pienoiskuva|Kuuden kuukauden komennukselta palaava sotilas suutelee vaimoaan jälleennäkemisen merkiksi Norfolkin satamassa. Suudelma on huulilla koskettamista joko tervehdykseksi, kunnioituksen tai alamaisuuden osoituksena, tai rakkauden ja hellyyden osoituksena. Suudelma on joskus myös seksuaalinen. Aiemmin suudelmaa on usein käytetty myös sopimusten vahvistamiseksi. Kristinuskossa suudelmalla on aina ollut suuri merkitys, ja se on jo kauan ollut tärkeä osa eurooppalaista tapakulttuuria. Myös kuvataiteessa ja elokuvissa suudelma on ollut tärkeässä osassa. Suuteleminen, etenkään romanttis-seksuaalinen, ei kuitenkaan ole kulttuurisesti yleismaailmallista.
Suudelmaa pidetään yleisesti turvallisena ja jopa hyödyllisenä toimintana, vaikka se voikin levittää taudinaiheuttajia. Tunnetuimpia suudelman lajeja ovat huulisuudelma, poskisuudelma, käsisuudelma, ranskalainen suudelma ja lentosuukko.
Alkuperä Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, onko suuteleminen opittua vai vaistomaista. Suudelman on arvioitu syntyneen haistelusta, sillä jotkut eläinlajit ja kansat hierovat neniään yhteen kohdatessaan. Vuonna 1960 eläintieteilijä Desmond Morris esitti, että suuteleminen on syntynyt äidin tavasta syöttää lastaan suusta suuhun. Psykologi Sigmund Freudin mukaan suutelu on paluuta lapsuudenaikaiseen nännin imemiseen.
Myös jotkin eläimet suutelevat. Simpanssien suudelmat ovat syviä kielisuudelmia. Elefantit laittavat suudellessaan kärsänsä toisen suuhun.
Oxfordin yliopiston tutkija Rafael Wlodarskin tutkimusten mukaan ihmiset suutelevat, sillä suuteleminen päästää ihmiset nuuhkimaan toistensa ominaistuoksua ja tätä kautta päättelemään, ovatko ihmiset toisilleen sopiva pari vai eivät.Tiede lehti 11/2013 sivu 13. Artikkelin otsikko: Suudelma sinetöi suhteen.
Suutelemisen kulttuurihistoria Intiassa Intialaisissa sanskritinkielissä teksteissä noin vuodelta 1500 eaa. kuvataan mahdollisesti suutelemista. Intialaisessa Mahabharata-runoelmassa ennen vuotta 350 eaa. kuvataan huulisuudelmaa hellyyden osoituksena. Myös Kamasutrassa 500-luvulta eaa. kuvaillaan erilaisia suudelmia. Jotkut tutkijat uskovat kreikkalaisten oppineen suutelemisen juuri intialaisilta Aleksanteri Suuren valloitusretken myötä 325 eaa.
