thumb|Édouard Manet, Itsemurha, 1877–1881. Itsemurha eli suisidi () tarkoittaa itsensä tarkoituksellista surmaamista. Itsemurhan taustalla on usein erilaisia sairauksia, kuten masennusta tai kipusairauksia. Yksinäisyys, taloudelliset vaikeudet tai suuret elämänmuutokset, kuten avioero tai leskeksi jääminen voi vaikuttaa negatiivisesti mielentilaan, joka johtaa itsemurhaan. Monilla itsemurhaa yrittävillä ongelmat ovat kasautuneet, ja itsemurha on yleisempää heikko-osaisten ja syrjintää kohtaavien ihmisten keskuudessa.
WHO:n mukaan maailmassa tehdään vuosittain noin 800 000 itsemurhaa. Yleisimmät tekotavat ovat hirttäytyminen, myrkyttäytyminen torjunta-aineilla ja ampuminen.
Globaali itsemurhakuolleisuus on keskimäärin 0,1 promillea vuodessa. Pieni- ja keskituloiset maat, kuten Lesotho, Guyana, Swazimaa, Kiribati, Mikronesia ja Suriname dominoivat itsemurhatilastojen kärkikymmenikköä vuonna 2019. Etelä-Korea oli sijalla 4 ja Liettua sijalla 7. Lesothon väestöstä 0,7 promillea teki itsemurhan ja venäläisistä 0,3 promillea. Yhdysvalloissa vastaava luku oli 0,15 ja Suomessa 0,14 promillea.
Itsemurhia tehdään kaikissa ikävaiheissa. Suomessa itsemurhan tehneiden keski-ikä on noin 48 vuotta.
Itsemurhayritykset ovat noin 30 kertaa yleisempiä kuin itsemurhat, mutta moni itsemurhaa yrittänyt onnistuu myöhemmin riistämään henkensä. Noin 7–10 prosenttia itsemurhaa yrittävistä onnistuu teossaan; miehet onnistuvat naisia useammin.
Itsemurhaan on historiallisesti suhtauduttu kielteisesti, ja siihen liittyy edelleen stigmaa. Alle 40 valtiossa on kansallinen ohjelma itsemurhien ehkäisemiseksi, ja monissa valtioissa itsemurhan yrittäminen on edelleen rikos, vaikka siitä ei useinkaan rankaista. Itsemurha on kuitenkin hyväksytty tietyissä tilanteissa ja tietyissä kulttuureissa. Hindulaisuuteen on esimerkiksi kuulunut sati-niminen seremonia, jossa leskinainen tekee enemmän tai vähemmän vapaaehtoisen itsemurhan. Japanissa seppukussa puolestaan samurai murhasi itsensä rituaalisesti. Terroristit ovat käyttäneet itsemurhaiskuja ja monet kultit ovat suorittaneet joukkoitsemurhia.
Yleisyys
Maailmanlaajuisesti
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan maailmassa tehdään vuosittain yli 700 000 itsemurhaa ja moninkertainen määrä yrityksiä. Yleisimpiä tekotapoja ovat hirttäytyminen, ampuminen sekä lääkkeiden yliannostus. Noin 20 prosenttia kaikista itsemurhista tehdään nielemällä torjunta-aineita. Kyseinen tapa on erityisen yleinen köyhillä, maatalousvaltaisilla alueilla. Tekovälineiden saatavuuden vaikeuttaminen on tehokas tapa estää itsemurhia.Suicide. World Health Organization, 2.9.2019. Viitattu 7.1.2021.
Eniten itsemurhia suhteessa väkilukuun tehdään Lesothossa, jossa 0,7 promillea väestöstä teki itsemurhan vuonna 2021. Seuraavana tulivat Guyana (0,4 promillea), Swazimaa ja Etelä-Korea (0,29), Kiribati ja Mikronesia (0,28), Liettua (0,26), Suriname ja Venäjä (0,25) sekä Etelä-Afrikka (0,24).Suicide Rate by Country 2020. World Population Review. Viitattu 7.1.2021. Noin 80 prosenttia itsemurhista tehdään köyhissä tai keskituloisissa maissa.Suicide. World Health Organization, 2.9.2019. Viitattu 7.1.2021. Väkilukuun suhteutettuna itsemurhat ovat kuitenkin yleisimpiä maissa, jotka menestyvät onnellisuustutkimuksissa hyvin ja joiden inhimillisen kehityksen indeksi on korkea. Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan itsemurhakuolleisuus oli erittäin korkean indeksin maissa 11,64/100 000 henkeä ja korkean indeksin maissa 13,94, mutta keskisuuren indeksin maissa vain 7,93. Kansainvälisissä tutkimuksissa on toisaalta havaittu taloudellisen hyvinvoinnin vähentävän itsemurhia, mitä on selitetty parantuneella terveydenhuollolla. Lamat ja taantumat voivat vastaavasti lisätä ihmisten kokemaa stressiä ja siten itsemurhia.
