Deinotherium oli 13–1 miljoonaa vuotta sitten elänyt suurten norsueläinten suku, joka eli Euraasiassa ja Afrikassa. Sen tuntee lyhyistä alaspäin sojottavista syöksyhampaista, joilla eläin saattoi kuoria puiden kaarnaa, puolustaa itseään ja kosiskella lajitovereita.Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 178. Gummerus, 2007.
Luokittelu ja esiintyminen Sukuun kuuluivat lajit Deinotherium levius, D. giganteum, D. proavum, D. indicum ja D. bozasi. Niistä neljä ensimmäistä elivät Euraasiassa ja olivat morfologisesti hyvin samankaltaisia, joten niiden erottaminen toisistaan on vaikeaa. D. bozasi puolestaan eli Afrikassa, ja koska se oli niin erilainen muihin Deinotherium-lajeihin verrattuna, sen kuuluminen niiden sukuun on kiistanalaista. Laji muistuttaa afrikkalaista Prodeinotherium hobleyita, ja onkin arveltu, että se olisi polveutunut siitä, eikä siten olisikaan läheistä sukua Euraasian Deinotherium-lajeille.
Deinotheriumia esiintyi Länsi-Euroopasta Intiaan. Euraasian vanhin Deinotherium-fossiili on 13,4 miljoonan vuoden takaa keskimioseenikaudelta ja kuuluu lajille D. levius. Sitä seurasivat Euroopassa ajallisesti lajit D. giganteum ja D. proavum, jotka olivat aina edeltäjäänsä suurikokoisempia. D. indicumin fossiileja on löydetty ainoastaan Pohjois-Intiasta.
Suvun viimeinen euraasialainen edustaja D. proavum kuoli sukupuuttoon 4,5 miljoonaa vuotta sitten. Afrikkalainen D. bozasi kuoli sukupuuttoon miljoona vuotta sitten.
Koko Deinotheriumit kuuluivat kaikkien aikojen suurimpiin norsueläimiin. Suurimpia niistä olivat D. proavum, D. giganteum ja D. indicum, jotka saattoivat kasvaa 14 tonnin painoisiksi, D. proavum ehkä sitäkin suuremmaksi. D. bozasi kasvoi sekin 11 tonnin painoiseksi ja oli yksi kaikkien aikojen suurimmista afrikkalaisista norsueläimistä.
Fossiilit thumb|Deinotherium giganteum-lajin kallo Oxfordin yliopiston luonnontieteellisessä museossa.
Deinotheriumin ensimmäiset fossiilit löytyivät 1820-luvulla Saksasta. Suomen Suomusjärveltä löydettiin vuonna 1960 kivettynyt Deinotheriumin olkaluun kappale, joka kuitenkin määritettiin vasta 2000-luvulla. Se on vähintään viisi, todennäköisimmin 5–13,5 miljoonaa vuotta vanha, ja sen arvellaan kulkeutuneen Lounais-Suomeen Venäjältä jäävuoren mukana vasta miljoonia vuosia eläimen kuoleman jälkeen. Se on maailman pohjoisin tunnettu Deinotherium-löytö ja samalla Suomen vanhin nisäkäsfossiili. Löydön teki sattumalta silloinen opiskelija Marja Simonsuuri.
Lähteet
Aiheesta muualla FactFile: Deinotherium Erään planeetan ihmeitä: Suomusjärven muinaisnorsu
Luokka:Esihistorialliset nisäkkäät Luokka:Pleistoseenin sukupuuttoon kuollut megafauna