Suomen naisten jalkapallomaajoukkue edustaa Suomea kansainvälisissä naisten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se toimii Suomen Palloliiton alaisuudessa. Jalkapallomaajoukkueesta käytetään lempinimeä Helmarit, joka on lyhenne Helmipöllöistä. Se syntyi vuoden 2009 EM-kotikisojen aikaan Ylen aamu-tv:n juontajien pyydettyä katsojilta ehdotuksia joukkueen nimeksi.
Suomen naisten maajoukkue selvisi EM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Tuloksena oli paikka välieriin, jossa Suomi hävisi mestaruuden voittaneelle Saksalle maalein 4–1. Koska pronssiottelua ei pelattu, Suomi sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Ruotsin kanssa. UEFA myönsi vuoden 2009 EM-kisat Suomen järjestettäväksi, joten maajoukkue osallistui EM-lopputurnaukseen ilman karsintoja. Suomi voitti alkulohkonsa, mutta tie katkesi puolivälierätappioon Englantia vastaan. Suomi selviytyi myös Ruotsissa pelattuihin EM-kilpailuihin vuonna 2013 mutta ei päässyt alkulohkosta jatkoon, ja samoin kävi Englannissa pelatuissa EM-kilpailuissa 2022 ja Sveitsin EM-kilpailuissa 2025.
Naisten maajoukkue on vuodesta 2003 ylläpidetyllä FIFA:n ranking-listalla ollut korkeimmillaan 14. sijalla syys–marraskuussa 2005. Maaliskuussa 2019 Suomi oli rankingissa sijalla 32., joka oli maajoukkueen kaikkien aikojen alhaisin sijoitus. Viimeisin ranking-sijoitus on 26. (kesäkuu 2025).
Palloliitto perusti naisten maajoukkueelle vuonna 2014 oman kunniakerhon, Helmet.
Historia Maajoukkuetoiminnan alku Naisjalkapallon viriäminen alkoi Euroopassa 1960-luvun lopulla. Ensimmäisinä Pohjoismaina Suomi, Ruotsi ja Tanska olivat mukana naisjalkapallon toiminnan aloittamisessa. Asenteet Suomessa olivat pitkään kielteisiä naisjalkapallolle, sillä lajia ei nähty soveliaana naisille. Ajatus oli vahva erityisesti miespelaajien ja -valmentajien keskuudessa.Alaja, s. 238Vehviläinen & Itkonen, s. 38
Suomessa naisten jalkapallon kilpailutoiminta alkoi 1971, ja pian tämän jälkeen Palloliitto päätti käynnistää myös Suomen naisten maajoukkueen toiminnan. Ensimmäistä maaottelua yritettiin järjestää jo 1972, mutta vastustajaa ei onnistuttu hankkimaan.Vehviläinen & Itkonen, s. 61 Helmikuussa 1973 sovittiin ensimmäisestä maaottelusta Ruotsia vastaan. Maarianhaminassa 25. elokuuta 1973 pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Maaottelua seurasi 1 540 katsojaa, ja se televisioitiin Anssi Kukkosen selostamana. Ensimmäisen maaotteluvoittonsa Suomi saavutti Ruotsia vastaan vuonna 1976 Kallhällissa käydyssä maaottelussa maalein 1–2. Ottelussa syntyi myös maajoukkueen ensimmäinen maali, jonka teki Soile Malm.Lautela & Wallén, s. 228–229