Itsemurhat ovat maailmanlaajuisesti 15–19-vuotiaiden kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Suurinta itsemurhakuolleisuus on 41–45-vuotiailla ja yli 75-vuotiailla miehillä sekä 46–50-vuotiailla naisilla. Arviolta noin 4,5 prosenttia ihmisistä yrittää itsemurhaa vähintään kerran elämänsä aikana. Miesten itsemurhayritykset onnistuvat naisten yrityksiä useammin. Tämä liittyy osaksi siihen, että miesten käyttämät väkivaltaiset tekotavat tappavat niin nopeasti, ettei kukaan ehdi puuttua asiaan. Naiset esimerkiksi omistavat aseen harvemmin kuin miehet, eivätkä siksi yleensä käytä sellaista itsemurhaa yrittäessään.Nuorten itsemurhat Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2007. PDF. Tuula Uusitalo. Sivut 5-7. Vuosi 2005 oli poikkeuksellinen (s. 7), sillä vuonna 1993 poikien osuus oli 91 prosenttia ja vuonna 2005 enää 66 prosenttia (s. 6). Maailmanlaajuisesti miesten itsemurhakuolleisuus on noin 3,5-kertainen naisiin verrattuna.
Itsemurhariski jakautuu köyhissä ja rikkaissa maissa eri väestöryhmien välille eri tavoin. Kehittyneissä maissa itsemurhat ovat yleisiä 15–24-vuotiailla ja yleisimpiä vanhusten keskuudessa. Lisäksi miesten itsemurhariski on kehittyneissä maissa moninkertainen naisiin verrattuna. Kehitysmaissa itsemurhat ovat yleisimpiä alle 30-vuotiailla ja sukupuolten välinen epäsuhta on pienempi. Kiina on ainoita ellei ainoa maa, jossa naiset tekevät itsemurhan miehiä useammin.
Suomessa Itsemurhan seurauksena kuoli vuonna 2019 noin 0,16 promillea suomalaisista. Arviolta noin 20 000 suomalaista yrittää tehdä vuosittain itsemurhan ja 800 kuolee sen seurauksena. Vuonna 2004 itsemurhat olivat 20–34-vuotiaiden miesten yleisin yksittäinen kuolinsyy. Suomessa tehtiin vuonna 2021 väkilukuun suhteutettuna arviolta 25. eniten itsemurhia maailmassa.
Itsemurha-ajatuksia esiintyi noin kymmenellä prosentilla 20–54-vuotiaista suomalaisista. Lähes 20 prosenttia suomalaisista on harkinnut joskus vakavasti itsemurhaa. Itsetuhoisuus on lisääntynyt nuoremmissa ikäluokissa, sillä vastaava osuus 18–34-vuotiailla oli 33 prosenttia.
Suomen itsemurhakuolleisuus oli aiemmin moninkertaista muihin Pohjoismaihin verrattuna, mutta ero on 2000-luvulla kaventunut. Tilastoitujen itsemurhien määrän huippu oli Suomessa vuonna 1990, ja itsemurhakuolemien määrä on sen jälkeen puolittunut. Yhtenä syynä saattaa olla vuosina 1986–1996 toteutettu valtakunnallinen itsemurhien ehkäisyprojekti. Lisäksi on arvioitu masennukseen liittyvän stigman vähentyneen, koska siitä on alettu puhua yhä enemmän julkisuudessa.
Kolme neljästä itsemurhan tehneestä suomalaisesta on miehiä. Itsemurhayritykset sen sijaan ovat naisilla yleisempiä. Miesten itsemurhakuolleisuus on laskenut 1990-luvun alun jälkeen nopeasti, mutta naisten itsemurhakuolleisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Miesten itsemurhakuolleisuudessa on ylipäätään ollut koko itsenäisen Suomen historian ajan suurta vaihtelua. Naisten itsemurhakuolleisuus kaksinkertaistui 1950-luvulla ja on sen jälkeen pysynyt melko tasaisena.
Itsemurhakuolleisuuden on havaittu vähenevän yhteiskunnallisesti vaikeina aikoina kuten laman tai sotatilan vallitessa ja lisääntyvän taloudellisten nousukausien aikana.
Syyt ja riskitekijät pienoiskuva|Japanilaisia 17-19 vuotiaita kamikatze-lentäjiä vuonna 1945.
Selitysmallit
Itsemurhan syistä on esitetty vaihtelevia tulkintoja. Psykologisissa teorioissa painotetaan persoonallisuuden ja tunne-elämän merkitystä. Sosiologit ovat puolestaan korostaneet yhteiskunnallisten paineiden ja kulttuuristen tekijöiden vaikutusta.Suicide. Encyclopædia Britannica, 15.10.2020. Viitattu 7.1.2021.
Aiempi itsemurhayritys on tärkein itsemurhariskiä lisäävä tekijä. Kerran itsemurhaa yrittäneistä 10 prosenttia tekee lopulta itsemurhan.
