Nopeusrajoitus on liikenneväylälle asetettu ajoneuvon suurin sallittu nopeus. Väylälle voi olla asetettu myös vähimmäisnopeus, jota ei saa alittaa, joskin se on paljon harvinaisempaa. Nopeusrajoitus voi olla myös ajoneuvo-, kuljettaja- tai ajokaistakohtainen. Nopeusrajoituksen ylittäminen on rikos, jota kutsutaan ylinopeudeksi.
Nopeusrajoitusten avulla pyritään alentamaan tienkäyttäjien onnettomuusriskiä sekä vähentämään liikenneonnettomuuksien määrää ja vakavuutta. Niiden avulla saadaan aikaan tasainen liikennevirta, jolloin ohitusten tarve vähenee. Nopeusrajoituksilla myös autetaan poikittaisen ja liittyvän liikenteen sujumista, luodaan katto tilannenopeuksille sekä parannetaan ennakoitavuutta. Nopeusrajoituksilla voidaan pyrkiä myös pienentämään päästöjä Kaavoitetuilla alueilla voidaan käyttää nopeusrajoituksia myös melun pienentämiseksi terveyssyistä.
Nykyään suurimmalla osalla liikenneväylistä on nopeusrajoitus. Ensimmäinen nopeusrajoitus säädettiin 1861 Britanniassa ja se oli 10 mailia (16 kilometriä) tunnissa.
Nopeusrajoituksia Suomessa thumb|Suomalainen 40 km/h nopeusrajoitusmerkki. Nopeusrajoitusten käyttöönotto Vuonna 1962 Suomessa kokeiltiin kattonopeutta, joka oli 90 kilometriä tunnissa. Kokeilu tapahtui Turun ja Porin, Uudenmaan ja Hämeen lääneissä, ja se kesti neljän kuukauden ajan. Tätäkin ennen oli saatettu sakottaa liian suurista tilannenopeuksista esimerkiksi kaarteissa. Lisäksi kaupungeilla, kauppaloilla ja maalaiskunnilla oli ollut käytössä omat sisäiset nopeusrajoituksensa. Joillakin ajoneuvoilla taas oli ajoneuvokohtaisia rajoituksia.
Vuoden 1962 kattonopeuskokeilusta saatujen tulosten perusteella nopeusrajoitukset olivat vuosina 1963–1964 voimassa suurimpien juhlapyhien aikana koko maassa. Kattonopeus sai osakseen runsaasti arvostelua ja vastustusta, ja nopeuskokeilun tuloksia vähäteltiin. Nopeusrajoitusten nähtiin aiheuttavan jonoja ja heikentävän liikenneturvallisuutta, ja äärimmillään niitä pidettiin jopa yksilönvapauden rajoittamisena. Erityisen voimakkaasti asiaan ottivat kantaa auto- ja moottorilehtien toimittajat, ja esimerkiksi Tekniikan Maailman pääkirjoituksessa keväällä 1963 kysyttiin, "olisiko jo aika luopua jonkin asian härkäpäisestä ajamisesta". Synkkien onnettomuustilastojen vuoksi yleinen mielipide alkoi 1960-luvun loppupuolella kuitenkin vähitellen kallistua nopeusrajoitusten kannalle. Vuonna 1968 asetettu Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaoksen (Talja) tutkimusryhmä totesi, ettei lyhytaikaisilla nopeusrajoituksilla näyttänyt olleen vaikutusta liikenneonnettomuuksien määrään; sen sijaan onnettomuuksien vakavuusaste oli hieman lieventynyt.Esko Salovaara: Talja – Liikenneturva 1935–1973, s. 112–115. Helsinki: Liikenneturva, 1976. .
