Suursnautseri () on suuri ja voimakas saksalainen snautsereihin kuuluva koirarotu. Suursnautserin rohkeus, rauhallisuus ja luotettavuus ovat tehneet siitä suositun palvelus- ja käyttökoiran. Lisäksi se sopii harrastus- ja seurakoiraksi.
Rotu juuri ylsi vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata suursnautseria.
Ulkonäkö Suursnautserille tunnusomaisia ovat kuono-osan karkea parta ja silmiä varjostavat tuuheat kulmakarvat. Sen säkäkorkeus on noin 60–70 senttimetriä ja paino 35–47 kilogrammaa. Karkea, jäykkä ja tiheä karvapeite on väriltään puhdas musta, pippuri ja suola tai musta-hopea. Pippuri ja suola -värisillä on tumma, värisävyyn sopiva naamio. Musta-hopea tuli puolestaan viralliseksi väritykseksi vasta 1. heinäkuuta 2021.Riesenschnauzer (181): new colour variety as from 01/07/2021. Fédération Cynologique Internationale, 11.6.2021. Haettu 13.6.2021. Liian vaaleat merkit päässä, rinnassa tai raajoissa eivät ole toivottuja.
Turkinhoito Suursnautserin karkean turkin hoito vie aikaa. Se on nypittävä noin kaksi kertaa vuodessa ja näiden kertojen välillä se on siistittävä. Tarkoituksena on poistaa eloton kasvunsa lopettanut peitinkarva joko käsin nyppimällä tai trimmausveistä apuna käyttäen. Oikein hoidettuna suursnautserista ei koskaan lähde karvaa, sen turkki on vettä ja likaa hylkivä ja pysyy helposti puhtaana.
Luonne ja käyttäytyminen Tunnusomaisia luonteenpiirteitä ovat peloton kamppailunhalu yhdistettynä rauhallisuuteen ja harkitsevaisuuteen sekä lahjomattomaan uskollisuuteen. Voimakkuus, fyysinen kestävyys ja säänkestävyys tekevät suursnautserista kestävän kovaankin käyttöön. Suursnautseri on valpas, peloton, kamppailunhaluinen ja lujahermoinen koira, jolla on runsaasti temperamenttia ja vilpitöntä palveluintoa. Se kiintyy erittäin tiukasti yhteen ihmiseen tai perheeseen, jolle se osoittaa rajatonta uskollisuutta. Suursnautseri saattaa ajoittain heittäytyä varsin itsepäiseksikin.
Suursnautseri on monipuolinen harrastuskoira. Se on osoittanut ainutlaatuisen kestävyytensä, sitkeytensä ja nopeutensa jälki-, viesti-, haku-, suojelu-, ipo- sekä etsintäkokeessa. Suursnautsereilla on harrastettu perinteisten palveluskoiralajien lisäksi muun muassa agilityä, vesipelastusta, vetohiihtoa ja koirajuoksua. Se on myös väsymätön kaveri lenkkipoluilla, hiihtoladuilla tai kesällä uintiretkillä.
Alkuperä pienoiskuva|Kaksi suursnautseria Suursnautseri jalostettiin snautserin kookkaammaksi muunnokseksi Baijerin Alpeilla noin 1800-luvun puolivälissä, ja sen kehittämiseen uskotaan käytetyn tanskandoggia ja muita kookkaita rotuja. Alun alkaen sitä käytettiin Etelä-Saksassa karjanajoon, minkä lisäksi farmarit, kauppiaat ja majatalonisännät käyttivät sitä vahtikoirana. Junayhteyksien kehittymisen myötä työskentely karjan kanssa tuli tarpeettomaksi, ja suursnautsereita alettiin sen sijaan käyttää poliisi- ja armeijakoirina. 1800–1900-lukujen vaihteessa paikalliset kasvattajat huomasivat rodun erinomaisen luonteen ja työominaisuudet, ja rotukirjaa alettiin pitää vuonna 1913. Palveluskoiraoikeudet suursnautseri sai Saksassa vuonna 1925.
Terveys Rodun keskimääräinen elinikä on noin yhdeksän vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Suursnautserin tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Noin 72 %:lla suursnautsereista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 7 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 13 %:lla rodun edustajista.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy kaihia, puutteellista kyynelkanavan aukkoa, RD:tä (verkkokalvon kehityshäiriötä) ja PHTVL/PHPV:tä. Suursnautserin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.
Kilpirauhasen vajaatoiminnan (hypotyreoosi) taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Suursnautserit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Suursnautserin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 22 %.
Katso myös
Snautseri Kääpiösnautseri Pinseri
Lähteet
Suomen Suursnautserikerho KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
Luokka:FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat Luokka:Pinserit ja snautserit Luokka:Saksalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit
de:Schnauzer#Riesenschnauzer