Simpsonit () on Matt Groeningin luoma ja Gracie Films -yhtiön tuottama Emmy-palkittu television animaatiosarja, joka kertoo viisihenkisen yhdysvaltalaisperheen elämästä. Sarjan oikeudet omistaa 21st Century Studios, ja sarjan ensimmäinen jakso esitettiin vuonna 1989.
Simpsonit on Yhdysvalloissa kaikkien aikojen pisimpään yhtäjaksoisesti jatkunut piirrossarja ja tilannekomedia.TV Notes: 'Simpsons' breaks record with contract renewal Yhdysvalloissa sarjaa esittää Fox-televisiokanava. Sarjasta on Yhdysvalloissa esitetty 21. toukokuuta 2023 mennessä 34 tuotantokautta. Suomessa sarjaa esittävät MTV Sub ja Star Channel. Aiemmin sarjaa on esitetty myös Kolmoskanavalla, MTV3:lla ja TVTV! -kanavalla.
Sarjaa pidetään aikuisillekin suunnattujen animaatiosarjojen edelläkävijänä, ja sarja on vaikuttanut aikuisille suunnattujen 1990-luvun tilannekomedioiden syntyyn.The Simpsons: The world's favourite family Sarja on saavuttanut sekä Yhdysvalloissa että ympäri maailmaa suuren suosion ja on saanut useita TV-palkintoja.
Simpsoneista on tuotettu kokoillan elokuva The Simpsons Movie vuonna 2007.
Yleistä pienoiskuva|Simpsoneiden logo Sarjassa kuvataan satiirisella tavalla Simpsonin perheen Homerin, Margen, Bartin, Lisan ja Maggien elämää. Perhe seikkailee kuvitteellisessa Springfieldin kaupungissa. Jaksoissa on runsaasti viittauksia amerikkalaiseen populaarikulttuuriin, politiikkaan ja muihin ajankohtaisiin ilmiöihin sekä amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmiin.
Hahmot
Simpsonien päähahmoja ovat Simpsonin perheen jäsenet. Nykyisin tärkeimmässä roolissa on Homer-isä, mutta sarjan alkuaikoina perheen ilkikurinen esikoispoika Bart oli keskeinen hahmo. Sarjan markkinoinnissa keskityttiin tuolloin lähinnä Bartiin, ja kaupoissa oli monenlaisia Bart-tuotteita kuten videopelejä ja äänilevyjä. Ensimmäisten kausien jälkeen sarjan painopistettä alettiin siirtää myös muihin perheenjäseniin ja sivuhahmoihin.
Simpsonin perheen lisäksi sarjassa on suuri joukko karrikoituja sivuhahmoja, kuten uskonnollinen naapuri Ned Flanders, ydinvoimalan omistaja, upporikas Mr. Burns, Hassu-klovni, Intiasta kotoisin oleva lähikaupan myyjä Apu sekä iso joukko Simpsonien sukulaisia, tuttavia ja lasten koulutovereita. Hahmot eivät juuri vanhene vuosien ja tuotantokausien varrella.
