Olli Remes (8. syyskuuta 1909 Iisalmen maalaiskunta – 31. joulukuuta 1942 Krivi) oli suomalainen maastohiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari numero 10.
Urheilu-ura Olli Remes nousi pinnalle vuonna 1929 sijoittuessaan SM-kisojen 10 km:n pikamatkalla yhdeksänneksi ja oli kolmen miehen tulosten perusteella lasketussa yhteiskilpailussa mestaruuden voittaneessa Iisalmen Visan joukkueessa. Saman vuoden 18–21 vuotiaiden kisoissa Salpausselällä Lahdessa hän otti voiton 25 km:n matkalla.
Olli Remes voitti pronssia 50 kilometrillä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1934 Sollefteåssa, Ruotsissa. Hän osallistui myös sotilaspartiohiihtoon hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1930 Oslossa ja Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisissa 1936. Olympialaisissa hän voitti hopeaa Suomen joukkueessa näytöslajina olleesta sotilaspartiohiihdosta. Remes valittiin vielä vuoden 1939 Zakopanen MM-kisojen sotilaspartiohiihtoon, mutta hänet jätettiin kisapaikalla kuitenkin varamieheksi.
Seuratasolla hän edusti Iisalmen Visaa, Puijon Hiihtoseuraa ja Ounasvaaran Hiihtoseuraa.
Sotilasura Olli Remes suoritti asevelvollisuutensa Pohjois-Savon Rykmentissä 1929–1930 ja suoritti PSR:n AUK:n 1930. Hän aloitti ammattialiupseerin uransa AUK/PSR:n asevaraston hoitajana 1.5.1931. Hän suoritti Taistelukoulun jalkaväen aliupseeriosaston kurssi 1932–1933. Hänet ylennettiin korpraaliksi 6.11.1930, alikersantiksi 26.11.1930, kersantiksi 1.5.1931 ja rajavartioston kersantiksi 1.1.1935.
Remes toimi talvisodassa Sallan rintamalla hiihtopartio-osaston johtajana Erillinen pataljoona 17:ssä, joka toimi vihollisen selustassa. Hän esiintyy monissa sodanaikaisen esimiehensä, kirjailija Uula Aavan (oik. kapteeni Akseli Väänänen) romaaneissa.(katso alla kirjallisuus)
Jatkosodassa luutnantti Remes toimi aluksi partionjohtajana 46. Rajakomppaniassa, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi 6. divisioonan jalkaväkirykmentti 54:ään (JR54). Talvella 1942, kun vanhemmat ikäluokat kotiutettiin, JR 54 lakkautettiin ja perustettiin 12. prikaati, johon myös Remes sijoitettiin. Prikaatin piti osallistua Sorokan valtaukseen, mutta tehtävästä luovuttiin myöhemmin.
Hyökkäysvaiheen aikana Remes haavoittui kolmeen otteeseen, mutta palasi heti mahdollisimman pian takaisin etulinjaan. Tästä osoittamastaan urheudesta ja ripeydestä hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 12. syyskuuta 1941. Hänet ylennettiin kapteeniksi 29. joulukuuta 1942.
Remes kaatui 31. joulukuuta 1942 Krivillä. Hänen ollessaan etulinjassa luovuttamassa tehtäviään (komppanianpäällikkö 15./12. Pr) seuraajalleen tarkka-ampujan luoti osui häntä päähän, ja hän kuoli matkalla 16. kenttäsairaalaan Karhumäelle.
Muisto Olli Remeksen urheilusaavutusten johdosta synnyinmaakunnassaan Vieremällä on alettu järjestää ”Olli Remeksen muistohiihtoja”.
Lähteet
Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. . Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. . Vuonnala, Eeva-Liisa: Kuolajärven kylä – pakkoluovutettu. Helsinki: Books on Demand 2008. .
Viitteet
Kirjallisuus Aapa, Uula: Jälkipartio varmistaa: Mannerheimristin ritarin ja mestarihiihtäjän Olli Remeksen partioseikkailuja Lapin erämaissa. Helsinki: Otava 1955. Aapa, Uula: Väijytyspartio iskee: rajakersantti Olli Remeksen, Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän partiotaisteluista Talvisodassa itärajalta Kuolajärvelle. Helsinki: Otava 1979. . Aapa, Uula: Sallan soturit: Mannerheim-ristin ritarin ja mestarihiihtäjän rajavääpeli Olli Remeksen partiotaisteluista Talvisodassa Kuolajärven ja Joutsijärven välillä. Helsinki: Otava 1980. .
Luokka:Mannerheim-ristin ritarit Luokka:Suomalaiset maastohiihtäjät Luokka:Vuonna 1909 syntyneet Luokka:Vuonna 1942 kuolleet Luokka:Suomalaiset toisessa maailmansodassa kaatuneet