Jaan Kaplinski (22. tammikuuta 1941 Tartto – 8. elokuuta 2021Ahola, Suvi: Virolainen kirjailija Jaan Kaplinski on kuollut. Helsingin Sanomat 9.8.2021.) oli virolainen runoilija, filosofi ja kulttuurikriitikko.Eesti Entsüklopeedia 14, s. 138. Tallinn 2000.
Elämä Kaplinskin äiti Nora Raudsepp oli virolainen, isä Jerzy Kapliński puolalainen, ja taustassa oli myös juutalaisuutta. Isä opetti puolan kieltä ja kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Jaan Kaplinski oli puolivuotias, kun NKVD pidätti hänen isänsä, joka kuoli Vjatlagin leirillä Kirovin alueella. Isättömyys on Kaplinskin teema teoksessa Kirje isälle (2003, suomennos 2005).Hytönen, s. 32, 35
Kaplinski koki olevansa "rajamaan" ihminen. Hänen oli vaikea määritellä itseään kansallisuuden, ammatin, erikoisalan, uskonnon tai maailmankatsomuksen suhteen. Uskontojen suhteen kysymys oli synkretiasta, ja hän löysi rationalismin vastapainoksi idän uskonnot.Hytönen, s. 34
Ura Kaplinski julkaisi useita runokokoelmia sekä esseekokoelmia, lastenkirjoja ja proosaa. Lisäksi hän käänsi viron kielelle runoutta ranskasta, englannista, espanjasta, kiinasta (muun muassa Daodejing) ja ruotsista (Tomas Tranströmer). Kaplinskin teoksia on käännetty suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, hollanniksi, unkariksi, islanniksi, japaniksi, latviaksi, venäjäksi ja tšekiksi. Kaplinskin runoissa ja esseissä näkyi hänen kiinnostuksensa ympäristökysymyksiin, kielen filosofisiin kysymyksiin, klassiseen kiinalaiseen runouteen ja filosofiaan, buddhalaisuuteen ja esikristilliseen virolaisuuteen. Hän oli katolinen käännynnäinen.
Kaplinski opiskeli kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla.Författaren Jaan Kaplinski är död. Hufvudstadsbladet 9.8.2021. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
Kaplinski kertoi kesäkuussa 2020 sairastavansa ALS-tautia. Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 2021.
Teokset Suomennetut
Ilta tuo kaiken takaisin: Runoja kuudelta vuosikymmeneltä, suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio; Parkko 2021 Osa runoista ilmestynyt antologiassa Sama meri kaikissa meissä (Otava, 1984). Sisältää runojen lisäksi: Märt Väljataga: Esipuhe Jaan Kaplinski: Mitä on runous? essee, suom. Juhani Salokannel, ilmestynyt aiemmin teoksessa Olemisen avara hiljaisuus (Otava, 1982)
Viroksi
Runokokoelmat Jäljed allikal, 1965 Kalad punuvad pesi, 1966 Tolmust ja värvidest, 1967 Valge joon Võrumaa kohale, 1972 Ma vaatasin päikese aknasse, 1976 Uute kivide kasvamine, 1977 Raske on kergeks saada, 1982 Tule tagasi helmemänd, 1984 Õhtu toob tagasi kõik, 1985 Käoraamat, 1986 Hinge tagasitulek, 1990 Tükk elatud elu, 1991 Mitu suve ja kevadet 1995 Öölinnud. Öömõtted, 1998
Proosa Kust tuli öö, 1990 Teekond Ayia Triadasse, 1993 Jää ja Titanic, 1995 See ja teine, 1996 Võimaluste võimalikkus, 1997 Usk on uskmatus, 1998 Silm / Hektor, 2000 Kevad kahel rannikul ehk Tundeline teekond Ameerikasse, 2000
Lastenkirjat Kuhu need värvid jäävad, 1975 Kaplinski ja Tiia Toometin: Udujutt, 1977 Kes mida sööb, kes keda sööb, 1977 Jänes, 1980 Jalgrataste talveuni, 1987
Lähteet Ville Hytönen, Pölystä ja väreistä tulevat uudet perhoset. Kanava 6/2021 s. 31–35
Viitteet
Aiheesta muualla Kronberg, Jaanika: Jaan Kaplinski. Tuglas-seura.
Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Virolaiset kirjailijat Luokka:Virolaiset kielitieteilijät Luokka:Virolaiset poliitikot Luokka:Eino Leinon palkinnon saajat Luokka:Riigikogun jäsenet Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Vuonna 2021 kuolleet