600px|Simpsoneiden keskeisimmät hahmot ryhmäkuvassa Simpsonien vakituisia hahmoja ryhmäkuvassa
Päähahmot Homer Simpson, Bartin, Lisan ja Maggien isä sekä Margen aviomies. Homer on töissä Springfieldin ydinvoimalan 7G-sektorin turvallisuusvalvojana. Vapaa-aikansa hän viettää nukkumalla, katsomalla televisiota, juomalla Duff-merkkistä olutta ja syömällä donitseja. Homerin lempiharrastuksiin kuuluvat myös kaljanjuonti Moen kapakassa ja keilaaminen. Homer katsoo televisiosta yleensä jalkapalloa ja baseballia. — Ääninäyttelijä: Dan Castellaneta. Marge Simpson, o.s. Bouvier, Bartin, Lisan ja Maggien äiti sekä Homerin vaimo. Marge tunnetaan sinisistä ja korkeista hiuksistaan. Marge on kotirouva, mutta hän on kokeillut ainakin poliisin, kiinteistövälittäjän, kirjailijan, Moen apurin, puusepän ja rinkelinmyyjän ammattia. — Ääninäyttelijä: Julie Kavner. Bart Simpson, Homerin ja Margen ensimmäinen lapsi, Lisan ja Maggien isoveli. Bart on 10-vuotias poika, joka käy Springfieldin ala-asteen neljättä luokkaa. Hän tekee mielellään kaikenlaisia kepposia isälleen Homerille, opettajilleen ja rehtorillensa. — Ääninäyttelijä: Nancy Cartwright. Lisa Simpson, Homerin ja Margen toinen lapsi, Bartin pikkusisko ja Maggien isosisko. Lisa pitää saksofoninsoitosta, lukemisesta ja koulunkäynnistä. Hän on koulunsa parhaita oppilaita. Lisa on kasvissyöjä, skeptikko, buddhalainen ja naisasialiikkeen kannattaja. — Ääninäyttelijä: Yeardley Smith. Maggie Simpson, Homerin ja Margen kolmas lapsi, Bartin ja Lisan pikkusisko. On vauvaiässä ja imee jatkuvasti tuttiaan.
Tapahtumapaikka
Sarjan tapahtumapaikkana toimii yhdysvaltalainen kuvitteellinen Springfieldin kaupunki. Tapahtumat keskittyvät Simpsoneiden kotiin 742 Evergreen Terracelle, Springfieldin ala-asteelle, Moen kapakkaan, sekä Springfieldin ydinvoimalaan. Springfieldin maisemaan kuuluu rannikkoa, aavikkoa, maaseutua ja korkeita vuorenhuippuja. Groening itse on kertonut kaupungin sisältävän samankaltaisuuksia Oregonin Portlandiin, kaupunkiin, jossa hän kasvoi.Matt Groening’s Portland Kaupungin nimeksi valittiin Springfield sen yleisyyden vuoksi.
Springfieldin sijaintia ei sarjassa ole määritelty. Jaksossa Naurun takana (Behind the Laughter) lukija puhuu Simpsoneista "pohjoiskentuckyläisenä perheenä". Uusinnassa sijainti oli kuitenkin vaihtunut Missouriin.Sam Hughes, Where Is The Simpsons' Springfield? Version 4.10 (Arkistoitu linkki 8.2.2007)
Avausanimaatio ja tunnusmusiikki
thumb|Eräs liitutauluvitsi Simpsonien avausosiossa on vakituisen sisällön lisäksi vaihtuvaa sisältöä: liitutaulukohtaus, saksofonisoolo ja sohvakohtaus. Avausanimaatio alkaa Bartin liitutaulukohtauksella. Itse kohtaus on joka jaksossa erilainen, ja teksti on aina rangaistusmuotoinen. Lisan saksofonisoolo on vaihdellut joissakin jaksoissa. Lisan saksofonista on kuultu muun muassa Frank Zappan, James Brownin ja Charlie Parkerin säveliä. Myös Lisan saksofonin väri on vaihdellut. Sohvakohtauksessa Simpsoneiden perhe syöksyy sohvalle, jolloin tapahtuu jotakin kummallista tai vitsikästä. Kohtausten realistisuus vaihtelee laidasta laitaan, ja niitä kierrätetään silloin tällöin.The Simpsons Archive: Cough Openings Viime vuosina avausta on lyhennetty aiemmasta, ja usein kuva siirtyy suoraan sohvakohtaukseen ohjelman alkamisen jälkeen.
Avausosiossa soivan tunnusmusiikin sävelsi Danny Elfman Matt Groeningin pyynnöstä.Paakkinen 2009, s. 30–31.
Kulttuuriset viittaukset Simpsonit on täynnä viittauksia länsimaiseen yhteiskuntaan, populaarikulttuuriin ja historiaan. Siinä on vieraillut kymmeniä aikansa tunnetuimpia julkisuuden henkilöitä. Jaksojen juonet ovat joskus mukaelmia tunnetuista tarinoista esimerkiksi Mark Twainilta tai Edgar Allan Poelta. Etenkin avausosion sohvavitsissä on usein suoria viittauksia populaarikulttuurin historiaan, niin animaatioon kuin muuhunkin.Lehtinen 2013, s. 252–255.
