Pietari I Suuri (; Pjotr Aleksejevitš Romanov, ; 9. kesäkuuta (J: 30. toukokuuta) 1672 Moskova, Moskovan Venäjä – 8. helmikuuta (J: 28. tammikuuta) 1725 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli Venäjän valtakunnan hallitsija vuosina 1682–1725, ensin tsaarina ja 2. marraskuuta 1721 alkaen Uudenkaupungin rauhan juhlistamiseksi Venäjän keisarikunnan keisarina (imperator).

Hän länsimaisti Venäjän hallintoa, ja hänen aikanaan Venäjästä tuli eurooppalainen suurvalta. Pietari Suuren johdolla Venäjällä aloitettiin 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä tieteellinen opetus, valtion hallintoa uudistettiin kovalla kädellä ja Venäjä rakensi Euroopan valtioiden esimerkkiä seuraten vahvan laivaston.Lewin, s. 189. Pietari Suuren valtakaudella Venäjään liitettiin alueita Itämeren ja Asovanmeren rannikoilta, millä oli valtava merkitys Venäjän laivaston kehityksessä ja Ruotsin suurvalta-ajan lopettamisessa.

Suku ja nuoruus Pietari syntyi Moskovassa Aleksei I Mihailovitšin ja tämän toisen vaimon Natalja Naryškinan esikoisena. Ensimmäisestä liitosta puolalaisyntyisen pajarintyttären Maria Miloslavskajan kanssa Alekseilla oli viisi poikaa ja kahdeksan tytärtä, joista viisi kuoli jo lapsina. Pietarin syntyessä elossa oli enää vain kaksi pojista: Iivana ja Fjodor. Aleksei I:n kuoltua vuonna 1676 hänen vanhimmasta elossa olleesta pojastaan tuli hallitsija Fjodor III.

Pietarin opetti lukemaan hänen äitinsä kolmivuotiaana. Poika sai koulutuksensa viisivuotiaasta lähtien isänsä Aleksis Mihailovitsin määräämiltä opettajilta, joita olivat alkeisopetuksessa, uskonnossa sekä laulussa kreivi, vaatimaton kirkon virkamies Nikita Zotov; skotlantilaistaustainen amiraali Patrick Gordon ja skotlantilainen sotilas, diplomaatti Paul Menesius. Vuoden 1683 paikkeilla 11-vuotias poika ei ollut vielä oppinut kaikkia kirjaimia eikä koko loppuelämänsä aikana piitannut kieliopista ja oikeinkirjoituksesta. Myös hänen sanavarastonsa oli varsin rajoittunut. Poika oli kiinnostunein matematiikasta, linnoitusopista ja navigaatiosta.

Pietari vietti nuoruutensa elämällä vapaata elämää Preobraženskojen kylässä Moskovan lähellä äitinsä kanssa, jonne hänelle oli rakennettu palatsi. Hän pääsi tutustumaan ulkomaalaisiin lähistöllä sijaitsevan saksalaissiirtokunnan eli nemetskaja slobodan ansioista. Häntä kiinnostivat rajut ulkoleikit, sotilasmanööverit, puusepän työt, puuliitosten tekeminen, sepäntyöt sekä painamistyö.

Kymmenvuotias Pietari todisti 16-vuotiaan veljensä Iivana V:n kanssa kuinka heidän läheisiään ja sukulaisiaan heitettiin Fasettipalatsin ikkunoista ulos alhaalla pihalla odottaviin keihäänkärkiin. Tämä tapahtuma jätti pysyvät jäljet molempiin poikiin heidän loppuiäkseen.

Vallasta taisteli kuitenkin myös tytär Aleksein ensimmäisestä avioliitosta: Sofia Aleksejevna. Tsarevna Sofia oli Venäjän todellinen hallitsija vuoteen 1689, jolloin Pietari sulki hänet streltsien kapinoinnista syytettynä Novodevitšin nunnaluostariin.