Sairaudet
Fyysiset sairaudet lisäävät itsemurhariskiä. Somaattisista sairauksista aivovammoilla on havaittu olevan suurin yhteys lisääntyneeseen itsemurhariskiin, sillä niistä kärsivien itsemurhakuolleisuus on neljätoista kertaa tavanomaista suurempaa. Osa lisääntyneestä riskistä liittyy siihen, että aivovammoista kärsivillä esiintyy tavallista enemmän mielenterveyden häiriöitä ja päihdeongelmia. Jos edellä mainittujen ongelmien vaikutus poistetaan aineistosta, aivovammasta kärsivillä on edelleen yhdeksän kertaa normaalia suurempi itsemurhakuolleisuus. ME-tautia eli kroonista väsymysoireyhtymää sairastavien itsemurhakuolleisuus on seitsemän kertaa tavanomaista suurempi. Unihäiriöiden kohdalla riskiluvut ovat noin 3,7/2,06, AIDS:in kohdalla 3,4/2,15, epilepsian 3,3/1,8 ja migreenin 2,7/1,9.Väsymysoireyhtymästä kärsii jopa 40 000 suomalaista. https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/2016051121545467 Krooninen selkäkipu korostuu Itsemurhatapausten kokonaismäärässä, koska kyseessä on hyvin yleinen sairaus ja sitä sairastavien riskiluku on 2/1,37.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että seitsemän prosenttia masennusdiagnoosin saaneista yhdysvaltalaisista miehistä ja yksi prosentti naisista toteuttaa ennen pitkää onnistuneen itsemurhan. Kliinistä masennusta sairastavien itsemurhakuolleisuus on siten keskimäärin 20 kertaa tavallista suurempi.Some Facts About Suicide and Depression.https://www.cga.ct.gov/asaferconnecticut/tmy/0129/Some%20Facts%20About%20Suicide%20and%20Depression%20-%20Article.pdf Masennuksen itsenäisestä itsemurhariskiä lisäävästä vaikutuksesta ei ole kuitenkaan tietoa, koska osa itsemurhista selittyy sillä, että siihen päätyneet sairastavat jotain muutakin elämänlaatua heikentävää sairautta tai he kärsivät päihdeongelmasta .
Myös masennus ja muut mielenterveyden häiriöt lisäävät itsemurhariskiä. Arviolta noin 5 prosenttia masennustiloista kärsivistä päätyy lopulta itsemurhaan, vakava-asteisissa masennustiloissa itsemurhariski on jopa 15–20 prosenttia.Huttunen 2018.
Vastoinkäymiset
Itsemurhaa yrittävälle ihmiselle on tyypillisesti kasautunut useita vakavia ongelmia, kuten sairastelu, ihmissuhdeongelmat, ulkopuolisuuden kokemus ja epäonnistuminen opinnoissa tai työelämässä. Toisaalta itsemurha saattaa olla impulsiivinen reaktio yllättävään vastoinkäymiseen. Suuret elämänmullistukset, kuten avioero, läheisen kuolema, onnettomuudet ja seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen lisäävät itsemurhariskiä. Usein itsemurhayritys on joko tietoinen tai tiedostamaton avunpyyntö.
Yhteiskunnallinen osattomuus
Itsemurhat ovat keskimääräistä yleisempiä heikko-osaisten tai syrjintää kohtaavien ryhmien joukossa. Yksinäisyys, taloudelliset vaikeudet ja lapsettomuus lisäävät itsemurhan riskiä. Kohonneesta itsemurhariskistä kärsiviä ryhmiä ovat esimerkiksi autismin kirjon henkilöt, pakolaiset, maahanmuuttajat, vangit ja alkuperäiskansat sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Ne homo- ja biseksuaalit, joiden perhe suhtautui heihin hyljeksivästi kun he olivat nuoria, yrittävät itsemurhaa yli kahdeksan kertaa useammin kuin ne, joiden vanhemmat suhtautuivat hyväksyvämmin heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa.
Suurissa kaupungeissa asuvat tekevät eniten itsemurhia. Vaurailla asuinalueilla tehdään itsemurhia enemmän kuin köyhillä ja korkean elintason maissa enemmän kuin köyhissä, mikä viittaa siihen, että ihmisen kokema hyvinvointi ei perustu pelkästään hänen omaan elintasoonsa vaan myös siihen, kuinka hyvin hän pärjää muihin ihmisiin verrattuna.Szalavitz, Maia: Why the Happiest States Have the Highest Suicide Rates. Time, 25.4.2011. Viitattu 14.1.2021.
Muita riskitekijöitä
Uutiset tunnettujen ihmisten itsemurhista lisäävät itsemurhia selvästi ainakin kuukauden ajan. Itsemurhatapauksista uutisoitaessa onkin syytä miettiä tarkkaan, mitä on kerrottava ja mikä kannattaa jättää sanomatta. Esimerkiksi teon välineistä ei tulisi kertoa yksityiskohtaisesti.
Lääkäreiden itsemurhakuolleisuus on Yhdysvalloissa lähes kaksi kertaa keskivertoväestöä suurempaa. Selitys johtuu ainakin osaksi siitä, että lääkäreiden on tavallista helpompi hankkia potentiaalisesti hengenvaarallisia lääkkeitä.
Ehkäisy