Satiiri Simpsonien satiiri pyrkii usein tekemään kaikista osapuolista tasapuolisesti naurettavan.Lehtinen 2013, s. 254–255. Jo avausosion liitutaulukohtauksessa Bartin kirjoittamassa lauseessa on joskus purevaa yhteiskuntakritiikkiä. Ilmestymisaikanaan Simpsonit haastoi Yhdysvalloissa vallitsevan ilmapiirin, jossa korostettiin perinteisiä perhearvoja ja käsitystä siitä, millainen on toimiva perhe. Ristiriidan seurauksena jopa presidentti Bush arvosteli sarjan perhekäsitystä, mihin Bart pian vastasi sarjassa.Lehtinen 2013, s. 253–254.
Perhearvojen satirisoinnista huolimatta Simpsonien arvot voidaan myös nähdä perinteisen amerikkalaisina: sarjassa kehotetaan epäilemään hallitusta ja poliitikkoja, luottamaan omaan neuvokkuuteen ja taistelemaan yksilönvapauksien puolesta sortoa ja mielivaltaa vastaan.Lehtinen 2013, s. 255.
Historia Tausta Simpsonit syntyi aikana, jolloin yhdysvaltalainen animaatio oli aallonpohjassa niin televisiossa kuin elokuvateattereissakin. Televisiossa näytettiin vain lapsille suunnattuja animaatioita, ja piirrosohjelmista oli lasten suojelemiseksi karsittu kaikki väkivaltaan viittaavakin, eikä niissä ollut aiempaa pilkallisuuttakaan.Lehtinen 2013, s. 13, 246–250.Paakkinen 2009, s. 111. Animaation uutta nousua siivittivät Simpsonien ohella elokuva Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (1988) ja juuri ennen Simpsonien oman sarjan alkua julkaistu Disneyn menestysanimaatio Pieni merenneito (1989).
Synty thumb|Tracey Ullman Show’ssa nähdyt alkuperäiset Simpsonit.
Simpsonit saivat alkunsa kun televisio- ja elokuvatuottaja James L. Brooks halusi piristää tuottamaansa televisiosarjaa The Tracey Ullman Show'ta lyhyillä animaatiokatkelmilla mainoskatkojen edellä ja jälkeen. Sarjan piirtäjäksi Brooks halusi Matt Groeningin, sillä hän piti Groeningin piirtämästä Elämä on helvettiä -sarjakuvasta, joka ilmestyi Los Angeles Reader -lehdessä. Brooks otti Groeningiin yhteyttä vuonna 1985. Groening ei suostunut siirtämään olemassa olevaa sarjakuvaansa animaatioksi, joten hän keksi Simpsonien perheen ja luonnosteli sen varttitunnin aikana odottaessaan pääsyä Brooksin puheille. Hahmojen nimet hän otti omasta perheestään, paitsi Bartin, joka oli anagrammi sanasta brat, 'kakara'.Paakkinen 2009, s. 13–15.
Brooks hyväksyi Groeningin ajatuksen, ja Tracey Ullman Show'ta alettiin tehdä yhdessä Groeningin animaatioiden kanssa. Animaatioiden käskirjoituksesta vastasi Groening itse, ja niitä piirsi Yhdysvalloissa Klasky-Csupon animaatiostudiolla yhteensä neljä animoijaa, yleensä kaksi kerrallaan. Useimmat ääninäyttelijät otettiin Tracey Ullman Show'sta.Paakkinen 2009, s. 16–17. Hahmojen keltaisen värin keksi luultavasti animaatiostudion Gyorgi Peluci.Paakkinen 2009, s. 20.