Pietarin sisar Natalja Aleksejevna (1673–1716) oli kolmivuotias isänsä tsaari Aleksei Mihailovitšin kuollessa. Hän pysyi naimattomana ja läheisenä veljensä kanssa. Hän eli vastaperustetussa Pietarissa vuodesta 1708 lähtien, omassa palatsissaan vuodesta 1713 lähtien ja omisti Hatsinan palatsia edeltäneen asuinkartanon vuodesta 1712 lähtien. Suuriruhtinatar Natalja Aleksejevna perusti kotiinsa Moskovaan teatterin 1706–1707, järjesti teatteriesityksiä Pietarissa vuodesta 1710 lähtien, kirjoitti neljä näytelmää sekä perusti Pietarin kaupungin ensimmäisen sairaalan ja köyhäintalon.

Nuori tsaari Fjodor III kuoli ilman perillisiä, joten vuonna 1682 Pietarista tuli Venäjän tsaari yhdessä veljensä Iivana V:n kanssa. Kanssahallitsija Iivanan kuoltua vuonna 1696 Pietarista tuli ainoa hallitsija. Samaan aikaan Venäjä soti Turkkia vastaan ja onnistui valtaamaan Azovin kaupungin.

Tsaari Pietari vietti aikaansa eniten Preobraženskojessa eikä enää nimittänyt hallintoonsa pajareita, vaan omia luottomiehiään: skotlantilaisen kenraali Patrick Gordonin, sveitsiläisen palkkasoturi, sotamarsalkka, kenraaliamiraali Franz François Lefortin sekä piirakanmyyjän pojan, sotamarsalkka Aleksandr Menšikovin.

Pietarin lähimpiin miehiin 1690-luvulla kuuluivat myös ruhtinas Boris Golitsyn; kansleri, sotamarsalkka Fjodor Golovin; kreivi, sotamarsalkka Boris Šeremetjev sekä ruhtinas, "varatsaari" ja salaisen poliisin pelätty päällikkö Fjodor Romodanovški. Hän käytti myös Dolgorukovien, Saltykovien, Naryškinien ja Apraksinien sukujen jäseniä virkamiehinään, joilla oli sukusiteitä hänen isoisänsä, isänsä ja veljensä vaimoihin. Myös hänen avioton velipuolensa Ivan Musin-Puškin toimi hänen hallinnossaan sekä "varaisä" Tihon Strešnev, armeijan huoltopäällikkönä.

Avioliitot, suhteet ja jälkeläiset Pietarin äiti Natalja Naryškina valitsi 16-vuotiaalle pojalleen vuonna 1689 morsiameksi jalosukuisen Jevdokija Fjodorovna Lopuhinan (1669–1731), joka oli Fjodor Abramovitš Lopuhinin ja Justinia Bogdanovna Rtištševan tytär. Hän oli viimeinen venäläisyntyinen hallitsijan aviopuoliso Romanov-suvussa. Jevdokija Fjodorovna kruunattiin tsaarittareksi vuonna 1689.

Heille syntyivät lapset:

suuriruhtinas Aleksei Petrovitš (1690–1718) Aleksandr (1691–1692), kuoli sylilapsena Pavel (s. 1693), kuoli sylilapsena

Vuonna 1691 Pietari hylkäsi puolisonsa ja aloitti suhteen hollantilaisen kaunottaren, saksalaisenSebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Neljäs kohtaus: Kaikkein humalaisin synodi. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 129-130, 131, 133, 137, 138, 139, 140, 141. viinikauppiaan 17-vuotiaan tyttären Anna Monsin (1672–1714) kanssa, joka kesti 12 vuotta. Hän oli tutustunut Annaan tämän entisen rakastajan Pietarin ykkössuosikin, sveitsiläistaustaisen kenraaliamiraali Franz François Lefortin pidoissa.

