Viktor Mihály Orbán (s. 31. toukokuuta 1963 Székesfehérvár, Unkari) on unkarilainen poliitikko oikeistolaisesta Fidesz-puolueesta. Orbán oli Unkarin pääministeri vuosina 1998–2002 ja jälleen vuosina 2010–2026. Poliittiseksi päämääräkseen Orbán alkoi 2010-luvun mittaan yhä selvemmin nimetä epäliberaalin ja "kansallismielisen" järjestelmän luomisen; hänen mielestään autoritääriset järjestelmät, kuten Kiinassa ja Venäjällä, toimivat paremmin kuin liberaali demokratia. Marraskuussa 2018 aloittaessaan neljännen pääministerikautensa Orbán julisti, että liberaalin demokratian aika on ohi. Rakentamaansa järjestelmää Orbán on nimittänyt myös kristilliseksi demokratiaksi. Kristillinen demokratia on Orbánin mukaan maahanmuuttovastaista ja monikulttuurisuutta vastustavaa.
Päävastustajikseen Orbán on nimennyt riippumattomat journalistit ja ihmisoikeusryhmät, jotka hänen mukaansa ajavat rahoittajiensa tavoitteita.
Elämäkerta Tausta
Orbán syntyi Székesfehérvárissa suhteellisen vaatimattomissa oloissa eläneeseen perheeseen. Vuonna 1973 perhe muutti Felcsútin kylään, jossa Orbánilla edelleen on kakkosasunto. Hänen isänsä Győző Orbán oli koulutukseltaan maatalousteknikko ja laitosinsinööri, äiti Erzsébet Sipos työskenteli ensin kirjanpitäjänä mutta kouluttautui sitten erityisopettajaksi. Győző Orbán nimitettiin 1976 johtotehtävään Gántin kivilouhoksessa, joka myöhemmin, 1990-luvun alussa valtion omaisuutta yksityistettäessä siirtyi hänen yrityksensä omistukseen. 1980-luvulla hän työskenteli kansainvälisen yhteistyösopimuksen pohjalta Libyassa tutkimusinsinöörinä. Valtionpoliisin valvonta-arkistoista paljastuneiden selontekojen mukaan hän oli vakaumuksellinen ja luotettava kommunisti ja puolueen propagandisti. Vuonna 1988 videoidussa keskustelussa Viktor Orbán on kuvannut isäänsä väkivaltaiseksi mieheksi ja lapsuudenkotiaan "kulttuurittomaksi": perheellä ei ollut yhteyksiä perinteiseen talonpoikaiskulttuuriin, ei myöskään työväenluokan perinteisiin eikä porvarilliseen sivistyneistöön.
Viktor Orbán on kertonut olleensa pitkään laiska koululainen, jota kiinnosti ainoastaan jalkapallo. Hän kuitenkin suoriutui lopulta koulunkäynnistään hyvin arvosanoin ja toimi myös koulunsa kommunistisen nuorisoliiton (KISZ) osaston sihteerinä. Koulusta päästyään ja asevelvollisuuden suoritettuaan Orbán opiskeli lakia Eötvös Lorándin yliopistossa Budapestissa ja valmistui 1987. Seuraavat kaksi vuotta hän työskenteli tutkijana elintarvike- ja maatalousministeriössä. Vuonna 1989 Orbán sai Soros-säätiön stipendin ja vietti vuoden Oxfordin yliopistossa opiskellen Pembroke Collegessa. Tämän jälkeen hän on ollut päätoiminen poliitikko.
