Mosambikin tasavalta () eli Mosambik () on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Tansania, Malawi, Sambia, Zimbabwe, Etelä-Afrikka ja Swazimaa, ja idässä se rajoittuu Intian valtamereen. Pinta-alaltaan lähes 800 000 neliökilometrin maassa asui vuonna 2025 maan tilastokeskuksen arvion mukaan noin 34,1 miljoonaa ihmistä. Pääkaupunki on maan eteläosassa sijaitseva Maputo. Virallinen kieli on portugali, jota vain pieni osa väestöstä puhuu äidinkielenään. Mosambik on puolipresidentillinen tasavalta, jonka presidenttinä on vuodesta 2025 toiminut Daniel Chapo.
Nykyisen Mosambikin alueelle alkoi saapua bantukielisiä maanviljelijöitä ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Rannikko liittyi keskiajalla Intian valtameren kauppaverkostoon, ja swahilit perustivat sinne kauppakaupunkeja, joista tärkein oli Sofala. Vasco da Gama saapui rannikolle vuonna 1498, ja portugalilaiset ottivat vähitellen haltuunsa satamat ja kauppapaikat. Sisämaata hallitsivat pitkään prazo-suurtilat ja toimilupayhtiöt, ja koko alue siirtyi tiiviiseen siirtomaahallintoon vasta 1800-luvun lopulla. Frelimo perustettiin vuonna 1962 ja aloitti 1964 itsenäisyyssodan, joka päättyi Portugalin neilikkavallankumoukseen. Mosambik itsenäistyi 25. kesäkuuta 1975.
Itsenäisestä Mosambikista tuli Frelimon johtama marxilainen yksipuoluevaltio. Vuonna 1977 alkanut sisällissota Frelimon ja Renamon välillä kesti vuoteen 1992, vaati noin 900 000 siviilin hengen ja ajoi yli viisi miljoonaa ihmistä kodeistaan. Maa sai uuden perustuslain vuonna 1990, ja rauhansopimuksen jälkeen siellä on järjestetty monipuoluevaalit vuodesta 1994. Frelimo on voittanut kaikki vaalit, ja oppositio on kiistänyt useiden vaalien tulokset. Vuonna 2016 julki tullut valtion velkaskandaali katkaisi pitkään jatkuneen talouskasvun, ja vuodesta 2017 maan pohjoisosassa Cabo Delgadon maakunnassa on käyty islamistista kapinaa, joka on ajanut satojatuhansia ihmisiä kotiseuduiltaan.
Mosambik on yksi maailman köyhimmistä maista, ja noin kaksi kolmasosaa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Maatalous työllistää lähes 70 prosenttia työvoimasta mutta tuottaa vain noin neljäsosan bruttokansantuotteesta. Ala on hyvin altis kuivuuksille, tulville ja trooppisille sykloneille. Maalla on runsaat luonnonvarat: muun muassa kivihiiltä, grafiittia ja titaania sekä suuret maakaasuvarannot Cabo Delgadon edustalla. Väestö jakautuu noin kahteensataan etniseen ryhmään, ja valtaosa puhuu äidinkielenään jotakin bantukieltä. Noin puolet väestöstä on kristittyjä ja vajaa viidennes muslimeja. Mosambik kuuluu muun muassa Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön ja Portugalinkielisten maiden yhteisöön, ja se liittyi vuonna 1995 Kansainyhteisöön ensimmäisenä maana, joka ei ole koskaan ollut brittiläinen siirtomaa.