Ensimmäinen avioliitto epäonnistui lähinnä puolison sukulaisten vuoksi, joita tuli hoviin jopa 30 hengen verran vaatimaan oikeuksiaan. Koska suuriruhtinatar Jevdokija ei antanut Pietarille avioeroa koska katsoi velvollisuudekseen kasvattaa poikansa Aleksein itse, vuonna 1698 Pietari sai puolisonsa menemään Pokrovskin luostariin Suzdaliin nimellä nunna Jelena. Vuonna 1718 Pietari otti tästä avioeron aviorikoksen perusteella.

Jevdokijan kannattajat ja veli Avraam Fjodorovitš Lopuhin suunnittelivat Rostovin piispa Dosifein johdolla salaliiton, jossa poika Aleksei Petrovitš nostettaisiin tsaariksi ja Jevdokija tsaarittareksi. Maaliskuussa 1718 piispa, Aleksein kolme palvelijaa, hänen opettajansa Aleksandr Kikin ja Jevdokijan rakastaja Stepan Glebov kidutettiin julmasti kuoliaiksi yleisön edessä Punaisella torilla. Preobraženskin kaartin komentaja, ruhtinas Vasili Dolgoruki karkotettiin Kazaniin. Avraam Lopuhin mestattiin ja irtihakattu pää oli näytteillä Punaisella torilla pylväässä vuoteen 1721 asti.

Muutama vuosi Pietarin kuoleman jälkeen, pojanpoikansa Pietari II:n hallituskauden alussa vuonna 1727 ensimmäinen puoliso, suuriruhtinatar Jevdokija Fjodorovna Lopuhina vapautettiin vankeudesta Pähkinänlinnan linnoituksesta. Hänet saatettiin suurin juhlallisuuksin Moskovaan vuonna 1728 ja hänet esiteltiin ihmisille pukeutuneena upeisiin, vanhanaikaisiin tsaritsan asuihin, mutta vuosien tiukka eristäytyminen muusta maailmasta oli vaikuttanut hänen järkeensä, joten hänen parhaat ystävänsä vakuuttuivat pian siitä, että luostari oli suuriruhtinatar Jevdokijalle sopivampi paikka kuin valtaistuin. Hän pääsi asumaan Kristuksen taivaaseenastumisen luostariin Moskovaan kolmeksi vuodeksi. Hän vietti viimeisen elinvuotensa Novodevitšin luostarissa.

Pietarin toinen avioliitto oli liivinmaalaissyntyisen, sukutaustaltaan suhteellisen vaatimattoman Marta Helena Skowrońska Crusen kanssa, Pietarissa marraskuussa 1707.Sebag Montefiore, Simon: Ensimmäinen näytös: Nousu. Neljäs kohtaus: Kaikkein humalaisin synodi. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. . S. 145, 146. Marta oli kuulunut sotasaaliina marsalkka Boris Šeremetjevin ja ruhtinas Aleksandr Menšikovin talouksiin Marienburgin valtauksen jälkeen Suuressa Pohjan sodassa. Tarkkaa avioliiton solmimispäivämäärää ei tiedetä, koska mitään dokumenttia salassa suoritetusta vihkimisestä ei ole olemassa. He menivät yksityisesti naimisiin myös vuonna 1711, ennen lähtöä Turkin sotaan.Sebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Ensimmäinen kohtaus: Keisari. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 166, 167, 168, 169, 170, 190, 192

Ainoastaan Marta-Jekaterina pystyi rauhoittamaan Pietarin raivokohtauksia, joita tämä sai aina kun koki vastustusta, ja vaimo kutsuttiin paikalle aina kun niitä ilmaantui. Pietari kärsi lapsuudessaan näkemiensä streltsi kapinan raakuuksien vuoksi tic-liikkeestä, joka aiheutti hänelle pahoja kasvo-oireita. Lisäksi hän kärsi Simon Sebag Montefioren mukaan ylirasituksesta johtuvista epileptisistä kohtauksista, joissa kasvojen vasen puoli alkoi nykiä ja silmät kääntyivät ympäri.

