Isoëtaceae); molemmat ovat erilaisitiöisiä ja sukusoluja tuottavat gametofyytit ovat endosporisia, itiöiden sisään jääviä. Mähkäkasvit lienevät kehittyneet jostakin hiilikauden erilaisitiöisistä ruohovartisten sanikkaisten ryhmästä. Pseudodendron-nimistä hiilikautista fossiilia pidetään nykyään mähkäkasveihin kuuluvana, vaikka se jossakin suhteessa muistuttaa sinettipuita (Sigillaria). Suurin osa mähkäkasvifossiileista on kuitenkin peräisin liitu- ja tertiäärikausilta. Joillakin mähkäkasveilla on lehdissään haaroittunut suonisto, kuten saniaisten ja siemenkasvien lehdissä, joita nimitetään makrofylleiksi. Makrofyllit ovat siten kehittyneet ainakin kahteen eri otteeseen versokasvien keskuudessa.
Lajeja Selaginella apoda – keltamähkä Selaginella braunii – siromähkä Selaginella davidii – nauhamähkä Selaginella denticulata – hammasmähkä Selaginella dregei – liekomähkä Selaginella erythropus – hurmemähkä Selaginella haematodes – pitsimähkä Selaginella helvetica, Euroopassa ja Aasian itäosissa. Selaginella kraussiana – pikkumähkä Selaginella lepidophylla – peikonmähkä eli jerikonruusu Selaginella martensii – sammalmähkä Selaginella mittenii – suomumähkä Selaginella moellendorffii – havumähkä Selaginella pallescens – mätäsmähkä Selaginella peruviana – häntämähkä Selaginella rodriguesiana – mauritiuksenmähkä Selaginella sanguinolenta – nuoramähkä Selaginella selaginoides – mähkä eli lettomähkä eli pikkumähkä, Pohjois-Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa Selaginella substipitata – karibianmähkä Selaginella uncinata – sinimähkä
Lähteet Christenhusz, Maarten J. M., Fay, M. F. & Chase, M. W. 2017: The Plants of the World. An illustrated encyclopedia of vascular plants. - 792 s. - Kew Publishing, Royal Botanic Gardens, Kew.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Mähkät – Selaginella Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Mähkät (Selaginella) United States Department of Agriculture (USDA): Selaginella Flora of China: Selaginella
Luokka:Mähkäkasvit