Maajoukkueen alkuvuosina maaotteluita pelattiin lähinnä muita Pohjoismaita vastaan. Tärkeimpänä maajoukkuetoiminnan kulmakivenä oli Pohjoismaiden-mestaruusturnaus, joka pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1974. Valtaosa maajoukkueen kymmenen ensimmäisen vuoden otteluista oli juuri PM-turnauksen otteluita. Niiden lisäksi Suomi kohtasi yksittäisissä otteluissa Ruotsin ja 1979 järjestetyssä epävirallisessa Euroopan-mestaruusturnauksessa Englannin ja Sveitsin. PM-turnauksessa oli aluksi mukana Suomi, Ruotsi ja Tanska. Norja liittyi mukaan 1978. Parhaimmillaan Suomi ylsi turnauksessa toiseksi 1981. Viimeinen PM-turnaus pelattiin 1982, sillä pelimäärät lisääntyivät saman vuoden syksyllä alkaneiden Euroopan-mestaruuskisojen karsintojen takia.Lautela & Wallén, s. 230
Maajoukkuetta valmensi vuoteen 1977 asti Juhani Nirkkonen. Simo Syrjävaara toimi päävalmentajana muutaman ottelun ajan 1978, ja sen jälkeen vetovastuuseen astui Kaj Österberg.Lautela & Wallén, s. 418–431
Arvokisakarsinnat vuosina 1982–1993 Uefa järjesti ensimmäisen kerran Euroopan-mestaruuskilpailut vuosina 1982–1984. Suomi pelasi samassa alkulohkossa Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa. Suomi voitti ainoastaan Islannin ja sijoittui lohkossa kolmanneksi. Myöskään kaksissa seuraavissa EM-karsinnoissa Suomi ei menestynyt. Se jäi alkulohkonsa viimeiseksi sekä vuoden 1987 että vuoden 1989 EM-kisojen karsinnoissa. Vaikka vuoden 1989 karsinnoissa alku oli lupaava, kun joukkue onnistui ottamaan pisteitä hallitsevalta mestarilta Norjalta tasapelillä ja vierasvoitolla. Lopulta Suomi jäi niukasti lohkon viimeiseksi. Karsintojen jälkeen 10 vuotta maajoukkuetta valmentanut Österberg vaihtui Jyrki Niemiseen.Lautela & Wallén, s. 230–231
Seuraavat EM-karsinnat Tanskan kisoihin vuonna 1991 toimivat samalla ensimmäisten maailmanmestaruuskilpailujen karsintoina. Suomi sijoittui uuden valmentajansa johdolla kolmanneksi neljän joukkueen alkulohkossa eikä päässyt kisoihin. EM-kisojen vuoden 1993 karsinnat alkoivat kohtuullisen hyvin, mutta lopulta Suomi jäi taas lohkon viimeiseksi Ranskan ja Tanskan jälkeen.
Syksyllä 1993 Nieminen väistyi ja Suomen uudeksi päävalmentajaksi tuli Nils Suomalainen. Hänen ensimmäiset karsintansa sujuivat hyvin: Suomi sijoittui karsintalohkossaan Norjan jälkeen toiseksi, mutta ei selviytynyt EM-kisoihin vuonna 1995. Suomalaisen kaudella vuonna 1994 käynnistyi myös kansainvälinen kutsuturnaus Algarve Cup, josta on tullut arvokisojen jälkeen merkittävin naisten turnaus. Suomi oli mukana jo ensimmäisessä turnauksessa, jossa se jäi kuudesta osallistujajoukkueesta viimeiseksi.Lautela & Wallén, s. 232
Eteneminen jatkokarsintoihin vuosina 1996–2001 Keväällä 1996 kesken EM-karsintojen Nils Suomalainen jätti tehtävänsä ja tilalle astui Reima Kokko. Karsinnat päättyivät kolmanteen sijaan ja sitä kautta jatkokarsintaan, jossa Ranska löi Suomen selkeästi yhteismaalein 5–0. Vuoden 1999 maailmanmestaruuskisat olivat ensimmäiset, joihin järjestettiin erilliset karsinnat. Suomi pääsi ensi kertaa pelaamaan lohkossa, jossa ei ollut yhtään perinteisesti kovatasoista Pohjoismaata.Vehviläinen & Itkonen, s. 100 Suomi pelasi karsinnoissa hyvin ja sijoittui lohkonsa toiseksi. Joukkue hävisi vain lohkon voittaneelle Italialle. Suomi pääsikin kaksiosaiseen jatkokarsintaan, jossa vastaan asettui Venäjä. Ensimmäisen ottelun Suomi hävisi vieraissa 2–1, mutta teki arvokkaan vierasmaalin. Kotiottelussa, ennätysyleisön edessä, Suomi siirtyi ensimmäisellä jaksolla 1–0-johtoon, mikä olisi riittänyt kisapaikkaan, mutta Venäjä tasoitti ja voitti lopulta pelin 2–1.Lautela & Wallén, s. 232–233