Poliittisen uran alku
Orbán oli perustamassa 30. maaliskuuta 1988 Fidesz-puoluetta (alun perin ’Nuordemokraattien liitto’, äännetään jokseenkin samoin kuin latinan fidēs ’uskollisuus’). Varsinaisesti poliittiseen julkisuuteen hän nousi, kun hänet Fideszin edustajana kutsuttiin yhdeksi puhujaksi Imre Nagyn uudelleenhautauksen yhteydessä. Tämä tilaisuus, joka järjestettiin 16. kesäkuuta 1989 Sankareiden aukiolla Budapestissa, keräsi valtavan yleisön, ja Orbánin puhe herätti suurta huomiota. Puheessaan Orbán vaati vapaita vaaleja ja Neuvostoliiton joukkojen vetämistä pois Unkarista. Itse asiassa neuvostojoukkojen poisvetämisestä oli tässä vaiheessa jo sovittu, ja ensimmäiset joukko-osastot olivat jo lähteneet maasta. Orbánia oli siksi pyydetty jättämään tämä vaatimus pois puheestaan, ettei Neuvostoliitto ärsyyntyisi liikaa, mutta hän ei suostunut.
Oppositiojohtajana 1990–1998 thumb|left|Viktor Orbán (keskellä) parlamentissa vuonna 1997.
Vuonna 1990 hänestä tuli parlamentin jäsen ja Fideszin ryhmän johtaja. Syyskuussa 1992 hänet valittiin Liberal Internationalin varapuheenjohtajaksi Mainzin kokouksessa ja puolueensa johtajaksi toukokuussa 1993. Puolue muuttui kuitenkin liberaalipuolueesta perinteisempään konservatiiviseen oikeistolaiseen suuntaan kansallisoikeiston liittyessä siihen 1994 huonon vaalituloksen jälkeen, ja se muutti nimekseen huhtikuussa 1995 Fidesz – Magyar Polgári Szövetség (‘Fidesz – Unkarin porvarillinen liitto / kansalaisliitto’). Samassa puoluekokouksessa se luopui ”thatcherismista”.
Ensimmäinen pääministerikausi 1998–2002
Fidesz voitti vuoden 1998 vaalit liitossa Demokraattinen foorumi (MDF) -puolueen kanssa, jolloin Orbánista tuli pääministeri. Hallitukseen otettiin mukaan Riippumaton pientilallisten puolue FKGP. Lupausten mukaan hyvinvointivaltion etuja laajennettiin, yliopistojen lukukausimaksut poistettiin ja isyysraha otettiin taas käyttöön. Edellinen hallitus oli lähes suorittanut valtionyhtiöiden yksityistämisen, ja Unkari liittyi Naton jäseneksi maaliskuussa 1999.
Unkari ei kuitenkaan osallistunut Naton Kosovon operaatioon 1999, vaikka se olikin ainut Nato-maa, jolla oli yhteistä rajaa Jugoslavian kanssa. Opposition ankarasta vastustuksesta huolimatta hallitus ajoi läpi muutoksen, jonka mukaan parlamentti kokoontuisi vain kolmen viikon välein. Tämän nähtiin heikentävän parlamentin mahdollisuuksia valvoa hallituksen toimia. Maaliskuussa korkein oikeus tuomitsi perustuslain vastaiseksi hallituksen yritykset korvata parlamentissa vaadittava 2/3 enemmistö yksinkertaisella enemmistöllä. Orbán jatkoi edelleen yrityksiään luoda Saksan mallin mukainen vahvan kanslerin hallitsema hallintojärjestelmä parlamentaarisen sijaan, johon oli päädytty 1990.
Kaksi Orbánin hallituksen ministeriä erosi yhdysvaltalaisen Lockheed-yhtiön hävittäjäkauppoihin liittyneen lahjonnan vuoksi. Taloudessa inflaatio putosi vuoden 1998 15 prosentista kymmeneen vuonna 1999 ja vain 9,5 prosenttiin vuonna 2000 ja lopulta seitsemään prosenttiin keskuspankin tiukan rahapolitiikan ansiosta. Työttömyys väheni yhdeksästä kuuteen prosenttiin ja reaalipalkat kasvoivat neljässä vuodessa 17 prosenttia. Kaikkiaan Unkarin talous oli Keski-Euroopan parhaimmin kehittyviä.
