right|thumb|Burkakieltojen on katsottu leimaavan muslimeja ja lisäävän islamofobiaa. Islamofobia viittaa islamiin tai muslimeihin kohdistuvaan vihamielisyyteen, ennakkoluuloisuuteen tai pelkoon.
Käsite alkoi yleistyä, kun brittiläinen Runnymede Trust - ajatushautomo julkaisi vuonna 1997 dokumentin ”Islamophobia: A Challenge for Us All”. Tätä ennen sanaa käytettiin harvoin. Länsimaissa islamin arvostelun katsotaan lisääntyneenValenta 2010 länsimaihin kohdistuneiden islamilaisten terrori-iskujen johdosta. Varsinkin syyskuun 11. päivän iskut 2001 Yhdysvalloissa sekä Madridin ja Lontoon pommi-iskut 2005 lisäsivät pelkoa ja epäluuloa muslimeja kohtaan.
Islamilaisen yhteistyöjärjestön OIC:n johto vaati vuonna 2019 islamofobian kriminalisoimista ja maailmanlaajuista tehoiskua niitä yksilöitä ja järjestöjä vastaan, jotka loukkaavat uskontoja tai profeettoja. Vuonna 2022 Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi maaliskuun 15. päivän kansainväliseksi islamofobian vastaisen taistelun päiväksi.
Islamofobian käsitettä on arvosteltu siitä, että sanaa käyttämällä kaikkea islamiin kohdistuvaa arvostelua on voitu pitää sairaalloisena kiihkoiluna ja rasismina. Tämän takia Ruotsin hallitus luopui käsitteen käytöstä vuonna 2026.
Määritelmiä ja linjauksia Islamofobialle on erilaisia määritelmiä. Esimerkki tutkijoiden määritelmästä on Edin Kozaricin ja Torkel Brekken ehdotus, että islamofobia tarkoittaa eriytymättömiä islamiin tai muslimeihin kohdistuvia kielteisiä uskomuksia, asenteita ja tunteita.
Kansainvälisten järjestöjen määritelmät korostavat syrjintää sisältäviä tekoja ja puheita.
Kansalais- ja muslimijärjestöjen antamat määritelmät ovat usein tätä laajempia. Turkkilaisen SETA:n määritelmässä islamofobiaa on kielteinen suhtautuminen mihin tahansa asiaan islamissa. Yhdysvaltalainen islamilaistaustainen CAIR katsoo, että islamofobiaa on myös joidenkin muslimeina itseään pitävien henkilöiden hyväksyminen muslimeiksi. Brittiläinen Runnymede Trust piti poliittisen islamin eli islamismin tuomitsemista islamofobiana, kun taas Euroopan neuvosto islamofobian vastaisessa lausunnossaan tuomitsi islamismin.
Yhdistyneet kansakunnat YK:n yleiskokous julisti maaliskuun 15. päivän kansainväliseksi islamofobian vastaisen taistelun päiväksi, mutta ei määritellyt islamofobian sisältöä. Järjestön sivuilla sillä tarkoitetaan esimerkiksi muslimeihin kohdistuvaa suvaitsemattomuutta ja syrjintää.
ECRI Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio ECRI ei käytä islamofobian käsitettä. Vuonna 2000 anneussa suosituksessa se korosti islamin myönteistä vaikutusta eurooppalaisten maiden kehitykseen ja esitti suosituksia muslimeihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamiseksi. Niihin kuului kouluille ja yliopistoille annettu suositus poistaa historian opetuksesta vääristyneet tulkinnat, joissa islam esitetään vihamielisenä tai uhkaavana voimana.
Euroopan neuvosto Euroopan neuvoston päätös nro 1743 islamista, islamismista ja islamofobiasta vuonna 2010 tuomitsi sekä radikaalin islamin että islamofobian.. Siihen liittyvässä suosituksessa nro. 1927 (2010), jossa käsitellään islamofobiaa, kehotetaan Sveitsiä kumoamaan minareettien rakentamiskielto ja suositellaan, etteivät jäsenmaat kieltäisi kasvot kokonaan peittävän huivin eli niqabin käyttämistä. Neuvosto hyväksyi vuonna 2019 Britanniassa toimivat shariatuomioistuimet mutta kehotti varmistamaan, että ne toimivat lakien rajoissa etenkin, mitä tulee naisten oikeuksiin.
Suomi Suomessa valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2019 väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyn toimenpideohjelman. Muistion mukaan islamofobia on Suomessa lisääntynyt. Se määritellään muistiossa seuraavasti: Islamofobialla tarkoitetaan islaminuskoisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta tai syrjintää. Islamofobiaa käytetään usein välittäjänä antisemitismin levittämiseen.
Oikeusministeriö ja yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistivät syyskuussa 2019 kampanjan Olen antirasisti. Sen mukaan islamofobia on erityinen rasismin muoto, jolla tarkoitetaan muslimeihin tai muslimiksi oletettuihin henkilöihin, ryhmiin tai yhteisöihin kohdistuvia väkivallantekoja, syrjintää ja rasistista vihapuhetta.