Heille syntyi ainakin kahdeksan, jopa kaksitoista lasta, joista kaksi eli aikuisikään asti:

Pjotr (s. 1704), kuoli ennen vuotta 1707

Pavel (s. 1705), kuoli ennen vuotta 1707

Anna Petrovna (1708–1728)

Jelisaveta Petrovna (1709–1762), keisarinna Elisabet

Pjotr (1715–1719), kuoli 3-vuotiaana

Pavel (s. 1717), kuoli pian syntymänsä jälkeen

Natalia (1718–1725), kuoli tuhkarokkoon 7-vuotiaana

Pjotr (s. 1723), kuoli heti syntymänsä jälkeen Pavel (s. 1724), kuoli sylilapsena Pietari ja Jekaterina menivät virallisesti naimisiin 19. helmikuuta 1712 Pyhän Iisak Dalmatialaisen (Iisakinkirkon edeltäjä) kirkossa Pietarissa lastensa ja sukulaistensa läsnä ollessa. Hänet kruunattiin vuonna 1724 Moskovassa Uspenskin katedraalissa keisarinnaksi ja toimi kanssahallitsijana nimellä Katariina I.

Pietarilla oli myös suhde vuodesta 1720 lähtien kreikkalaissyntyisen prinsessa Maria Cantemirin (1700–1754) kanssa, joka oli Moldovan ruhtinas Dimitrie Cantemirin vanhin tytär. Hän otti Marian puolisonsa Katariinan kanssa sotaretkelle Persiaan vuonna 1722. Heille syntyi Astrahanin matkalla vuonna 1722 poika, joka kuitenkin kuoli alle vuoden ikäisenä.

Muita nimeltä tunnettuja rakastajattaria olivat vuonna 1698 englantilainen näyttelijätär Laetitia Cross, skotlantilaissyntyinen Mary Hamilton (k. 1718), joka oli puoliso Katariinan hovineiti sekä Avdotja Rževskaja. Mary Hamilton mestattiin syytettynä lapsenmurhasta ja sikiönlähdetyksestä, Pietari oli itse toimituksessa läsnä, ja nosti irtileikkautuneen pään ylös sekä esitteli sen anatomiaa yleisölle. Pää sijoitettiin balsamoituna Pietarin omaan Kunstkammeriin eli kuriositeettikabinettiin. Venäjän länsimaistaminen alkaa Vuosina 1697–1699 Pietari matkusti Euroopassa Aleksandr Menšikovin kanssa salanimellä Pjotr Mihailov suuressa 250 hengen seurueessa, johon kuului ministereitä, ystäviä, pappeja, pasuunansoittajia, kokkeja, sotilaita ja kääpiöitä, jolloin hän tutustui laivanrakennukseen Alankomaissa ja Englannissa, tuon ajan johtavissa merivalloissa. Saadakseen oikean kuvan telakkatyöstä hän otti neljän kuukauden pestin tavalliseksi työläiseksi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian laivanrakennustelakalla Zaandamissa ja Amsterdamissa. Hän vieraili sen jälkeen Englannissa; tutustumassa laivanrakentamiseen ja kaupunkirakentamiseen Greenwichissä, Oxfordissa, Deptfordissa ja Lontoossa, jossa tapasi Vilhelm III Oranialaisen; ja osallisui jopa parlamentin istuntoon; Hänen seurueensa tuhosi perusteellisesti kirjailija John Evelyniltä vuokratun majapaikkansa Sayes Courtin ja sen puutarhan Deptfordissa. Sen jälkeen vierailtiin Leipzigissa, Dresdenissä, Prahassa, Wienissä ja Pietari tapasi kuningas August II Väkevän ja keisari Leopold I:n. Epäsovinnaisen August Väkevän kanssa hän oli tullut kertoman mukaan hyvin toimeen.