Lassakuume on arenaviruksen aiheuttama verenvuotokuume. Sen isäntänä on rotta, jonka virusta sisältävä virtsa leviää pölyn ja elintarvikkeiden välityksellä ihmiseen.
Lassakuume tarttuu myös sekundäärisesti ihmisestä ihmiseen.
Tautia esiintyy endeemisenä Länsi-Afrikassa. Tautiin ei ole rokotetta (tilanne 2018).
Lassakuumeen kuolleisuus on nykyään noin kaksi prosenttia.
Etymologia Nimensä lassakuume on saanut nigerialaisesta Lassan kaupungista, jonka ympäristössä diagnosoitiin taudin ensimmäiset tieteellisesti todennetut tapaukset vuonna 1969.
Esiintyvyys Lassakuumetta esiintyy Länsi-Afrikassa arviolta 100 000–300 000 tartuntaa vuodessa . Arvioiden tekeminen tosin on hankalaa muun muassa tilastoinnin ja terveydenhuollon puutteellisuuksien takia. Esimerkiksi Nigerian tautikeskus pyrkii osaltaan seuraamaan tautia.
Oireet Taudin oireet ilmenevät 1–3 viikon kuluessa tartunnasta
korkea kuume (yli 38,5 °C) kurkkukipu yskä selkäkipu vatsakipu veristä oksentelua veriripuli
Hoito Lassakuumeen diagnosointi on hankalaa, koska sen oireet ovat moninaiset ja epämääräiset. Ne muistuttavat ebola- ja marburg-virusinfektioita sekä malariaa.
Lääkityksenä on ribaviriini (Copegus, Rebetol) -antiviruslääke.
Lähteet
Aiheesta muualla Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Lassa fever World Health Organization (WHO): Lassa fever Centers for Disease Control and Prevention (CDC): Lassa fever Imported Lassa Fever
Luokka:Virustaudit