Simpsonit esiintyivät ensimmäisen kerran sarjan kolmannessa jaksossa 19. huhtikuuta 1987. Simpsonien jakso nimeltä Hyvää yötä (”Good night”) kesti alle kaksi minuuttia.Paakkinen 2009, s. 16. Simpsonit-lyhytelokuvia tehtiin kolmen kauden aikana yhteensä 48 kappaletta. Mukana olivat kaikki nykyiset perheenjäsenet ja muutama sivuhahmo. Hahmojen persoonallisuudet eivät vielä olleet täysin kehittyneet: esimerkiksi Lisa ei ollut älykkö vaan samankaltainen kuin Bart.Paakkinen 2009, s. 19. Hahmot olivat vielä varsin karkeasti piirrettyjä ja muistuttivat nykyisiä muotojaan vasta etäisesti. Groening lähetti raakaluonnokset animaattoreille sellaisinaan ja oletti heidän siistivän niitä. Animaattorit kuitenkin vain jäljensivät Groeningin piirrokset.Paakkinen 2009, s. 18.
Simpsonien suosio kasvoi nopeasti, heidän osuutensa piteni, ja animaation taso parani. Sarjan kolmannen kauden jälkeen Simpsonien oman sarjan valmistelut olivat jo käynnissä, eikä heitä enää nähty Tracey Ullman Show'ssa.Paakkinen 2009, s. 20–21.
Oman sarjan alku Simpsonit sai oman puolituntisen prime time -ohjelmapaikkansa nuorelta Fox-kanavalta vuonna 1989. Fox ehdotti vain neljää jaksoa, mutta Brooks onnistui saamaan sopimuksen kolmestatoista. Samalla hän sai läpi vaatimuksensa siitä, että määräysvalta ohjelman sisällöstä pysyy Brooksin omalla tuotantoyhtiö Gracie Filmsillä. Näin Simpsonien omintakeisen tyylin säilyminen oli suojattu kanavan johtajien vaatimuksilta. Sarjan päätuottajaksi Brooksin ja Groeningin lisäksi tuli Sam Simon. Tämä kolmikko vaikutti suuresti sarjan muotoutumiseen sen alkukausina. Brooksin osa oli sarjan kehittelyssä ja ohjauksessa, ja Groening ja Simon olivat tuotantovaiheen vetovastuussa.Paakkinen 2009, s. 22–23.
Sarjaan palkattiin iso joukko uusia käsikirjoittajia, kuten Jon Vitti, John Swartzwelder, Al Jean ja Mike Reiss. Sarjasta haluttiin tehdä realistinen ja uskottava aikuisten tilannekomedia, toisin kuin venyvät ja paukkuvat animaatiot sitä ennen. Naururaita päätettiin jättää pois.Paakkinen 2009, s. 25. Animaatiostudiolle palkattiin Wes Archerin ja David Silvermanin avuksi runsaasti lisävoimia, kuten Rich Moore ja Brad Bird. Yhteensä animaattoreita Los Angelesissa oli 50. Lopullinen värianimaatio päätettiin teettää Akom-yhtiössä Etelä-Koreassa, missä laatu oli korkea mutta kustannukset alhaiset.Paakkinen 2009, s. 26–27. Myös ääninäyttelijöitä palkattiin lisää, sillä sarjan hahmokavalkadi oli kasvanut.Paakkinen 2009, s. 27–28.
Ensimmäisen kauden ensimmäiseksi tarkoitetun jakson Lapsenvahti animointi oli heikkolaatuista, joten se siirrettiin esitettäväksi vasta kauden viimeisenä.Paakkinen 2009, s. 27. Simpsonien ensimmäinen jakso "Joulurauha" esitettiin Yhdysvalloissa sunnuntaina 17. joulukuuta 1989. Se sai heti innostuneen vastaanoton.Paakkinen 2009, s. 28–29. Sarja oli Yhdysvalloissa vuoden 28. katsotuin sarja 13,4 miljoonalla viikoittaisella katsojallaan. Se sai vuonna 1990 parhaan animaatiosarjan Emmyn ja TCA:n parhaan komediasarjan palkinnon. Sarjan ensimmäinen globaali faniyhteisö alt.tv.simpsons perustettiin Usenetiin maaliskuussa 1990.Paakkinen 2009, s. 34–35.
Tuotantokaudet