Pysyvän nopeusrajoitusjärjestelmän kehittäminen alkoi Suomessa 1973 sen jälkeen, kun presidentti Urho Kekkonen oli esittänyt nopeusrajoituksia uudenvuodenpuheessaan.Olavi Koskinen (toim.): Vuosifakta 74, s. 68. WSOY, Porvoo 1973. Nopeusrajoituskokeilu alkoi elokuussa 1973 Etelä-Suomessa suurin piirtein linjan Kokkola–Savonlinna eteläpuolella. Rajoitukset koskivat valta- ja kantateitä. Suurimmat sallitut nopeudet olivat tuolloin 60, 80, 100 ja 120 km/h. Moottoritiet, tavalliset maantiet, paikallis- ja kylätiet jäivät kokeilun ulkopuolelle eikä niille vielä tuolloin asetettu nopeusrajoituksia, aiempia paikallisia rajoituksia lukuun ottamatta. Kokeilun pääperiaatteena oli asettaa sorateille enimmäisnopeudeksi 80 km/h ja päällystetyille teille joko 100 tai 120 km/h. Mutkaisilla tai mäkisillä teillä voitiin käyttää 60 km/h rajoitusta. Suuri osa aiemmin voimassa olleista 70 ja 90 km/h rajoituksista muutettiin 60 tai 80 km/h rajoituksiksi. Sen sijaan aiemmat 50 km/h rajoitukset jätettiin ennalleen.
Öljykriisin vuoksi koko Suomen alueella määrättiin 21. joulukuuta 1973 alkaen kaikkien ajoneuvojen suurimmaksi sallituksi nopeudeksi 80 kilometriä tunnissa, ja tämä rajoitus oli voimassa kesäkuun loppuun 1974 saakka. Rajoituksella oli voimakas vaikutus liikenneturvallisuuteen: kun tammikuussa 1973 tieliikenteessä oli saanut surmansa 102 ihmistä, tammikuussa 1974 vastaava luku oli vain 44, mikä merkitsi 57 prosentin laskua. "Kriisirajoituksen" päätyttyä onnettomuuksissa kuolleiden ja loukkaantuneiden lukumäärä nousi kuitenkin jälleen miltei edellisvuosien tasolle.Salovaara 1976, s. 115–116.
Pysyväksi nopeusrajoitusjärjestelmä vakiintui vuonna 1978. Vuonna 1973 tieliikenneonnettomuuksissa kuoli Suomessa noin 1100 ihmistä ja vuonna 1978 noin 600.
Vuoden 1973 kokeilun yhteydessä otettiin käyttöön myös pysyviksi tarkoitetut ajoneuvokohtaiset rajoitukset. Näistä merkittävimmät olivat linja-, kuorma-, paketti- ja erikoisautoille sekä perävaunuyhdistelmille asetettu 80 km/h rajoitus sekä moottoripyörien kattonopeus 120 km/h.
Heinäkuun 1978 alusta lähtien henkilöautojen ja moottoripyörien suurin sallittu ajonopeus yleisillä teillä koko maassa sekä linja-autojen suurin nopeus Lapin läänissä rajoitettiin arvoon 80 km/h, ellei tiellä tai sen osalla ollut liikennemerkein osoitettu noudatettavaksi muuta – korkeampaa tai alempaa – nopeusrajoitusta. Mikäli tiellä ei ollut nopeusrajoitusmerkkiä, sillä oli voimassa 80 km/h:n nopeusrajoitus. Muusta Suomesta poiketen Ahvenanmaalla vastaava luku oli 90 km/h. Korkein liikennemerkillä osoitettava nopeusrajoitus oli 100 km/h ja moottoritiellä 120 km/h.Henrik Lundsten ja Teuvo Mettälä (toim.): Tieliikennekirja (23. painos), s. 36. Helsinki: Ajoturva, 1979.
Nopeusrajoitukset Suomen teillä
Seuraavassa käsitellään nykyisiä nopeusrajoituksia Manner-Suomessa. Ahvenanmaalla on käytössä eri rajoitukset.
