Owczarek podhalanski () on iso valkoinen puolalainen paimenkoirarotu, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1. Se on hyvin harvinainen: maailmassa arvellaan olevan pari tuhatta yksilöä.Rodun taustaa. Suomen Owczarek Podhalanskit ry. Viitattu 1.2.2020.
Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi owczarek podhalanskin pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Owczarek podhalanski Owczarek podhalanski on vahva ja kookas: urokset ovat säkäkorkeudeltaan yleensä 65–70 cm, nartut 60–65 cm. Kallo on hieman kaareva ja otsapenger selvästi erottuva olematta jyrkkä. Kuono on paksu, kärkeä kohden vähitellen kapeneva ja kallon kanssa samanpituinen tai tätä hieman pidempi. Kirsu on keskikokoinen ja musta. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, keskikokoiset ja tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, keskipitkät, kolmionmuotoiset ja melko paksut. Helppohoitoinen karvapeite on säänkestävä, ja sen ansiosta rotu tulee toimeen ulkona läpi vuoden. Karvapeitteen väri on aina puhtaanvalkoinen.
Luonne ja käyttäytyminen Owczarek podhalanski tunnetaan tyynenä mutta kuitenkin valppaana rotuna. Se on usein varautunut vieraita kohtaan, mutta erittäin lämminhenkinen ihmisille ja eläimille, jotka kuuluvat sen omaan laumaan. Rotu tulee hyvin toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa ja on tarpeen tullen valmis puolustamaan omaa perhettään. Se vartioi ja puolustaa kotiaan sinnikkäästi, mutta hyökkää yleensä vain, jos sitä uhataan. Podhalanski on onnellinen saadessaan juosta vapaana ja omistaessaan reviirin, jota se voi vartioida.
Alkuperä Rotu on peräisin Tatran vuoristosta Etelä-Puolasta. Sen esi-isät olivat samoja itämaisia koiria kuin muillakin suurilla valkoisilla laumanvartija- ja paimenkoirilla – erään teorian mukaan ne olisivat olleet muinaisia, yli tuhat vuotta sitten Eurooppaan saapuneita aasialaisia mastiffeja. "Isojen valkoisten" rotujen uskotaan kehittyneen noin 1600-luvulla. Owczarek podhalanski on maantieteellisen sijaintinsa ansiosta länsieurooppalaisia sukulaisrotujaan vanhempi, koska idästä vaeltaneet kansat saavuttivat ensin Euroopan itäiset osat. Voimakkaimpia yksilöitä on perinteisesti kutsuttu "liptovilaisiksi", mikä viittaa alueeseen Slovakian puolella. Tätä pidetään merkkinä siitä, että podhalanski polveutuisi slovakiancuvacista, joka on kotoisin Etelä-Tatralta.Slovakiancuvac. Suomen Kennelliitto, 2.9.1993. Viitattu 3.2.2020.
1920-luvulla puolalaiset rajavartijat käyttivät owczarek podhalanskia vartio-, suojelus- ja vetokoirana. Joitain vuosia myöhemmin Maurycy Trybulski kiinnostui siitä ja laati sille ensimmäisen rotumääritelmän. Vuonna 1937 ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin kantakirjaan. Rodusta alkoi tulla suosittu paitsi vuoristoissa, myös alavilla mailla - kuten Varsovan lähiseuduilla, Malopolskan alueella ja Lvivissä.
Toisen maailmansodan jälkeen Jadwiga Dyakowska, Lubomir Styczynski sekä krakovalaiset koiraharrastajat antoivat oman panoksensa rodun jalostamiseen. Sen myötä laadittiin uusi rotumääritelmä, jonka myös FCI hyväksyi. Zakopanelainen eläinlääkäri tri Henryk Derezinski vaikutti suuresti rodun jalostukseen ja johtikin paikallista jalostusohjelmaa useiden vuosien ajan. Kuuluisiin rodunedustajiin ovat lukeutuneet muun muassa Bela spod Brzyska, Doran Gazda z Dzianisza, King of Happiness Alpejskie Zauroczenie, Kita z Diablinca, Kotlik z Doliny za Bramka sekä Zakochany Harnas Catonium.Lakomik-Kaszuba, Gabriela. Psy Ras Polskich Wczoraj i Dzis - Polish Native Dog Breeds of Yesterday and Today, s. 11, 13. Zwiazek Kynologiczny w Polsce.
Podhalanski Suomessa Vuonna 1990 Suomeen tuotiin ensimmäiset rodun edustajat, ja vuonna 1992 Suomessa syntyi ensimmäinen pentue. Nykyisin puolalaiset linjat ovat hyvin edustettuina suomalaisessa populaatiossa, mutta myös Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Tanskasta on tuotu jonkin verran rodun edustajia. Suomessa on tänä päivänä noin 300 yksilöä.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin kahdeksan vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Owczarek podhalanskin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, eturistisidevauriot ja osteokondroosi.
Noin 53 %:lla owczarek podhalanskeista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 17 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 12 %:lla rodun edustajista. Owczarek podhalanskin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja kyynärkuvauslausunto.
Kun eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Rodulla esiintyy jonkun verran eturistisidevaurioita.
Osteokondroosi on tyypillinen luuston kasvuhäiriö suurikokoisilla koiraroduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta se voi esiintyä myös muissa nivelissä. Owczarek podhalanskeilla esiintyy olkanivelen osteokondroosia.
Katso myös
Pyreneittenkoira Pyreneittenmastiffi Abruzzese maremmano
Lähteet
KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Suomen Owczarek Podhalanskit ry. Rotumääritelmä (PDF)
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:Paimenkoirat Luokka:Puolalaiset koirarodut