pienoiskuva|oikea|Tyylitelty kuva henkilökohtaisesta tietokoneesta.
Henkilökohtainen tietokone (, PC) on yleiskäyttöinen mikrotietokone, jonka koko, toiminnot ja hinta mahdollistavat sen hankinnan ja käytön yksityishenkilölle. Nämä tietokoneet on yleensä tarkoitettu suoraan käyttäjänsä hallittaviksi. Henkilökohtaiset tietokoneet eroavat suurtietokoneista ja osituskäyttöön tarkoitetuista minitietokoneista, joita käyttävät monet henkilöt samaan aikaan.
Henkilökohtainen tietokone voi olla esimerkiksi työasema, kannettava-, taulu- tai pöytätietokone. Kaikkein yleisimmät käyttöjärjestelmät ovat tällä hetkellä Microsoft Windows, macOS ja Linux. Yleisimmät suorittimien arkkitehtuurit ovat x86 (x86-64), ARM ja PowerPC. Henkilökohtainen tietokone ei ole sama kuin palvelin, jonka käyttötapa on eri vaikka teknisesti se voikin käyttää samoja komponentteja.
Hyvin yleisiä henkilökohtaisten tietokoneen sovellusohjelmia ovat toimisto-ohjelmat kuten tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta, pelit, henkilökohtaisten tietojen järjestelemisessä tarvittavat työkalut, kuten kalenteri ja yhteystieto-ohjelmistot, sekä erilaiset Internet-yhteydenpitoon tarkoitetut ohjelmat, kuten selaimet, tiedonsiirto- ja sähköpostiohjelmat. Nykyaikaisissa henkilökohtaisissa tietokoneissa on usein laajakaista- tai modeemiyhteys Internetiin, mikä mahdollistaa muun muassa nopean tietojen hakemisen. Henkilökohtainen tietokone voi olla esimerkiksi toimistokäytössä tai kotona oleva kotitietokone. Tietokone on usein kytketty joko langattoman verkkoyhteyden (tavallisesti WLAN:in) tai verkkokaapelin kautta lähiverkkoon ja voi siten olla yhteydessä muihin saman yrityksen tai saman perheen toisiin tietokoneisiin. Henkilökohtaista tietokonetta käyttää interaktiivisesti tavallisesti vain yksi henkilö kerrallaan. Varhaisten henkilökohtaisten tietokoneiden omistajien täytyi varsin usein kirjoittaa omat ohjelmansa voidakseen tehdä koneellansa mitään hyödyllistä. Nykyään käyttäjille on olemassa laaja kirjasto erilaisia ohjelmistoja, jotka on kohtuullisen helppo ottaa käyttöön. 1980-luvun lopulta lähtien IBM PC -yhteensopivien arkkitehtuuri on hallinnut henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoita reilulla 90 % markkinaosuudellaan.
pienoiskuva|oikea|Nykyaikaisen tietokoneen osat 1. Näyttö 2. Emolevy 3. Suoritin 4. Keskusmuisti 5. Laajennuskortti 6. Tietokoneen virtalähde 7. Optinen asema 8. Kiintolevy 9. Näppäimistö 10. Hiiri</div>
Historia
Varhainen historia Edmund Berkeley kirjoitti vuonna 1949 julkaistussa kirjassaan Giant Brains, or Machines That Think projektistaan nimeltä Simon, joka on mahdollisesti maailman ensimmäinen henkilökohtainen tietokone. Ohjeet koneen rakentamiseen julkaistiin Radio Electronics -lehdessä.
Vuonna 1956 julkaistu Bendix G-15 oli ehkä ensimmäinen tietokone, jota saatettiin kutsua "henkilökohtaiseksi" koska yksi henkilö riitti käyttämään sitä.
