Haapanorsu (Gastropacha populifolia) on öisin lentävä ruskeankeltainen perhonen. Vuoteen 1996 laji tunnettiin nimellä vaalea lehtikehrääjä.
Koko ja ulkonäkö Kookas perhonen, jonka siipien kärkiväli on koiraalla 48–58 mm ja naaraalla 72–83 mm. Naaras on myös selvästi koirasta rotevampi. Siivet ovat naaraalla vaalean kellanruskeat, koiraalla siivissä on usein violetinsävyistä kehnää. Osa koiraista on kuitenkin hyvin vaaleita ja miltei kuviottomia. Etusiiven poikki kulkee viisi tummaa poikkiviirua, jotka muodostuvat kuunsirpin muotoisista täplistä. Juovat ovat katkonaisia ja jatkuvat takasiipiin, mutta erottuvat siellä vain heikosti siiven etureunassa. Molempien siipiparien ulkoreuna on kevyesti aaltoileva. Paikallaan kyhjöttävä haapanorsu näyttää kuivuneelta lehdeltä. Perhosen ruumiissa on selkäpuolella selvä, tumma keskijuova.Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. s. 148–150.
Haapanorsun toukka on kellertävän ruskea ja karvainenhttp://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/b/gaspopul.htm , täysikasvuisena 80–100 mm pitkä.
Levinneisyys ja lentoaika Lajia tavataan Iberian niemimaalta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja Venäjän poikki Pohjois-Kiinaan ja Japaniin asti. Suomessa haapanorsu on hyvin harvinainen laji. Se tavattiin ensimmäisen kerran Vehkalahdelta 1954 ja vuonna 1992 löydettiin Joutsenosta toukka. Sittemmin lajin yksilöitä on harhaillut Etelä-Suomeen lähes joka vuosi ja yksilöitä on tavattu erityisesti lounaissaaristossahttp://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Gastropacha/populifolia/Gastropacha%20populifolia.htm . Nykyisin lajilla saattaa olla vakiintunut kanta aivan maan kaakkoisimmassa nurkassa. Se näyttää myös vakiintuneen Turun ja Helsingin väliselle rannikkokaistaleelle.Panu Välimäki, Marko Mutanen, Tomi Mutanen & Timo Lehto: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Baptria, 2009, 34. vsk, nro 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Aikuiset perhoset lentävät kesäkuun lopulta elokuun alkuun.
Elinympäristö ja elintavat Kosteiden lehti- ja sekametsien laji, joka viihtyy Keski-Euroopassa myös avoimissa kulttuuriympäristöissä. Perhoset lentävät pimeän laskeutumisesta lämpiminä öinä aina aamuyöhön saakka. Koiraat lentävät joskus valojen luokse, naaraat vain harvoin. Perhonen viettää aikansa ilmeisesti enimmäkseen puiden latvustoissa eikä lajin elintapoja tunneta kovin hyvin.
Parittelutapahtumaa luonnossa ei tunneta, mutta kasvatuksessa se on kestänyt jopa 20 tuntia. Parittelun jälkeen naaras munii noin 300 munaa pieninä ryhminä oksille ja lehdille. Toukat elävät korkealla latvustoissa ja niitä tavataan luonnossa vain harvoin. Toukka talvehtii noin 25 mm:n pituisena ja jatkaa kasvuaan keväällä. Ainakin talvehtinut toukka on yöaktiivinen. Toukat ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa ja tekevät harmaanruskean kotelokopan yhteenkudottujen lehtien väliin latvustoon.
Ravintokasvi Toukka syö poppelilajien, haavan tai pajujen lehtiä.
Lähteet
Luokka:Karvakehrääjämäiset