Maantiede ja luonto
thumb|225px|left|Mosambikin kartta. pienoiskuva|Limpopojokea ilmakuvassa maaliskuussa 2007. Taustalla oikealla näkyy rankkasateita. thumb|Pahkasikoja Gorongosan kansallispuistossa. Pinnanmuodot ja joet Mosambik sijaitsee Kaakkois-Afrikassa. Sillä on yhteistä maarajaa Tansanian, Malawin, Sambian, Zimbabwen, Etelä-Afrikan ja Swazimaan kanssa. Mosambikin itäpuolella on Mosambikin kanaali, joka erottaa Madagaskarin Afrikan mantereesta. Maan jakaa kahtia pohjois–etelä-suunnassa Sambesijoki. Itä-Afrikan hautavajoama ulottuu eteläosastaan Mosambikiin. Mosambikin korkein kohta on Monte Binga, joka kohoaa 2 436 metriin merenpinnan yläpuolelle.
Mosambikia halkovista joista suurimpia ovat Sambesi ja Limpopo. Muita merkittäviä jokia ovat Buzi, Chinde, Komati, Maputo, Mazowe, Pungwe, Ruvuma, Save ja Shire. Niihin on rakennettu patoja ja tekoaltaita sähkön tuotantoa varten. Monet joista tulvivat sadekaudella. Mosambikissa on kaksi suurta järveä. Maan pohjoisosan Njassajärvi on Afrikan kolmanneksi suurin järvi ja kuuluisa kotoperäisistä kalalajeista. Mosambikin alueella järvestä on kolmasosa. Teten maakunnassa on Cahora Bassan tekojärvi.King, s. 11
Nacalan luonnonsatama on 14 metriä syvä ja Kaakkois-Afrikan paras. Maputon pohjoispuolella on miltei puolet maan pinta-alasta kattava rannikkotasanko, joka on maan tärkeimpiä viljelyalueita. Maan eteläosien sisämaa on pääosin kumpuilevaa savannia. Pohjoisosat ovat pääasiassa ylänköä.
Limpopon kansallispuisto maan eteläosassa, Gazan maakunnassa, on osa hanketta, jonka tavoitteena on luoda suuri yhtenäinen suojelualue kolmen valtion alueelle: Mosambikiin, Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan. Koko suojelualueen tavoitekoko on 4,4 miljoonaa hehtaaria.
Mosambikin rannikolla Intian valtameressä olevat Bazaruton ja Quirimbasin saaristot ovat osittain kansallispuistoina ja houkuttelevat turisteja hiekkarannoilla ja koralliriutoilla.
Etelä-Mosambikin maisemaa hallitsee pohjoista kohti kapeneva rannikkotasanko. Rannikolta sisämaahan mentäessä maa kohoaa portaittain High Veldin laakioiksi. Sisämaan ylängön korkeus on 250–600 metriä. Etelässä on hiekkakivitasankoja ja Sambesijoen pohjoispuolella niitä korkeampia graniittitasankoja. Mosambikin länsirajalla ylänkö muuttuu vuoristoksi. Luoteessa maa viettää jyrkästi Njassajärven rantaa kohti. Mosambikin kallioperä muodostuu maan pohjois- ja luoteisosassa pääosin prekambrisen kauden kivilajeista. Etelämpänä taas on mesotsooisen ja kenotsooisen maailmankauden sedimenttejä.
Ilmasto Mosambikissa on trooppinen ilmasto. Sadekausi on marraskuusta maaliskuuhun. Lämpimin kuukausi on tammikuu, viilein heinäkuu.
Etenkin maan pohjoisosissa vuotuinen sademäärä on suuri. Sateisimpia osia ovat toisaalta ylänköalueet Zimbabwen ja Malawin rajalla, toisaalta rannikko Maputon ja Beiran väliltä, joka on alttiina pasaatituulten tuomille sateille ympäri vuoden. Tyypillinen sademäärä siellä on 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Sambesijoen eteläpuolella ilmasto on paljon kuivempaa. Siellä vuotuinen sademäärä jää 500–750 millimetriin, paikoin jopa alle 400 millimetrin. Madagaskarin vuoristoinen saari suojaa osaa rannikon alavista osista pasaatituulilta, kovimmilta sateilta ja myös trooppisilta sykloneilta, jotka kulkevat useimmin Madagaskarin itäpuolelta.