Myös seuraavissa, vuoden 2001 EM-kisojen, karsinnoissa Suomi eteni jatkokarsintaan oltuaan lohkossaan kolmas. Tällä kertaa oli Ruotsin vuoro romuttaa maajoukkueen unelma arvokisoista yhteismaalein 10–3. Tappion jälkeen Kokko lopetti päävalmentajana, ja hänen seuraajakseen valittiin Michael Käld.Lautela & Wallén, s. 233
EM-kisat Englannissa vuonna 2005 thumb|right|Suomen ensimmäisiin aikuisten arvokisoihin johdattanut Michael Käld. Michael Käldin ensimmäiset arvokisakarsinnat vuoden 2003 MM-kisoihin eivät sujuneet hyvin, sillä Suomi voitti ainoastaan yhden pelaamistaan kuudesta ottelusta. Vuoden 2005 EM-kisojen karsinnat alkoivat niin ikään hiukan vaisusti Suomen jäätyä kotitasapeliin Sveitsiä ja Italiaa vastaan sekä hävittyään Ruotsille vieraissa. Sen jälkeen Suomi ei kuitenkaan enää kokenut tappioita ja lopulta se sijoittui kolmanneksi viiden joukkueen lohkossa. Jatkokarsintaan vastaan arvottiin omassa lohkossaan toiseksi sijoittunut Venäjä. Kotiottelussaan Suomi kukisti Venäjän numeroin 1–0 ja ratkaisevassa 2. osaottelussa Venäjä kaatui Moskovassa 3–1.
Suomen lohkoon arvottiin isäntämaa Englanti, Ruotsi ja Tanska. Suomen ja koko turnauksen avausottelussa vastassa oli Englanti. EM-kisahistorian ennätysyleisön edessä Suomi joutui jo 0–2-tappiolle, mutta nousi vielä tasoihin vajaa minuutti ennen peliajan täyttymistä Anna-Kaisa Rantasen ja Laura Kalmarin maaleilla. Karen Carney iski kuitenkin lisäajalla Englannille voiton.
Toisessa ottelussa Suomi kohtasi Ruotsin. Ruotsi hallitsi peliä, mutta Suomi onnistui puolustuksessa ja ottelu päättyi tasan 0–0. Alkulohkon viimeisestä ottelusta Suomi tarvitsi voiton Tanskasta, jotta se pääsisi välieriin. Suomi taisteli itsensä avausjaksolla 2–0-johtoon, mutta Tanska kavensi hetki ennen taukoa. Toisella jaksolla Tanska painosti, mutta ei saanut maalia ja Suomi eteni välieriin.
Välierässä Suomea vastaan asettui Saksa. Saksa siirtyi pelin alkuminuuteilla 3–0-johtoon. Suomi ei enää toipunut ja lopulta Saksa voitti lukemin 4–1. Saksa voitti lopulta Euroopan-mestaruuden.
Maajoukkueen esitykset EM-kisoissa huomioitiin Vuoden urheilija -gaalassa palkitsemalla se vuoden joukkueena ja valmentaja Käld vuoden valmentajana. Menestyksen myötä naisten maajoukkue nousi myös Olympiakomitean tuen piiriin, minkä tavoitteena oli edistää sen pääsyä 2007 MM-kisoihin ja sitä kautta karsimaan Pekingin vuoden 2008 olympialaisiin pääsystä. Suomen joukkueen keskikenttäpelaaja Anne Mäkinen valittiin EM-kisojen parhaaksi pelaajaksi.