Kansalaisjärjestöjen määritelmiä
Britannia: Runnymede Trust Bitanniassa rodullista oikeudenmukaisuutta edistävä etnisesti monikulttuurinen Runnymede Trust -ajatushautomo julkaisi vuonna 1997 dokumentin "Islamophobia: A Challenge for Us All ". Julkaisu sisälsi uudissanan "islamofobia", ja Runnymede Trustin on väitetty olleen yksi tärkeimmistä käsitteen esille tuojista.
Ajatushautomo esitti islamofobian tunnusmerkeiksi seuraavat asiat:
Islamia pidetään yhtenäisenä ilmiönä, joka on muuttumaton, taantumuksellinen ja paikalleen pysähtynyt. Islamia pidetään erillisenä ja ”toisena”. Islamin arvot eivät ole samanlaisia kuin muiden kulttuurien ja uskontojen, se ei omaksu vaikutteita niistä eikä anna vaikutteita niille. Islamilaista kulttuuria pidetään omaan kulttuuriin verrattuna huonompana tai alempiarvoisena. Islam nähdään raakana, järjettömänä, alkukantaisena ja sukupuolisyrjintää harjoittavana. Islamia pidetään väkivaltaisena, hyökkäävänä, sotaisana, terrorismia tukevana ja valloituksenhaluisena, maailmanvaltaan pyrkivänä uskontona. Islamia pidetään poliittisena aatteena, jota käytetään poliittisiin ja sotilaallisiin tarkoituksiin. Koetaan, että islam ei hyväksy arvostelua eikä huumoria, vaan vastaa väkivaltaisesti kaikkeen muualta tulevaan arvosteluun. Vihamielisyyttä islamia kohtaan käytetään oikeutuksena muslimeihin ja islamilaisiin maihin kohdistuvaan syrjintään ja kaiken islamilaisen torjuntaan. Islaminvastaista vihamielisyyttä pidetään luonnollisena ja normaalina asiantilana.
Britanniassa parlamentin komitea kehitti oman määritelmänsä, jota maan hallitus ei kuitenkaan hyväksynyt.
USA: islamilainen CAIR
Yhdysvalloissa toimiva muslimien suurin kansalaisoikeusjärjestö CAIR määrittelee islamofobian seuraavasti: Islamofobia on muslimien vastaista rasismia. Islamofobia on pelkoa, vihaa tai ennakkoluuloisuutta islamia ja muslimeja kohtaan, mikä johtaa muslimien syrjintään ja sortoon. Islamofobia luo vääristyneen käsityksen islamista ja muslimeista. Se kaventaa islamin uskonnollisen perinteen ja muslimien rikkaan kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden joukoksi stereotypioita, joissa keskeistä on väkivalta, alistaminen ja muista poikkeava toiseus. Islamofobia on sekä uskonnollista että rodullista vihamielisyyttä, jota esiintyy sekä yksilötasolla että kulttuurin ja politiikan rakenteissa.CAIR katsoo, että organisaatio tai yksilö kuuluu islamofobiaverkostoon, jos se harjoittaa jotain seuraavista:
Väittää, että islam ja muslimit ovat luonnostaan tai ainoastaan väkivaltaisia, naisvihamielisiä, muita huonompia, suvaitsemattomia, alkeellisia, pysähtyneitä, autoritaarisia, homofobisia, manipuloivia, omahyväisiä, vilpillisiä tai että islam on sivistyksen vastakohta; väittää, että islam on uhka Yhdysvalloille tai ”lännelle” ja että muslimit juonittelevat niiden kaatamiseksi; tukee islamin tai muslimien eriarvoista kohtelua; väittää, että väkivaltaisilla ryhmillä, jotka nurinkurisesti hakevat tukea uskonnosta, olisi oikea käsitys islamista.
Turkki: islamilainen SETA Turkkilainen islamilainen ajatuspaja SETA (turk. Siyaset, Ekonomi ve Toplum Araştırmaları Vakfı) julkaisee vuosiraportteja islamofobian esiintymisestä Euroopassa. Islamofobiaksi katsotaan muun ohella islamilaisiin tapoihin kohdistuvat rajoitukset. Niiden kohteena voivat olla oikeus käyttää kasvot peittävää huivia eli niqabia tai burkaa, oikeus teurastaa islamilaisen lain halal-teurastuksen mukaisesti, käyttää minareettia rukouskutsun kuuluttamiseen, oikeus tyttöjen ja poikien ympärileikkaukseen ja oikeus eri ammateissa rukoilla viisi kertaa päivässä.