Vuonna 1961 suunniteltua LINC-tietokonetta on sanottu ensimmäiseksi interaktiiviseksi henkilökohtaiseksi tietokoneeksi. Henkilökohtaisten tietokoneiden ajan on sanottu alkaneen PDP-8-minitietokoneen julkaisusta, joka toi interaktiivisen tietojenkäsittelyn käyttäjille. Minitietokoneiden myötä tietokoneita valmistettiin teollisessa mittakaavassa eikä enää yksittäiskappaleina, joka vaikutti hintojen laskuun. Kun suurtietokoneet olivat erillisissä huoneissa etäällä käyttäjistä minitietokoneet olivat suoraan ja henkilökohtaisesti ohjelmoijan ulottuvilla.
Vuonna 1965 julkaistu Olivettin Programma 101 laskukone on usein tunnustettu ensimmäiseksi henkilökohtaiseksi tietokoneeksi. Vuonna 1968 julkaistu Hewlett-Packard 9100A -laskukone oli ensimmäinen, jota mainostettiin henkilökohtaisena tietokoneena. HP 9100:ssa oli kopioitu Programma 101:n teknisiä ratkaisuja, jonka johdosta HP joutui maksamaan Olivettille rojalteja.
Vuonna 1968 Douglas Engelbart esitteli oN-Line System (NLS) -järjestelmää "kaikkien demojen äidiksi" () kutsutussa esityksessä, jossa oli esillä useita tulevaisuuden konsepteja ensimmäistä kertaa.
1970-luku oikea|pienoiskuva|Micral-tietokone vuodelta 1972. Ensimmäinen kaupallinen mikroprosessoriin perustuva ei-rakennussarjana myyty mikrotietokone. 1970-luvulla kehitetty Xerox Alto yhdisti tietokonehiirellä ohjatun graafisen käyttöliittymän muihin innovaatioihin ja vaikutti muun muassa Applen myöhempään kehitykseen. IBM 5100 (1975) ei vielä käyttänyt mikroprosessoria vaan suoritin koostui useista mikropiireistä, mutta tietokone oli IBM:n ensimmäinen tuotantoon päätynyt henkilökohtainen tietokone ja yksi ensimmäisistä kannettavista tietokoneista.
Datapoint 2200 -päätettä on sanottu ensimmäiseksi henkilökohtaiseksi tietokoneeksi.
Ensimmäisenä kaupallisesti saatavana henkilökohtaisena tietokoneena, joka ei vielä käyttänyt mikroprosessoria, pidetään John Blankenbakerin Kenbak-1-tietokonetta. Tietokone julkaistiin myyntiin vuonna 1971. Konetta ennen oli julkaistu jo muita harrastajille tarkoitettuja rakennussarjoja.
Mikrotietokoneiden vallankumoukseksi kutsutaan mikroprosessoriin perustuvien tietokoneiden yleistymistä, jonka sanotaan alkaneen Intel 4004 -suorittimen julkaisusta. Mikroprosessorin kehittämisen jälkeen voitiin tietokoneet pakata huomattavasti pienempään tilaan. Varhaiset henkilökohtaiset tietokoneet myytiin rakennussarjoina elektroniikkaharrastajille ja tietokoneista kiinnostuneille tietyissä kappalemäärissä.
Micral N oli ensimmäinen kokonaisena (ei rakennussarjana) myytävä mikrotietokone. Micral-tietokoneiden kehittäminen alkoi vuonna 1972 ja niitä myytiin koko tuotteen elinkaaren aikana noin . Näiden koneiden käyttö edellytti kytkimien säätelyä ja syötevalojen tarkkailua, mikä teki niiden käytöstä useimmille hankalaa ja epäkäytännöllistä.
MCM/70 oli ensimmäisiä mikrotietokoneita ja ensimmäisiä kannettavia tietokoneita sekä luultavasti varhaisin nimenomaan henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltu mikrotietokone.