MM-kisojen karsinnat vuonna 2007 Naisten maajoukkue pyrki jatkamaan menestystään vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen karsinnoissa tähtäimenään ensimmäinen MM-kisapaikka. Samaan karsintalohkoon tuli EM-kisoissa juuri kohdattu Tanska. Suomi aloitti karsinnat voitoilla Puolasta ja Belgiasta, mutta sen jälkeen kotikentällä tuli karvas tappio Espanjalle. Enempää tappioita Suomi ei kärsinyt ennen ratkaisevia kahta viimeistä ottelua Tanskaa vastaan. Kotiottelun Suomi voitti 2–1 ja sen myötä vieraspelistä riitti kisapaikkaan tasapeli. Tanska voitti kuitenkin ottelun 1–0 toisen jakson maalilla ja eteni kisoihin.
thumb|Suomen avauskokoonpano ottelussa Suomi–Pohjois-Irlanti 10. elokuuta 2009. Euroopan-mestaruuskisojen menestyksen jälkeen Palloliitto päätti hakea vuoden 2009 EM-kisoja Suomeen. Kisoja haki myös Alankomaat, mutta heinäkuussa 2006 UEFA myönsi turnauksen Suomelle.
EM-kisat Suomessa 2009 Suomi arvottiin kotikisoissaan samaan lohkoon Alankomaiden, Tanskan ja Ukrainan kanssa.
Suomen turnaus alkoi loistavasti. Avausottelussa Suomi voitti ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Tanskan Maija Saaren maalilla 1–0 vaikka Tanska hallitsi varsinkin ottelun ensimmäistä jaksoa. Suomi varmisti alkulohkon voiton jo toisessa ottelussaan, kun se kaatoi Alankomaat 2–1 kahdella Laura Österberg Kalmarin osumalla. Alkulohkon merkityksettömässä päätösottelussa Suomi kärsi tappion Ukrainalle lukemin 0–1. Turussa pelatussa puolivälierässä Suomi sai vastaansa Englannin. Englanti siirtyi johtoon vartin pelin jälkeen eikä enää luopunut siitä. Lopulta se voitti ottelun 3–2 ja eteni lopulta aina finaaliin saakka.
MM-kisojen karsinnat 2011 EM-kisojen jälkeen useita kokeneita pelaajia kuten Anne Mäkinen, Sanna Valkonen ja Jessica Julin lopetti maajoukkueuransa. Myös Käldin sopimus päättyi kisoihin, mutta hän jatkoi päävalmentajana vuoden loppuun asti, sillä heti EM-kisojen jälkeen alkoivat karsinnat seuraaviin MM-kisoihin. Joulukuussa Käldin korvaajaksi palkattiin ruotsalainen Andrée Jeglertz, mutta sitä ennen Suomi aloitti karsinnat Käldin johdolla erinomaisesti voittamalla neljä ensimmäistä peliään. Jeglertzin alaisuudessa Suomi ylsi vierastasapeliin Italiaa vastaan ja voitti kotona Portugalin 4–1. Ratkaisevassa kotiottelussa tappiotonta Italiaa vastaan Suomi kuitenkin hävisi 1–3 ja menetti mahdollisuutensa lohkovoittoon, joka olisi oikeuttanut jatkokarsintaan.
EM-kisojen karsinnat 2013 EM-karsinnat alkoivat syksyllä 2011 6–0-voitolla Virosta, jota seurasi 2–2-tasapeli Valko-Venäjää vastaan. Maajoukkueessa jatkui edellisten MM-karsintojen trendi maajoukkueen rungon nuoretessa, kun maajoukkueen kapteeni Tiina Salmén ilmoitti peliuransa loppumisesta Valko-Venäjä-ottelun jälkeen.. Myös Laura Österberg Kalmari ilmoitti julkisuuteen keväällä 2012 peliuransa päättyneen.
Keväällä 2012 Suomi voitti Slovakian kahdesti. Ensin vieraissa 0–1 ja sen jälkeen kotona 2–0. Jälkimmäisessä Slovakia-ottelussa maajoukkueen tärkeimmäksi maalintekijäksi noussut Linda Sällström loukkasi polvensa ja hän oli polvivamman vuoksi pitkään sivussa maajoukkueen toiminnasta. Kesällä 2012 Suomi voitti ensin vieraissa Ukrainan maalein 1–2 ja sen jälkeen Valko-Venäjän kotona 4–0.