Karl Manne Georg Siegbahn (3. joulukuuta 1886 – 26. syyskuuta 1978)Karl Manne Georg Siegbahn oli ruotsalainen fyysikko, joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon 1924 löydöistään röntgenspektroskopian alalta.
Siegbahn väitteli tohtoriksi Lundin yliopistosta vuonna 1911. Väitöskirjan otsikko oli Magnetische Feldmessungen (magneettikenttämittauksia). Opintojensa aikana hän toimi professori Johannes Rydbergin assistenttina. Vuodesta 1912 vuoteen 1937 Siegbahn kehitti uusia menetelmiä ja laitteita röntgenspektroskopiamittauksiin, mistä hänet myöhemmin Nobelin palkinnolla palkittiin. Vuonna 1920 Rydbergin kuoltua hän sai professorin viran ensin Lundin yliopistosta, sittemmin vuonna 1923 Uppsalan yliopistosta, ja vuonna 1937 Ruotsin kuninkaallisesta tiedeakatemiasta.
Siegbahn meni naimisiin Karin Högbomin kanssa 1914 ja he saivat kaksi poikaa. Toinen pojista, Kai Manne Börje Siegbahn, jakoi vuonna 1981 Nobelin fysiikanpalkinnon Nicolaas Bloembergenin ja Arthur Leonard Schawlowin kanssa.
Lähteet
Aiheesta muualla Biografia Nobel-säätiön sivuilla
Luokka:Ruotsalaiset fyysikot Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat Luokka:Ranskan tiedeakatemian jäsenet Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1978 kuolleet