Viiksitimali, vanhalta nimeltään partatiainen, (Panurus biarmicus) on harvalukuinen ruovikoiden varpuslintu. Aikaisemmin laji luettiin kuuluvaksi timalien heimoon, mutta on sittemmin siirretty omaan heimoonsa viiksitimalit.

Koko ja ulkonäkö Pituus 14–16 cm, paino 14–16 g. Helppo tuntea vaaleanruskeasta yleisväristä ja pitkästä pyrstöstä. Juhlapukuisella koiraalla on harmaa pää ja leveä musta viiksijuova, josta juontui sen entinen nimi partatiainen. Naaras on yksivärisempi. Nuori lintu muistuttaa naarasta, mutta sen selkä ja pyrstön reunat ovat laajalti mustat. Nuorella naaraalla on musta nokka, nuorella koiraalla keltainen. Kaikilla viiksitimaleilla on täydellinen sulkasato elo–lokakuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei pysty erottamaan toisistaan.

Ääni on hauska ja napakka ”ping” tai ”pshing”. Myös surisevia ja napsahtavia ääniä on. Laulu on yksinkertainen lyhyt säe.

Käyttäytymiseltään viiksitimali on hyvin sosiaalinen. Poikueet kerääntyvät loppukesällä suuriksikin parviksi järviruovikoihin ja lennähtelevät tiiviinä ryhminä ruovikon yllä.

Vanhin suomalainen rengastettu viiksitimali on ollut 3 vuotta 2 kuukautta 26 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen viiksitimali oli brittiläinen, 6 vuotta 5 kuukautta vanha.

Levinneisyys Esiintyy laikuttaisesti eri puolilla Eurooppaa ja Aasiaa. Euroopan kannaksi on arvioitu 171 000 – 392 000 paria, joista 33 prosenttia Venäjän Euroopan puoleisella alueella. Maailman kannan on arvioitu olevan noin kymmenkertainen Euroopan kantaan verrattuna. Kovien talvien jälkeen kanta voi romahtaa mutta hyvinä pesimävuosina palaa nopeasti ennalleen. Vanhat pesimäpaikat voivat tyhjentyä lähes täysin joinain talvina.

Viiksitimalista tehtiin ensimmäinen havainto Suomessa Helsingissä 1949, ja seuraava varmistettu havainto saatiin vasta 1984 Ahvenanmaalta. Syksyinä 1986 ja 1990 lajia havaittiin parvittain Lounais-Suomessa ja etelärannikolla. Ensimmäinen varmistettu pesintä löytyi 1987 Lounais-Suomesta. 1990-luvulla havainnot ja pesinnät lisääntyivät leutojen talvien vuoksi. Lajin parimäärän arviointi on vaikeaa laajoilla ruovikoilla, ja on todennäköistä, että se pesi useammassa atlasruudussa kuin ilmoitettiin. 1990-luvun alussa kannaksi arvioitiin 50–300 paria talvien ankaruudesta riippuen.

Viiksitimalin pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 500   1 000 2013–2018 300 500 700 2019–2024 500 800 1 200

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Viiksitimalin arvo on 1 593 euroa.

Pääosin paikkalintu, mutta joinakin syksyinä osa kannasta vaeltaa muualle. Kylminä talvina valtaosa pesimäpaikalle jääneesta kannasta saattaa menehtyä.

Elinympäristö

Viiksitimalin elinympäristönä ovat merenlahtien ja järvien laajat ruovikot. Harvoin sitä nähdään muunlaisessa ympäristössä.

Lisääntyminen

Viiksitimali on tehokas lisääntymään, koska se tekee useita suuria poikueita vuoden aikana. Sitä paitsi nuoret viiksitimalit voivat alkaa lisääntyä jo ensimmäisenä elinvuotenaan, mikä takaa populaatioiden säilymisen ja runsastumisen. Suomessa tällainen lisääntyminen on kuitenkin melko epätodennäköistä.

Pesä on noin metrin korkeudelle järviruokoihin sidottu pussimainen tai suppilomainen kori. Munintaa tapahtuu toukokuusta alkaen, ja pari voi pesiä kolmesti kesän aikana. Munia on 4–8, ne ovat kermanvaaleita tummanruskein pilkuin ja täplin. Haudonta-aika 10–13 vrk, ja molemmat puolisot voivat hautoa.

Ravinto pienoiskuva|Viiksitimalikoiraita. pienoiskuva|Viiksitimalinaaras.

Viiksitimalin ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit. Talvella se syö järviruo’on siemeniä.

Lähteet

Aiheesta muualla Routasuo, Pekka 1987: Valloittava partatiainen on ruoikon akrobaatti. – Lintumies 4.1987 s. 155–159. LYL. Pöyhönen, Mikko 2001: Viiksitimalin vuosikymmen. - Linnut vol.36 nr.4. s. 20-25.

Luokka:Varpuslinnut