Fidesz erosi vuonna 2000 Liberal Internationalista ja liittyi konservatiivipuolueiden ja kristillisdemokraattien Euroopan kansanpuolueeseen (EPP). Vuoden 2001 kuluessa paljastui lukuisia poliittisia skandaaleja, jotka johtivat hallituskoalition hajoamiseen. Hallitusta arvosteltiin myös poliittisesta vaikuttamisesta mediaan.
Oppositiojohtajana 2002–2010
Vuoden 2002 vaalikamppailusta tuli kovin vuosikymmeneen, ja se jakoi maan kahtia. Orbánin koalitio hävisi MSZP-sosialistipuolueelle, joka liittoutui liberaalien kanssa. Pienviljelijöiden puolue ja äärioikeistolainen MIÉP menettivät kaikki paikkansa. Äänestysvilkkaus oli ennätykselliset 73,5 %. ETYJ arvosteli valtion mediaa Fideszin puolelle asettumisesta.
Orbán oli vuodet 2002–2010 opposition johtajana. Vuoden 2006 vaaleissa hän ei onnistunut saamaan voittoa, mikä asetti jatkon puoluejohtajana harkinnan alle.
Orbánin johtama Fidesz oli syksyllä 2006 keskeisessä osassa, kun pääministeri Ferenc Gyurcsányn sisäisestä kokouksesta julki vuotanut äänite nostatti kohun: Gyurcsány oli suorin ja alatyylisin sanoin tunnustanut puoluetovereilleen, että maata oli hallittu huonosti ja äänestäjille valehdeltu. Hallitusta vastaan syntyi väkivaltaisiksi yltyneitä katumielenosoituksia. Edelleen hallituksen asemaa heikensi vuoden 2008 finanssikriisi. Kansainvälinen valuuttarahasto vaati ylivelkaantuneelta Unkarilta kovempaa talouskuria. Vasemmisto-keskustalainen hallitus oli kasvattanut julkisen sektorin kokoa ja valtio oli velkaantunut; vuonna 2009 72 prosenttia unkarilaisista katsoi, että he olivat voineet paremmin kommunistihallinnon alaisuudessa. Talouskriisin koettelemiin kansalaisiin vetosi Fideszin vaatimus hallituksen säätämien terveyskeskusmaksujen sekä yliopistojen lukukausimaksujen poistamisesta; tästä Fidesz käynnisti kansalaisaloitteen maaliskuussa 2008 kansanäänestyksen järjestämiseksi.Budapesttimes.hu.
Toukokuussa 2009 Orbán sanoi naapurimaista valittavien unkarilaisten edustajien edustavan Unkarin kansakuntaa Brysselissä. Orbánin kommenttien mukaan kansalaisuus ei ole tulevaisuudessa niin tärkeää kuin kansallisuus.
Pääministerinä 2010–2026
Vuoden 2010 vaaleissa Fidesz sai murskavoiton, ja näin Orbánista tuli uudelleen pääministeri. Puolueen saavuttamalla 2/3:n enemmistöllä se kykeni muuttamaan yksin maan perustuslakia. Näin koko maa oli Fidesz-puolueen hallinnassa, Fideszin sisällä puolestaan Viktor Orbánin johtoasemaa ei haastanut kukaan. Vaalivoittonsa ja superenemmistönsä Fidesz uusi vuosien 2014, 2018 ja 2022 vaaleissa, ja Orbánin asema pääministerinä näytti pitkään vankkumattoman lujalta. Kolmissa vaaleissa Fideszin ja sen koalitiokumppanin, kristillisdemokraattisen KDNP-puolueen vaaliliittoa äänesti noin puolet äänestäjistä, ja vaalimatematiikan ja vaalipiirijaon ansiosta tämä tuotti koalitiolle kahden kolmasosan enemmistön parlamenttiin.