Tutkijoiden määritelmiä Australialaisessa kyselytutkimuksessa islamofobiaa tutkittiin vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa seuraavalla islamofobia-asteikolla: 1) Varmuuden vuoksi on tärkeää pysyä poissa paikoista, joissa saattaa olla muslimeja. 2) Tuntisin oloni erittäin luontevaksi keskustellessani muslimin kanssa. 3) Kannattaisin mitä tahansa politiikkaa, jolla estettäisiin uusien moskeijoiden rakentaminen. 4) Jos voisin, välttäisin yhteydenpitoa muslimien kanssa. 5) Voisin asua paikassa, jossa asuu muslimeja. 6) Muslimien pitäisi saada työskennellä paikoissa, joissa liikkuu paljon australialaisia, kuten lentokentillä. 7) Jos mahdollista, välttäisin menemästä paikkoihin, joissa saattaisi olla muslimeja.
Islamofobia ja rasismi thumb|Islamilainen protesti Australian Sidneyssa 2012 on esimerkki ilmiöistä, jotka voivat herättää islamofobiaa.
Useat kirjoittajat pitävät islamofobiaa rasismin alalajina. Toisten mielestä tällainen yhdistely sekoittaa toisiinsa synnynnäiset ja hankitut ominaisuudet. Tutkijat Steve Garner ja Saher Selod perustelevat seuraavasti käsitystä, että islamofobia on rasismia:
"Rotu" on todellisuudessa aina käsitetty sekä biologisena että kulttuurisena käsitteenä. "Rodullistetut" ihmisryhmät on pantu paremmuusjärjestykseen. Rodullistaminen sisältää erilaisten biologisten ja kulttuuristen ominaisuuksien tulkitsemista ryhmän muuttumattomiksi, luonnollisiksi ominaisuuksiksi. Sellaisia ovat biologisten ominaisuuksien ohella myös kulttuuriset asiat kuten kieli, pukeutuminen tai uskonnolliset tavat. Muslimit ovat historiallisesti ryhmä, joka on kokenut tällaista rotusyrjintää uskontonsa ja kulttuurinsa, kuten pukeutumisensa perusteella. Muslimeja on mahdollista rodullistaa yllä kuvatulla tavalla, ja tätä toimintaa voi kuvata sanalla islamofobia. Islamofobia on sen takia rotusyrjinnän erityinen muoto.
Islamofobiaan yhdistettyjä tapauksia Islamofobiasta on puhuttu monissa toisistaan poikkeavissa yhteyksissä, mikä käy ilmi seuraavista satunnaisista esimerkeistä.
Länsimaissa BBCn tutkimuksessa kesäkuussa 2004 käytettiin kuvitteellisia työnhakijoita, joilla oli täsmälleen sama koulutus ja ansiot, mutta eri nimi. Jatkohaastatteluun pääsi 23 % henkilöistä, joilla oli englantilaiselta kuulostava nimi (Jenny Hughes tai John Andrews), 13 % jos nimi oli afrikkalaisperäinen ja 9 %, jos henkilöllä oli arabialaiseen taustaan viittaava nimi (Abu Olasemi tai Fatima Khan). Britannian muslimineuvoston mielestä tämä oli todiste islamofobiasta. Tämän tyyppisten tutkimusten tulkinnat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Tutkija Amanda Wisen ja toimittaja Ghali Hassanin mielestä Cronulla Beachin mellakat vuonna 2005 johtuivat Australian islamofobisesta ilmapiiristä. Vuonna 2006 The Guardian raportoi Ceutassa Espanjassa tapahtuneesta moskeijan tuhopoltosta, joka kytkeytyi lehden mukaan islamofobiaan.
Suomessa Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli Suomessa 14 rikosepäilyä, joiden motiivina raportin kirjoittaja piti islamofobiaa. Käsite ei esiintynyt rikosnimikkeenä eikä tiedossa ole kuinka moni tapauksista johti tuomioon.
Vuosina 2015 ja 2016 yli 80 prosenttia eri uskontokuntien edustajiin kohdistuneista uskontoaiheisista pahoinpitelyistä ja valtaosa sanallisista solvauksista oli muslimien tekemiä. Muslimeihin kohdistuneista pahoinpitelyistä 92 prosenttia oli toisten muslimien tekemiä, mikä viittasi siihen, että ne johtuivat islamin eri suuntausten välisistä erimielisyyksistä. Vuonna 2018 poliisille tehtiin yhteensä 53 rikosilmoitusta islaminuskoon tai muslimeihin kohdistuvista epäillyistä viharikoksista. Epäilyjä oli 100 kappaletta vähemmän kuin edellisenä vuonna.
Suomessa asuva irakilaistaustainen kirjailija Hassan Blasim piti vuonna 2019 islamofobiaa rasismin alalajina. ”Vaikka olen ateisti, joudun usein tämän ennakkokäsityksen uhriksi, sillä minua pidetään ulkonäköni tai nimeni perusteella muslimina”, hän totesi. Kun Blasim on esimerkiksi lukenut Helsingin metrossa Franz Kafkaa arabiankielisen käännöksenä, häneltä on tultu kyselemään, lukeeko hän Koraania.