Slayer on yhdysvaltalainen thrash metal -yhtye, joka perustettiin Los Angelesin alueella Huntington Parkissa Kaliforniassa vuonna 1981.Marc Paschke and Eric Braverman. ”Essay & Liner Notes to Soundtrack to the Apocalypse”. American Recordings. 25.11.2003.
Slayerin alkuperäisjäsenet ovat basisti-laulaja Tom Araya, kitaristi Kerry King, kitaristi Jeff Hanneman ja rumpali Dave Lombardo. Yhtyeen lopettaessa alkuperäisestä kokoonpanosta olivat jäljellä Tom Araya ja Kerry King Jeff Hannemanin kuoltua ja Dave Lombardon erottua.
Slayer on ollut merkittävä vaikuttaja thrash metal -tyylilajin synnyssä, ja yhtyettä pidetään yleisesti musiikkityylinsä pioneerina. Slayer levytti thrash metalin tunnetuimpiin kuuluvan Reign in Blood -albumin vuonna 1986. 29-minuuttinen ja kymmenen kappaleen albumi sisälsi nopeinta thrash metalia, mitä siihen mennessä oli kuultu, ja sen intensiteettiä pidetään yhä ylittämättömänä. Yhtyettä syytettiin Reign in Bloodin myötä myös natsismista albumin avaavan, Josef Mengelestä kertovan kappaleen ”Angel of Death” vuoksi. Syytösten todenperäisyys on kyseenalaista muun muassa siksi, että albumin tuottanut Rick Rubin on juutalainen, Tom Araya on chileläissyntyinen ja yhtyeen rumpali Dave Lombardo kuubalaissyntyinen. Yhtyeen jäsenet ovat saaneet kiistää väitöksen paikkansapitävyyttä jo parin vuosikymmenen ajan.
Slayer konsertoi ja julkaisi albumeita läpimurron jälkeen 1980-luvulta 2000-luvulle saakka. Yhtye on julkaissut yhteensä yksitoista studioalbumia, yhden cover-albumin sekä kaksi konserttialbumia.
Hanneman kuoli maksasairauteen 2. toukokuuta 2013. Hannemanin tunnetuimpia sävellyksiä olivat muun muassa kuuluisa Angel of Death, Raining Blood, South of Heaven ja Seasons in the Abyss. Hanneman oli kuollessaan 49-vuotias.
Yhtye ilmoitti tammikuussa 2018 lopettavansa ja esiintyi jäähyväiskiertueellaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa touko−kesäkuussa 2018. Viimeinen konsertti pidettiin marraskuussa 2019, jonka jälkeen yhtye hajosi.
Helmikuussa 2024 Slayer palasi lavoille soittaen kolmen konserttia.
Historia Perustaminen ja alkuajat (1981–1983) thumb|right|Perustajajäsen Jeff Hanneman oli Slayerin kitaristi 30 vuotta, vuosina 1981–2011. Hän oli Kerry Kingin ohella yhtyeen kappaleiden pääasiallinen säveltäjä sekä sanoittaja. Slayer sai alkunsa vuonna 1981, kun kitaristit Kerry King ja Jeff Hanneman tapasivat toisensa aikeinaan perustaa metalliyhtyeen. He pestasivat nopeasti yhtyeeseen laulaja-basistin Tom Arayan, ja King löysi rumpali Dave Lombardon. Yhtye esitti alkujaan muun muassa Iron Maidenin, Judas Priestin ja Venomin materiaalia lähinnä eteläisessä Kaliforniassa.
Metal Blade -levy-yhtiön johtaja Brian Slagel otti yhteyttä soittajiin nähtyään heidän konserttinsa ja tarjosi heille paikkaa yhtiönsä tulevalle kokoelma-albumille. Slayerin ensimmäinen äänitys oli ”Aggressive Perfector” kokoelmalla ”Metal Massacre III”. Kappale sai melkoisesti suosiota underground-piireissä ja sai Slagelin kiinnittämään yhtyeen yhtiönsä nimiin.
Yhtyeen alkuaikoina ja myöhemmin liikkuneiden huhujen mukaan Slayerin alkuperäinen nimi oli ”Dragonslayer” vuonna 1981 ilmestyneen samannimisen elokuvan mukaan. King on kuitenkin sitkeästi kiistänyt nämä huhut.
Esikoisalbumi Show No Mercy, EP Haunting the Chapel ja albumi Hell Awaits (1983-1985) thumb|left|Koko uran ajan mukana ollut basisti-laulaja Tom Araya esiintymässä Puolassa vuonna 2012. Marraskuussa 1983 Slayer aloitti esikoisalbuminsa Show No Mercy äänittämisen Track Record -äänitysstudiolla Los Angelesissa. Albumin tuotti Brian Slagel, mutta Metal Blade ei kuitenkaan rahoittanut albumin tuotantoa. Tämän vuoksi Show No Mercyn tuotantokulut rahoitettiin hengitysterapeuttina työskennelleen Tom Arayan tuloilla ja Kerry Kingin isältä lainatuilla varoilla. Tom Arayan mukaan albumin musiikkiin vaikuttivat vahvasti Iron Maidenin, Judas Priestin, Venomin ja Mercyful Faten tuotanto, mutta sanoituksissa olivat esillä vahvasti satanismiset teemat, joilla yhtye pyrki herättämään huomiota metallimusiikkiyhteisön keskuudessa. Show No Mercy julkaistiin joulukuun alussa, ja se saavutti hyvin nopeasti suuren suosion underground metal -piirien keskuudessa. Vuodenvaihteen jälkeen Slayer aloitti klubikiertueen, joka tehosti albumin suosiota huomattavan nopeasti. Kiertueen johdosta albumia myytiin yli 20 000 kappaletta pelkästään Yhdysvalloissa, ja toiset 20 000 kappaletta ulkomailla.