Vuonna 1975 julkaistu Altair 8800 ja S-100 -väylä oli ensimmäinen henkilökohtaisten tietokoneiden de facto -standardi, jonka IBM PC ja ISA-väylä myöhemmin syrjäytti. Microsoft julkaisi Altair 8800:lle ensimmäinen kaupallisen ohjelmansa, version BASIC-tulkista. 1970-luvun puolivälin jälkeen julkaistu CP/M oli dominoiva käyttöjärjestelmä 1980-luvulle saakka.
Vuonna 1975 julkaistu MOS 6502 mikroprosessori oli kilpailijoitaan nopeampi, halvempi (kymmenesosa Motorola 6800:n ja Intel 8080:n hinnasta) ja valmistusprosessi tuotti kymmenenkertaisesti toimivia mikropiirejä. Tämän seurauksena myös muiden valmistajien oli laskettava hintoja ja piiri auttoi henkilökohtaisten tietokoneiden ”vallankumouksessa”.
1970-luvun puolivälissä julkaistiin useita yhden piirilevyn tietokoneita kuten KIM-1, NEC TK-80 ja Apple I.
Vuonna 1977 julkaistiin ”vuoden 1977 kolmikko” eli Commodore PET, Apple II ja TRS-80. Historioitsijoiden mukaan henkilökohtaisten tietokoneiden vallankumous alkoi huhtikuussa 1977 West Coast Computer Faire -messuilla, jossa Apple esitteli Apple II:n ja Commodore Commodore PET:n. Apple II ja Commodore PET olivat molemmat kuluttajille suunnattuja eikä vain harrastajille ja teknisesti osaaville. TRS-80 julkaistiin lehdistötilaisuudessa elokuussa 1977. Commodore PET:in sanotaan olleen ensimmäinen kaupallisesti menestyksekäs henkilökohtainen tietokone. Kolmikko oli valmiiksi koottuja ja käyttövalmiita tietokoneita.
Valmiiksi koottuina ja koteloituina tietokoneina ne oli tarkoitettu suoraan massamarkkinoille. Tämä mahdollisti harrastelijoita isompien kansanryhmien tutustumisen tietokoneisiin. Vakinaistettu, kaupallinen laitteisto mahdollisti myös suuren ohjelmistotarjonnan, mikä vähensi joidenkin tietokoneharrastajien kiinnostusta muita laitteita kohtaan.
Vuonna 1978 Sharp julkaisi Sharp MZ:n, joka valtasi puolet japanilaisista markkinoista. Vuonna 1979 NEC julkaisi NEC PC-8001:n, joka oli yhtiön ensimmäinen henkilökohtainen tietokone.
Vuonna 1979 julkaistu taulukkolaskentaohjelma VisiCalc oli aikansa "killer application" ja se vaikutti merkittävästi mikrotietokoneiden yleistymiseen yrityskäytössä. Kauppiaat alkoivat myymään Apple II:sta ja VisiCalcia yhtenä pakettina ja se oli yksi syy, jonka johdosta Applesta tuli menestynyt yritys.
1980-luku Läpi 1970- ja 1980-lukujen kotitietokoneita markkinoitiin pääasiassa kotikäyttöön. Nämä kotikoneet tarjosivat pääasiassa vain henkilökohtaiseen käyttöön suunniteltuja toimistosovelluksia, ohjelmointiympäristön ja pelejä. Myös hieman näitä suuremmat ja kalliimmat järjestelmät (vaikkakin edelleen huomattavasti edullisemmat laitteet verrattuna minitietokoneisiin ja keskustietokoneisiin), jotka oli suunniteltu toimisto- ja pienyrityskäyttöön, alkoivat kuitenkin ottaa tuulta alleen. Nämä työasemat sisälsivät pääasiassa erittäin nopean keskussuorittimen, graafisen käyttöliittymän käyttöjärjestelmässä, ja niissä oli yleisesti myös suuri paikallinen kiintolevytila sekä lähiverkkoyhteys. Lisäksi niissä alkoi olla moniajavia käyttöjärjestelmiä, jotka olivat harvinaisuus kotikäytössä. Työasemia käytetään edelleen sellaisissa vaativissa työtehtävissä kuten tietokoneavusteisessa suunnittelussa, muotoilussa ja 3D-mallinnuksessa, tieteellisessä työssä, rakennusalan tuotemallitutkimuksessa, kuvakäsittelyssä, arkkitehtuurisessa suunnittelussa tietokoneanimaatioissa ja elokuvien erikoistehosteiden laatimisessa.