Manner-Suomen teillä käytetyt nopeusrajoitukset ovat 20, 30, 40, 50, 60, 70, 80, 100 ja 120 km/h:
20 km/h on käytössä vain erityistapauksissa (raja-asemat, kävelykatu, pihakatu). 30 km/h on käytössä taajamissa mm. asuntoalueilla, keskustoissa, vaarallisissa kohdissa ja erityiskohteissa kuten koulujen lähellä. Se on enimmäisnopeus, jos tiellä on merkitsemättömiä hidasteita kuten töyssyjä. 40 km/h on käytössä taajamissa. Se on enimmäisnopeus korotetun suojatien kohdalla. 50 km/h on yleisrajoitus taajamissa. Sitä voidaan käyttää myös taajamien ulkopuolella. Se on enimmäisrajoitus vartioimattomassa tasoristeyksessä. 60 km/h on korkein sallittu nopeusrajoitus taajamissa, kiertoliittymissä, liikennevalottomien suojateiden kohdalla, vartioiduissa tasoristeyksissä, lauttarannassa ja avattavan sillan kohdalla. 70 km/h rajoitusta käytetään erityistapauksissa taajamien ulkopuolella. Se on korkein mahdollinen rajoitus liikennevaloristeyksessä. 80 km/h on yleisrajoitus taajamien ulkopuolella. Se on myös enimmäisnopeus sorateillä. 100 km/h on korkein rajoitus moottoriteiden ulkopuolella. Talvella se on myös moottoriteiden enimmäisnopeus. 120 km/h rajoitusta käytetään vain moottoriteillä kesäaikaan.
Maastossa yleinen nopeusrajoitus on 60 km/h maalla ja 80 km/h jäällä.
Joillain piha-alueilla tai pysäköintialueilla voi olla 5 km/h tai 10 km/h nopeusrajoituskyltti.
Määräaikaiset ja tilapäiset rajoitukset
Talveksi nopeusrajoituksia lasketaan monin paikoin. Kaikki 120 km/h rajoitukset lasketaan 100 km:iin/h. Alhaisempia talvinopeusrajoituksia ovat 60, 70 ja 80 km/h.
Muut määräaikaiset ja tilapäiset rajoitukset ovat yleensä 30, 40, 50, 60 ja 80 km/h. Määräaikaisia nopeusrajoituksia käytetään esimerkiksi lomakauden tai koulun lukukauden aikana. Tilapäisiä rajoituksia käytetään mm. tietyömailla.
Nopeusrajoitusta osoittavat liikennemerkit Ellei muuta ole liikennemerkein osoitettu, on nopeusrajoitus taajamassa 50 km/h ja sen ulkopuolella 80 km/h.
Muu kuin yleisrajoitus on osoitettava liikennemerkillä. Varsinaisten nopeusrajoitusmerkkien lisäksi käytössä ovat taajaman (yleisrajoitus 50 km/h) ja piha- tai kävelykadun (rajoitus 20 km/h) alkamista ja päättymistä osoittavat merkit.
Nopeusrajoitusalue-liikennemerkillä voidaan asettaa korkeintaan 40 km/h rajoitus taajamissa ja 60 km/h taajamien ulkopuolella.
Rajoilla ja autolauttojen satamissa käytetään myös yleinen nopeusrajoitus -merkkiä, joka osoittaa yleisrajoitukset Suomessa. Lisäksi nopeusrajoitus voidaan maalata tiehen.
Nopeusrajoitusten yleisyys maanteillä Seuraavasta taulukosta ilmenee eri nopeusrajoitusalueiden kokonaispituus Suomen maanteillä vuosina 1996—2015 (ilman ramppeja): Vuosi≤50 km/h60 km/h70 km/h80 km/h100 km/h120 km/hYleisrajoitus19963 4274 9261434 38212 26924352 33119973 4775 0441534 50812 26228252 05519983 5755 2171564 67012 31627951 58419993 6455 5421644 82212 37727751 06820003 7725 7811604 91612 26336150 64820013 9525 9621615 02312 25639350 24520024 1546 2461525 10812 13740849 85420034 2836 5461495 36411 97439049 43020044 4946 7921415 53811 76343549 03420054 6377 0661766 32411 04243948 48420064 7477 2021836 82110 57744048 21920074 8277 3631636 86310 53743748 00020084 9497 5141766 84710 46246747 74620095 0137 6532047 00010 28749447 49020105 0797 7392197 17510 09652847 32520115 1737 9402497 15710 10752747 00820125 3128 3062967 14610 09852346 46020135 4148 5703457 17910 08952345 98920145 4648 6483867 20710 04652345 81920155 5258 8195397 1909 99552145 483
Enimmäisnopeussuositus Suomessa käytetyt enimmäisnopeussuositukset ovat yleensä 40, 50, 60, 70 ja 80 km/h. Suositusta käytetään kaarteissa ja hirvivaara-alueilla, kun rajoituksen mukainen nopeus on liian korkea. Suosituksen syy ilmoitetaan varoitusmerkillä.