Kuivuus, aavikoituminen ja trooppisten syklonien aiheuttamat kaatosateet aiheuttavat ympäristöongelmia. Vuonna 2000 koetut tulvat ja hirmumyrsky olivat pahimmat 50 vuoteen. Sadattuhannet perheet joutuivat lähtemään kodeistaan. Väestön katastrofivalmius on kuitenkin parantunut, ja kevään 2007 tulvatuhot olivat merkittävästi pienemmät. Keväällä 2008 tulva-alueilla tehtiin suuria evakuointeja.
Luonto Kasvillisuus thumb|350px|Teeviljelmiä ja vuoristomaisemaa Guruén lähellä. Suurin osa Mosambikin maa-alasta, 70 prosenttia, on miombo-savannia, jonka pääasiallinen kasvisuku on leimupuut. Saman suvun puita ja pensaita kasvaa muuallakin Afrikassa, mutta Mosambikissa leimupuu-pensastot ovat korkeampia ja tiheämpiä kuin muualla. Maan eteläosan savanneilla ja toisaalta pohjoisosien jokivarsilla kasvaa myös akaasioita. Sambesin suistossa ja muilla tulvien vaivaamilla alangoilla on ruoikkoisia soita ja niiden keskellä palmyrapalmuja. Rannikoilla kasvaa palmulehtoja ja tiheää pensastoa. Varsinaista metsää on vain Gorongosa-vuoren rinteiden ja läntisen Zambezian ylänköalueiden sademetsissä sekä Cabo Delgadon ja Dondon kuivien ylänköjen metsissä. Rannikon mangrovevyöhyke on 2 700 kilometriä pitkä ja yksi Afrikan laajimmista.
Mosambikissa tiedetään esiintyvän ainakin 5 600 eri kasvilajia. Kotoperäisiä lajeja on 250. Yksin Chimanimanin vuoristossa kasvaa 45 kotoperäistä lajia. Toinen kasvistostaan kuuluisa alue on kosteikkoalue, joka jatkuu St. Lucian suomaan luonnonsuojelualueelta Etelä-Afrikan puolelta Maputon maakuntaan, ja jopa Xai-Xain kaupunkiin asti.
Eläimistö = Mosambikin eläimistö on monimuotoinen, ja sen metsistä löytyy edelleen aiemmin tuntemattomia eläinlajeja. Eri lintulajeja on havaittu yli 750. Nisäkäslajeja on laskettu 195, matelijoita 228 ja sammakkoeläimiä 59 lajia.
Useimmat norsut, puhvelit ja seeprat elävät maan pohjoisosassa Niassan suojelualueella. Siellä on myös joitakin leijonia ja leopardeja. Niassan alueella elää 450 yksilön populaatio erittäin uhanalaisia hyeenakoiria.
Gorongosan kansallispuistossa oli ennen sisällissotaa noin 2 200 norsua, sodan jälkeen vuonna 1994 niitä löydettiin enää sata. Vuoteen 2011 mennessä määrä oli noussut jo kolmeensataan. Puistoon on istutettu myös naapurimaista tuotuja yksilöitä.
Luonnonsuojelu Limpopon kansallispuisto maan eteläosassa, Gazan maakunnassa, on osa hanketta, jonka tavoitteena on luoda suuri yhtenäinen suojelualue kolmen valtion alueelle: Mosambikiin, Zimbabween ja Etelä-Afrikkaan. Koko suojelualueen tavoitekoko on 4,4 miljoonaa hehtaaria.