Show No Mercy nousi nopeasti levy-yhtiö Metal Bladen toistaiseksi suurimmaksi myyntimenestykseksi, minkä johdosta Brian Slagel halusi yhtyeen julkaisevan EP-levyn esikoisalbumin jatkeeksi. Yhtye myöntyi ehdotukselle, ja aloitti tuottajana toimineen Slagelin kanssa Haunting the Chapel -EP:n äänittämisen Pohjois-Hollywoodissa. Albumi sisälsi nimikkokappaleen “Haunting the Chapel“ ohella kappaleet “Chemical Warfare“ ja “Captor of Sin“, joita yhtye oli esittänyt jo Show No Mercyn julkaisua seuranneella klubikiertueellaan. EP julkaistiin vuoden 1984 kesäkuussa, ja musiikillisesti sitä pidetään ensimmäisenä “klassisen Slayer-soundin“ omaavana julkaisuna.Rivadavia, Ed: Haunting the Chapel Allmusicguide.com Viitattu 1.8.2008 EP:n julkaisemisen jälkeen Slayer teki ensiesiintymisensä Euroopassa esiintyessään Belgian Heavy Sound Festival -festivaaleilla brittiläisen UFO -yhtyeen lämmittelijänä, jonka jälkeen yhtye palasi Yhdysvaltoihin jossa se aloitti Haunting the West Coast -kiertueen maan länsirannikolla.
Vuonna 1984 thrash metal - jonka kehittämisessä Slayer oli yksi tärkeimmistä yhtyeistä − oli saamassa entistä enemmän suosiota metallimusiikkia kuuntelevien keskuudessa. Eräs uusista, nopeasti suosiotaan kasvattavista yhtyeistä oli aiemmin Metallican kitaristina tunnetun Dave Mustainen perustama Megadeth, johon Mustaine pyysi Kingiä toiseksi kitaristiksi Slayerin päätettyä kiertueensa länsirannikolla.Megadeth.com - History Viitattu 1.8.2008 King suostui Mustainen pyyntöön, mutta muiden Slayerin jäsenten suhtautuessa hänen päätökseensä hyvin negatiivisesti hän päätti palata takaisin Slayeriin. Kingin paluun jälkeen Slayer aloitti 1984 Combat Tour -kiertueen Venomin ja Exoduksen kanssa, ja yhtye äänitti New York Cityssä myös ensimmäisen live-albuminsa Live Undead, joka julkaistiin vuoden 1985 marraskuussa. Vuonna 1985 yhtye julkaisi myös videotallenteen Combat Tour: The Ultimate Revenge, joka koostui New York Cityn tunnetussa Studio 54 -yökerhossa 1984 Combat Tour -kiertueen aikana taltioidusta materiaalista.
Slayerin esikoisalbumin Show No Mercy myynti ylitti vuoden 1985 alussa Yhdysvalloissa 40 000 kappaleen rajan. Yhtye oli aloittanut jo vuoden 1984 syyskuussa toisen studioalbuminsa Hell Awaits äänittämisen. Levy-yhtiö Metal Blade rahoitti albumin tuotannon Show No Mercyn kasvaneesta suosiosta vakuuttuneena, minkä johdosta yhtye saattoi palkata ammattiväkeä mukaan albumin tekoprosessiin. Metal Bladen tarjoamasta rahoituksesta huolimatta Tom Araya on myöhemmin todennut albumin kärsineen kehnosta tuotannosta. Brian Slagelin tuottama Hell Awaits julkaistiin vuoden 1985 maaliskuussa laajensi Haunting the Chapel -EP:n aloittamaa synkkää teemaa entisestään, ja sen musiikillisesti monipuolisten kappaleiden johdosta albumia pidetään yhtyeen uran sävellyksellisesti parhaana albumina. Brittiläisen Metal Forces -musiikkilehden vuoden 1985 lukijaäänestyksessä Slayer valittiin vuoden parhaaksi yhtyeeksi ja live-yhtyeeksi, Dave Lombardo parhaaksi rumpaliksi ja Hell Awaits parhaaksi albumiksi.