Gordon Bellin mukaan "henkilökohtainen työasema" esiteltiin vuonna 1981 kun Apollo Computer, Sun Microsystems ja Xerox esittelivät työasemansa ja varhaiset omaksujat ottivat ne käyttöön. Henkilökohtaiset työasemat ovat tarpeesta johtuen hajautettuja henkilöille ja yhteydessä toisiinsa hajautetussa ympäristössä. Näissä on lähiverkkoyhteys työasemien kytkemiseen toisiinsa.
1980-luvun alussa julkaistu Commodore VIC-20 oli ensimmäinen miljoonan kappaleen myyntiin yltänyt mikrotietokone. Tietokonetta markkinoitiin "käyttäjäystävällisenä tietokoneena" ja sitä myytiin tavallisissa jälleenmyyntiliikkeissä erikoisliikkeiden sijaan. Tietokone myös suunniteltiin halpaan hintaluokkaan japanilaisten tietokoneiden vaikutuksesta ja maksoi vähemmän kuin sen kilpailijat.
12. elokuuta 1981 IBM esitteli IBM PC:n. 1980-luvun alussa Texas Instruments ja Commodore kilpailivat tietokoneiden hinnoilla (kotitietokoneiden hintasota). Texas Instruments oli aiemmin ajanut Commodoren vaikeaan tilanteeseen laskimien myynnissä. Hintasota ajoi Texas Instrumentsin ulos kotitietokoneiden markkinoilta ja Commodoren sekä Atarin taloudellisesti heikkoon tilanteeseen. Seurauksena MSX-valmistajat olivat haluttomia lähtemään Yhdysvaltain markkinoille hintasodan johdosta. Vuonna 1984 IBM PCjr-tietokoneen toivottiin tuovan vakautta markkinoille. Vuonna 1983 julkaistu Lotus 1-2-3 oli IBM PC:n läpimurtosovellus.
Compaq julkaisi vuonna 1983 Compaq Portablen, joka oli ensimmäinen IBM PC -klooni markkinoilla. Aiemmin markkinoille tullut Osborne 1 oli ensimmäinen siirrettävä tietokone, jossa oli näyttö ja muut komponentit samassa.
Vuonna 1984 Apple julkaisi Macintosh 128K -mallin (alkujaan nimellä ”Apple Macintosh”, myöhemmin nimi muutettu) aloittaen vahvalla myynnillä, joka hiipui seuraavana vuonna. Syyksi hiipumiseen sanotaan alkuperäisen laitteiston tekniset rajoitukset ja kilpailu Commodorelta ja Atarilta. Macintoshille heinäkuussa 1985 julkaistu PageMaker oli alustan läpimurtosovellus ja sanotaan aloittaneen työpöytäjulkaisemisen alan.
Vuonna 1985 julkaistun Amigan yhdistelmä graafista käyttöliittymää, komentoriviskriptausta ja moniajavaa käyttöjärjestelmää sijoitti sen lähes kilpailijoita edelle. Amiga oli maailman ensimmäinen "multimedia-PC", joka oli klassinen esimerkki aikaansa edellä olevasta tuotteesta. PC World sijoitti Amiga 1000:n – ”maailman ensimmäinen moniajava-multimedia-henkilöhtainen tietokone” – seitsemänneksi kaikkien aikojen henkilökohtaisten tietokoneiden listalla. Tietokonetaiteen edeltäjiin kuuluu Andy Warhol, joka esitteli videokameralta digitoidun kuvan muokkausta vuonna 1985.