Historia
Varhaishistoria Mosambikin ensimmäiset asukkaat olivat nomadeja, ja sanien esi-isiä oli mahdollisesti alueella jo 10 000 vuotta sitten. Bantukieliä puhuvia maanviljelijöitä ja karjankasvattajia alkoi saapua alueelle vuoden 100 tienoilla, ja he etenivät sisämaan ylängöiltä Intian valtamerelle vuoteen 400 mennessä.Fitzpatrick, s. 21–23. Ensimmäisen vuosituhannen lopulla Mosambikin eteläisiin keskiosiin oli kehittynyt yhteisöjä, joita hallitsi heimopäällikkö.
Alueella on elänyt varsin löyhästi organisoituneita heimoja, jotka ajoittain muodostivat liittoja. Keskisen Mosambikin alueella nämä liittoumat yhdistyivät 1100-luvulla Zimbabwen kuningaskuntaan, joka samoin kuin sen seuraaja Mwene Mutapan kuningaskunta sijaitsi nykyisten Mosambikin ja Zimbabwen alueilla. Bantukansojen hallitsema Maravi-valtakunta levisi Malawijärveltä kohti Intian valtameren rannikkoa ja kattoi laajimmillaan 1600-luvun puolivälissä suuria alueita nykyisen Mosambikin pohjoisosista.
Arabikauppiaat kävivät Mosambikin rannikolla säännöllisesti kauppaa viimeistään 900-luvulla, ja he toivat alueelle islamin. Sisämaasta tuotua kultaa myytiin Buzijoen suulla sijainneessa Sofalassa.Briggs, s. 7. Swahilit olivat perustaneet 1200-luvulle mennessä useita kaupunkivaltioita Itä-Afrikan rannikolle, ja monet nykyisen Mosambikin merkittävimmistä satamakaupungeista, kuten Mosambikin saari, Angoche, Ibo ja Inhambane olivat alkujaan swahilien kauppakeskuksia. Tärkein niistä oli Sofala, jossa asui 1400-luvulla 10 000 ihmistä. Kullan rinnalla kauppatavaraksi nousi vuoteen 1100 mennessä myös orjat, ja Mosambikin satamien kautta arvioidaan myydyn kaikkiaan noin miljoona orjaa.King, s. 22–23Fitzpatrick, s. 22. Arabit purjehtivat myös Sambesia pitkin sisämaahan ja perustivat joen varrelle pieniä kaupunkeja; nykyiset Tete ja Sena ovat ilmeisesti heidän perustamiaan.Briggs, s. 8.
Eurooppalaiset yhteydet pienoiskuva|vasen|Osa kartasta Africae tabula nova 1570, Abraham Ortelius, Antwerpen. Portugalilainen Vasco da Gama saapui Mosambikin rannikolle vuonna 1498, jolloin alueella oli useita arabien asutuskeskuksia ja paikallisia sulttaanikuntia. Portugalilaiset rakensivat ja valtasivat 1500-luvulla useita satamia ja tukikohtia Intiaan suuntautuneen kaupan välietapeiksi.Kiljunen, s. 271–271. Alun perin portugalilaisten tärkein tukikohta oli Mosambikin saarella sijainnut São Sebastião de Moçambiquen linnoitus.
Portugalilaisten mielenkiinto keskittyi rannikon kauppasatamiin. Sisämaasta he valtasivat vähitellen arabien perustamia kauppapaikkoja, kuten Teten ja Senan. 1600-luvulla portugalilaiset läänittivät suuria alueita prazo-nimisiksi suurtiloiksi. Portugalilta puuttui kuitenkin miesvoima ja rahavaroja taistelemaan afrikkalaisia vastaan sekä kehittämään aluetta. Siksi isoa osaa Mosambikista hallitsivat prazerot ja kolme yksityistä yritystä. Zambezia Company toimi nykyisten Teten ja Zambezian maakuntien alueella, Mozambique Company (1891–1942) Manicassa ja Sofalassa ja Niassa Company (1894–1929) Cabo Delgadossa ja Niassan maakunnassa. Yritykset toimivat pääosin brittiläisellä rahoituksella, ja ne toimivat valtiomaisesti alueillaan.Briggs, s. 13.