pienoiskuva|Harald Hein, 1600-luvun taiteilijan näkemys
Harald Hein (Harald III Hén) ; (n. 1040–1080) oli Tanskan kuningas vuosina 1076–1080. Lempinimi "Hén" tarkoittaa viheltävää kiveä.
Suku Harald oli Sven Estridinpojan ja yhden tämän lukuisista jalkavaimoista vanhin avioton poika. Ennen kuninkaaksi tuloaan Harald osallistui vuonna 1069 setänsä Asbjørnin ja veljensä Knuut Pyhän kanssa yhdelle viimeisistä Englantiin suuntautuneista viikinkiretkistä.
Kuningas Haraldin lyhyt valtakausi lienee ollut melko rauhallinen, lukuun ottamatta pieniä kiistoja nuorempien veljiensä Knuutin ja Eerikin kanssa. Harald mainitaan demokraattisena ja oikeamielisenä hallitsijana, joka pyrki parantamaan Tanskan lyömien kolikoiden laatua.
Roskilden kronikan mukaan Haraldin on täytynyt myös tunnustaa kansalle hyödyntävänsä metsiä, jotka muuten olivat kuninkaan omaisuutta. Historioitsija Saxo luonnehtii Haraldia ovelaksi ja osaamattomaksi hallitsijaksi, joka antoi periksi kansan toiveille, mutta kronikoitsija Ælnoth kertoo hänen olleen "kansalaisten rakastama lainsäätäjä". Haraldia on syytetty ulkomaiseen malliin perustuvasta rahauudistuksesta, mutta sen lähdepohjaa pidetään nykyisin riittämättömänä.
Kun Haraldin kuninkaaksi valittiin, hänen veljensä etsivät tukea Norjasta kukistaakseen hänet. Paavi neuvoi Norjan kuningasta olemaan antamatta tätä tukea, mutta ehdotti, että Harald antaisi heille osuuden vallasta.
Harald jatkoi isänsä pyrkimyksiä tehdä Tanskasta itsenäinen arkkipiispakunta, mutta Tanskan edut olivat vain pelinappula paavin Saksan-politiikassa, vaikka Rooma osoitti huomattavaa kiinnostusta Tanskan kirkon asioihin.
Avioliitto Harald avioitui serkkunsa Margreten kanssa, joka oli jaarli Asbjørnin tytär.
Perintö Harald kuoli lapsettomana vuonna 1080. Hänet on haudattu Dalbyn kirkkoon, Skåneen.
Lähteet
Luokka:Tanskan kuninkaat Luokka:Vuonna 1080 kuolleet