Ajoneuvokohtaisia rajoituksia Suomessa Ajonopeus III Liikenneturva 100 km/h Linja-autot autossa on lukkiutumattomat jarrut autossa on turvavyö jokaisella istumapaikalla autossa ei ole seisovia matkustajia katsastuksessa hyväksytty tälle nopeudelle, ja auton takana on mustin 20 mm levein reunoin varustettu keltainen, halkaisijaltaan 240 mm:n mittainen pyöreä kilpi, johon on mustin 120 mm korkein numeroin merkitty luku 100.
Pakettiautot omamassa alle 1,8 t ja otettu käyttöön vuonna 1981 tai myöhemmin tai omamassa alle 1,875 t ja otettu käyttöön vuonna 1995 tai myöhemmin tai varustettu lukkiutumattomin jarruin ja kuljettajan turvatyynyllä.
Matkailuautot turvavyöt kaikilla istumapaikoilla, lukkiutumattomat jarrut, kuljettajan turvatyyny todettu katsastuksessa tai tyyppihyväksynnässä täyttävän nopeusluokan edellytyksenä olevat vaatimukset ja takana mustin 20 mm levein reunoin varustettu keltainen, halkaisijaltaan 240 mm:n mittainen pyöreä kilpi, johon on mustin 120 mm korkein numeroin merkitty luku 100.
Ajoneuvoyhdistelmät Vetoautona henkilö- tai pakettiauto Perävaunun massa enintään 750 kgPeräkärryn vetäminen autolla Traficom
80 km/h Kuorma-autot Muut kuin edellä mainitut ajoneuvoyhdistelmät Muut kuin edellä mainitut linja-, paketti-, ja matkailuautot Moottorikelkat jääpeitteisellä vesialueella
60 km/h Hinattaessa toista moottoriajoneuvoa Autot, joihin kytketty kokonaismassaltaan yli 750 kg:n jarruton hinattava ajoneuvo Autot, moottoripyörät sekä kolmi- ja nelipyörät, johon on kytketty jousittamaton hinattava ajoneuvo Moottorikelkat ja muut maastoajoneuvot maastossa maa-alueilla
50 km/h Liikennetraktorit
45 km/h Mopot Kevyet nelipyörät
40 km/h Moottorityökoneet
25 km/h Pienitehoiset mopot
20 km/h Ajoneuvoyhdistelmät, jossa muunlaisia kuin ilmarenkaita
"Kasikympin lätkä" Vuosina 1972–1996 oli käytössä niin sanottu kasikympin lätkä. Se oli valkoinen, pyöreä, irtonainen muovinen kiekko, jonka halkaisija oli noin 120 mm ja jossa oli musta reunus sekä luku 80 mustilla numeroilla. Kiekkoa käyttivät äskettäin ajokortin saaneet kuljettajat ensimmäisen vuoden ajan. Ajoneuvo, jossa oli tällainen lätkä, ei saanut ylittää nopeutta 80 kilometriä tunnissa. Kiekko tuli asettaa autoon tai moottoripyörään siten, että se oli selvästi takaapäin näkyvissä. Ajokortissa oli myös merkintä kuljettajalle määrätystä nopeusrajoituksesta.
Nopeusrajoituksen ylittäminen kolme kertaa ensimmäisen vuoden sisällä ajokortin saamisesta johti harkinnanvaraiseen ajo-oikeuden menettämiseen ja usein myös nimismiehen puhutteluun. Liikenneministerin asettama työryhmä on pohtinut lätkän palauttamista käyttöön.
Nopeusrajoituksia Ahvenanmaalla