Klassikkoalbumi Reign in Blood (1986-1987) thumb|right|Kitaristi Kerry King on toinen koko uran mukana ollut jäsen. Hell Awaitsin saavuttaman menestyksen jälkeen Rick Rubinin ja Russell Simmonsin perustama Def Jam Recordings -levy-yhtiö tarjosi Slayerille levytyssopimusta. Def Jam oli pitkälti hip hop -artistien levy-yhtiö, mutta Slayer päätti silti solmia levytyssopimuksen yhtiön kanssa. Sopimuksen ansiosta yhtye sai tuottajakseen Rick Rubinin, ja Def Jam kustansi yhtyeelle myös suuren budjetin seuraavan studioalbumin Reign in Blood äänittämistä varten. Albumille yhtye kirjoitti aiempaa lyhyempiä ja nopeatempoisempia kappaleita, ja suuren levy-yhtiön takaaman budjetin ansiosta myös albumin tuotantotaso nousi.
Reign in Blood äänitettiin Los Angelesissa, mutta julkaisuvaiheeseen siirryttäessä Def Jam Recordsin jakelija Columbia Records kieltäytyi julkaisemasta albumia levitykseen sen kansikuvituksen ja kappaleiden sanoitusten vuoksi. Columbian sijasta albumin jakeli lopulta Geffen Records, ja Reign in Blood julkaistiin vuoden 1986 lokakuussa. Albumi nousi lainkaan ilman radiosoiton tuomaa kaupallista apua Yhdysvalloissa Billboard 200 -albumilistan korkeimmillaan 94. sijalle, ja Britanniassa se oli albumilistan sijalla 47. Vuonna 1992 Reign in Blood ylitti Yhdysvalloissa kultalevyn myyntirajan yhtyeen uran ensimmäisenä albumina, ja se luetaan yhdeksi thrash metalin ja koko metallimusiikin merkittävimmistä julkaisuista. Menestyksen ohella albumi kuitenkin herätti myös negatiivista huomiota kappaleidensa vuoksi, ja yhtyettä syytettiin muun muassa natsismista Josef Mengelestä kertovan kappaleen”Angel of Death” vuoksi.
Lokakuussa 1986 Slayer aloitti Reign in Pain -maailmankiertueen esiintyen Yhdysvalloissa Overkillin ja Euroopassa Malicen kanssa. Yhtye esiintyi W.A.S.P.:n lämmittelijänä Yhdysvalloissa, mutta pian tämän jälkeen Dave Lombardo päätti erota yhtyeestä vedoten rahariitoihin. Kiertuetta jatkaakseen Slayer hankki Lombardon korvaajaksi Whiplashin Tony Scaglionen. Lombardo kuitenkin palasi yhtyeeseen jo vuonna 1987.
Vuonna 1987 Slayer äänitti alun perin Iron Butterflyn levyttämän kappaleen ”In-A-Gadda-Da-Vida” elokuvan Alta nollan soundtrack-albumille. Kappale äänitettiin tuottaja Rick Rubinin painostuksesta ja yhtye oli jyrkästi sitä vastaan, mutta siitä tuli lopulta yhtyeen uran ensimmäisiä radiosoittoon päässeitä kappaleita.
Askel melodisempaan musiikkiin: albumit South of Heaven ja Seasons in the Abyss (1988) thumb|left|Dave Lombardo oli Slayerin alkuperäinen rumpali ja soitti yhtyeessä kolmeen eri otteeseen. Slayer aloitti neljännen studioalbuminsa South of Heaven äänittämisen tuottaja Rick Rubinin kanssa vuoden 1987 joulukuussa. Albumia äänitettiin Hit City West -studiolla Los Angelesissa ja Chung King -studiolla New Yorkissa, ja se valmistui vuoden 1988 helmikuussa kolmen kuukauden studiotyöskentelyn jälkeen. Reign in Bloodin jälkeen yhtye pyrki tietoisesti hidastamaan musiikkinsa tempoa, ja Tom Arayan laulusuorituksissa oli ensimmäistä kertaa mukana puhtaampia sävyjä ja melodioita. Jeff Hannemanin mukaan yhtye tiedosti jo varhaisessa vaiheessa, ettei se voisi enää ylittää edellisen studioalbuminsa musiikin nopeutta uudella albumillaan. Hänen mukaansa tarkoitetusti hitaan albumin äänittäminen oli uutena kokemuksena yhtyeelle vieras, eikä Slayer ole South of Heavenin jälkeen enää tehnyt vastaavanlaista muutosta levyttämäänsä musiikkiin. Uusia puolia yhtyeen kappaleissa olivat nyt myös sanoitukset, sillä aiemmin saatanallisille teemoille uskolliset sanoitukset saivat albumilla väistyä poliittisesti kritisoivien ja kantaa ottavien sanoitusten tieltä.
South of Heaven julkaistiin vuoden 1988 heinäkuussa. Albumi jakoi julkaisunsa alussa mielipiteitä sekä yhtyeen fanien että kriitikoiden keskuudessa tyylivaihdoksensa takia, mutta useissa myöhemmissä arvioissa South of Heaven on nostettu yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon. Albumi nousi Billboard 200 -listalla sijalle 57., ja siitä tuli yhtyeen uran siihen asti nopeiten myynyt julkaisu ja myöhemmin toinen Yhdysvalloissa kultalevyrajan ylittänyt albumi.