thumb|upright=1.2|Eino Niemisen ”riisuminen”, Paavo Poutiaisen ottama kuuluisa lehtikuva. Eino Emil Nieminen (30. toukokuuta 1903Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918, liite 9. Tammi, Helsinki 2014. Google Books Ulvila – 4. joulukuuta 1933 Leningrad, NeuvostoliittoSahlström 2003, s. 103.) oli suomalainen kommunistisen Työn Ääni -lehden faktori, joka muistetaan joutumisestaan Lapuan liikkeen kannattajien pieksämäksi niin sanotussa Vaasan mellakassa 4. kesäkuuta 1930.
Elämä Lapsuus ja nuoruus Eino Nieminen syntyi Porin esikaupunkialueella Toejoella, joka tuolloin vielä kuului Ulvilaan. Hänen isänsä oli työväenaatetta kannattanut leipuri Eemil Kustaa Nieminen, joka vangittiin Suomen sisällissodan lopussa paettuaan perheineen valkoisia Kylmäkoskelle, vaikka hän ei ollut edes kuulunut punakaartiin. Myös Eino joutui tuolloin 14-vuotiaana Hämeenlinnan vankileirille, josta hän tosin vapautui pian. Hän liittyi myöhemmin Porissa kommunistien valtaaman Sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton jäseneksi ja oli 1920-luvulla kaksi vuotta vankilassa poliittisen toimintansa vuoksi. Sittemmin Nieminen asettui Vaasaan, jossa hän työskenteli aluksi kauppa-apulaisena ja kirjoitteli vasemmistolehtiin.Sahlström 2003, s. 29–32. Hänet palkattiin vuosikymmenen lopussa Työn Äänen lehtipainoon.Sahlström 2003, s. 44.
Vaasan tapahtumat thumb|upright|Nieminen korjailee revittyjä housujaan hetkeä myöhemmin. Lapuan liikkeen miehet tunkeutuivat 28. maaliskuuta 1930 Työn Äänen kirjapainoon ja rikkoivat kangin molemmat latomakoneet sekä kaikki kolme painokonetta. Oikeudenkäynti asiasta järjestettiin 4. kesäkuuta 1930 Vaasan kaupungintalolla. Oikeudenkäynti alkoi kello 13.00 ja kesti koko iltapäivän. Väliaika alkoi kello 16.00, jolloin istuntosalin eteisessä puhkesivat levottomuudet. Oikeudessa todistanut faktori Nieminen riitaantui lapualaisaktivistien kanssa, jolloin nämä alkoivat syyttää häntä SKP:n organisaattoriksi ja punaupseeriksi. Lopulta häntä kirottiin ”ryssän ruplilta haisevaksi saatanaksi”.Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 643. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. Hänet vedettiin oikeusistunnon päätteeksi istuntosalin eteisestä kadulle, jossa hänet hakattiin pahoin ja riisuttiin valokuvaajien edessä alushoususilleen poliisin puuttumatta asiaan. Lehtikuvaaja Paavo Poutiainen yllytti pahoinpitelijöitä ja otti tapahtumasta kuuluisat valokuvat. Myös kirjapainoa oikeudessa edustanut asianajaja Asser Salo siepattiin ja kyyditettiin Lapuan kautta Viitasaarelle.Suomen vuosisata: Lapuan laki vuonna 1930 Valitut Palat. Viitattu 23.8.2018. Väkivaltaa sai samassa yhteydessä kokea kaksi muutakin kommunistia.
Niemisen revityt flanellihousut anastettiin. Matti Kuusen muistelmien mukaan niistä leikattuja flanellinpaloja käytettiin myöhemmin Akateemisen Karjala-Seuran seremoniassa, jossa ne kiinnitettiin uusien kokelaiden rintapieliin.
Myöhemmät vaiheet Nieminen ja hänen vaimonsa Svea Staaf-Nieminen pakenivat poliittista vainoa aluksi Ruotsiin, josta he siirtyivät Neuvostoliittoon lokakuussa 1930.Sahlström 2003, s. 64, 76–82. He asettuivat Petroskoihin, jossa Nieminen alkoi pian sairastella, mahdollisesti lapualaisten pahoinpitelyn jättämien vammojen vuoksi. Hän kuoli leningradilaisessa sairaalassa keuhkotautiin joulukuussa 1933.Sahlström 2003, s. 99–103. Hänen leskensä joutui vangituksi Stalinin vainoissa, mutta selvisi hengissä ja palasi Suomeen vuonna 1983. Toimittaja Anna-Lisa Sahlström on kirjoittanut heistä dokumenttiromaanin Mordet på kören (2003). Niemisen Neuvostoliitossa syntynyt poika Folke Nieminen oli muun muassa Neuvosto-Karjalan Taiteilijaliiton puheenjohtaja.
Lähteet Anna-Lisa Sahlström: Mordet på kören: en berättelse om 1900-talet. Söderströms, Helsingfors 2003.
Viitteet
Luokka:Suomalaiset rikosten uhrit Luokka:Suomalaiset kommunistit Luokka:Suomen sisällissodan punaiset Luokka:Vuonna 1903 syntyneet Luokka:Vuonna 1933 kuolleet