Jo ennen varsinaista virkaanastumistaan hallitus valmisteli lain, jolla Unkarin naapurimaiden unkarilaisvähemmistöille myönnettiin oikeus Unkarin kansalaisuuteen. Vuoden 2011 alussa säädettiin uusi tiukka medialaki, joka herätti runsaasti kansainvälistäkin arvostelua. 18. huhtikuuta 2011 parlamentti hyväksyi uuden perustuslain, jonka arvokonservatiivisessa johdannossa korostetaan Unkarin kulttuurin kristillisiä juuria. Laki rajoitti perustuslakituomioistuimen valtaa ja voimisti parlamentin asemaa.
Maaliskuussa 2020 parlamentti antoi koronaviruspandemian johdosta Orbánille määräämättömäksi ajaksi poikkeusvaltuudet johtaa maata asetuksilla. Tämän jälkeen, toukokuussa 2022, poikkeustilaa jatkettiin Ukrainan sotaan viitaten, ja se lakkasi vasta hallituksen vaihduttua toukokuussa 2026.
Sekä vuoden 2022 vaaleissa että sen jälkeenkin Orbán on korostanut toisaalta rauhaa (Unkarin pitämistä Venäjän ja Ukrainan sodan ulkopuolella, asetoimituksista kieltäytymistä sekä neuvotteluratkaisuun pyrkimistä Venäjän ja Ukrainan kesken), toisaalta edullisen energiansaannin turvaamista, mikä Unkarissa perustuu paljolti yhteistyöhön Venäjän kanssa. Sekä tammikuussa 2023 amerikkalaisille lehtimiehille puhuessaan että kesäkuussa 2023 saksalaiselle BILD-lehdelle antamassaan haastattelussa Orbán kertoi pitävänsä Venäjän voittoa väistämättömänä. Putinin uudelleenvalinnan jälkeen maaliskuussa 2024 Orbán onnitteli Putinia kirjeitse, kertoi iloitsevansa Unkarin ja Venäjän keskinäiseen kunnioitukseen perustuvasta yhteistyöstä ja vakuutti Unkarin olevan valmis yhteistyön tehostamiseen.
Ruoan hinnan noustua vuonna 2023 otettiin käyttöön ruoan ja polttoaineiden hintasääntely. Taloustieteilijöiden mukaan tämä johti muiden tuotteiden hintojen nousuun.
Fidesz-puolueen johtajanvaaleissa ei Orbánilla ollut käytännössä yhtään kilpailijaa. Hänet valittiin puolueen johtoon ainoana ehdokkaana yksimielisesti marraskuussa 2023, jolloin hän vakuutti, että sekä hänellä itsellään että hänen hallituksellaan riittää vielä voimia jatkaa. Vuoden 2018 vaalien jälkeen Orbán oli sanonut aikovansa jatkaa puoluejohtajana ja pääministerinä vuoteen 2030, mutta syyskuussa 2023 ns. Kötcsen piknikin eli puolueen sisäpiirin vuosittaisen suljetun kokoontumisen yhteydessä pitämässään puheessa hän koronapandemiaan vedoten pidensi tätä määräaikaa ja kertoi aikovansa hallita vuoteen 2034 saakka. Seuraava puolueen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien vaali olisi pitänyt järjestää viimeistään marraskuussa 2025, mutta se siirrettiin järjestettäväksi kevään 2026 parlamenttivaalien jälkeen.
Paluu oppositioon 2026 Orbánin pitkän valtakauden ja paljolti häneen henkilöityneen järjestelmän lopettivat huhtikuun 2026 parlamenttivaalit, joissa Fidesz-puolue kärsi yllättävän ankaran tappion Péter Magyarin johtamalle Tisza-puolueelle. Viktor Orbán olisi valtakunnallisen ehdokaslistan ykkösenä tullut valituksi parlamenttiin mutta ilmoitti luopuvansa mandaatistaan, sillä häntä tarvittaisiin enemmän parlamentin ulkopuolella, ”kansallismielisen leirin uudelleenjärjestelyissä”. 28. huhtikuuta 2026 pidetyn puoluevaltuuskunnan kokouksen jälkeen medialle kerrottiin, että Orbán oli tarjoutunut eroamaan puheenjohtajan tehtävästä, mutta hänen eronpyyntöään ei hyväksytty.