Vanhassa testamentissa Suutelulla on pitkä historia myös Euroopassa ja Lähi-idässä.Salmi 2004, s. 13–14 Vanhassa testamentissa on useita mainintoja suutelusta: Jaakob suutelee isäänsä Iisakia, Aaron suutelee veljeään Moosesta ja tämä myöhemmin omaa appeaan. Myös jäähyväissuudelmista on Vanhassa testamentissa kuvauksia.Salmi 2004, s. 29
Rooman valtakunnassa Rooman valtakunnassa suudelmat oli eroteltu eri lajeikseen. Roomalaiset puhuivat erikseen ystävyys- tai tervehdyssuudelmista, rakkauden suudelmista, intohimon suudelmista ja kunnioituksen suudelmista. Suudelman kautta levinneen tautiepidemian vuoksi keisari Tiberius kielsi suutelemisen väliaikaisesti. Roomalaiset eivät suhtautuneet sukupuolten välisiin suudelmiin kuitenkaan yhtä suopeasti kuin kristityt.Salmi 2004, s. 30–32
Rooman diktaattorin Julius Caesarin murhanneet senaattorit suutelivat Caesaria rintaan ja päähän ennen kuin ryhtyivät surmatekoon. Kunnioitusta ja alamaisuutta ilmentävillä suudelmilla salaliittolaiset pyrkivät hälventämään epäluuloisen Caesarin epäilyjä ja yllättämään hänet.Salmi 2004, s. 18
Kristinuskossa thumb|Jeesuksen opetuslapsi Juudas kavalsi Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan Jeesuksen suutelemalla tätä, näin paljastaen Jeesuksen henkilöllisyyden roomalaisille sotilaille: "Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni." (Matt. 26:48). Juudaksen ja Jeesuksen suudelman kuvausta ei tosin esiinny evankeliumeja varhaisemmissa apostolien kirjeissä.Salmi 2004, s. 19–21 Fresko 1200-luvun loppupuolelta. Uudessa testamentissa suudelmasta tuli pyhyyden merkki uskonveljien välille ja yhteenkuuluvuuden osoitus. Apostoli Paavali kehotti kaikkia uskovaisia antamaan toisilleen ”pyhiä suudelmia”. Apostoli Pietari puolestaan kehotti antamaan ”rakkauden suudelmia”.Salmi 2004, s. 29–30 Toisaalta Juudas oli suudellut Jeesusta petollisesti kavaltaakseen tämän.Salmi 2004, s. 19 Pyhä suudelma oli vuoteen 1528 saakka osa katolista messua, mutta nykyisin pyhällä suudelmalla ei ole yleensäkään osaa kristityissä jumalanpalveluksissa.
Euroopassa Kristinuskon yleistymisen myötä suutelemisesta tuli tärkeä osa eurooppalaisia käytöstapoja. Keskiajan kirjallisissa ja kuvallisissa lähteissä suutelemista esiintyy runsaasti. Suutelun kuvaukset kuitenkin vähenevät 1400-luvulta alkaen uuden tapasäännöstön myötä.Salmi 2004, s. 32–34
Tunnetussa eurooppalaisessa sadussa prinssi herättää pitkään ja syvään uneen vaipuneen prinsessa Ruususen suudelmalla. Sadussa suudelma on ase kuolemaa vastaan. Myös Richard Wagnerin oopperassa Nibelungin sormus neito herää sankarin suudelmalla.Salmi 2004, s. 22–25
Grimmin veljesten sadussa Sammakkokuningas ja Rautainen Heikki rupikonnasta sukeutuu kaunis prinssi. Alkuperäisessä tarinassa sammakko muuttui prinssiksi prinsessan viskattua sen seinään, mutta romanttisella 1800-luvulla muodonmuutos annetaan suudelman ansioksi. Samanlainen romanttisen suudelman lisäys tapahtui vanhalle Lumikki-sadulle 1900-luvulla.Salmi 2004, s. 80–82
Muissa kulttuureissa Tutkijoiden mukaan useimmat kansat tuntevat suutelemisen. Vuonna 2015 julkaistu, 168 kulttuuria kattava antropologinen tutkimus löysi suutelemista yli 90 prosentista tutkituista kulttuureista, mutta romanttis-seksuaalista suutelemista vain 46 prosentista tutkituista kulttuureista.
Jotkin kulttuurit Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa eivät mahdollisesti tunne suutelemista, mutta kyse voi olla myös siitä, että asiasta ei haluta puhua ulkopuolisille. Jotkin eteläamerikkalaiset ja himalajalaiset kulttuurit pitävät suutelemista vastenmielisenä. Antropologi Bronislaw Malinowski kirjoitti, että Melanesian alkuasukkaat eivät tunteneet eurooppalaistyylistä suudelmaa. Ranskalaisen antropologi Paul d’Enjoyn mukaan vuonna 1897 kiinalaiset pitivät huulisuudelmaa kauhistuttavana. Tanskalainen tutkija Kristoffer Nyrop huomioi aikoinaan, että suomalaiset parit eivät suutele toisiaan vaikka saunovatkin yhdessä.
Suudelman lajit Tervehdyssuudelma Persialaiset olivat 400-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisen historioitsija Herodotoksen mukaan hyvin ahkeria suutelijoita etenkin tervehtiessään: samanvertaiset suutelivat toisiaan suulle, mutta alempiarvoinen suuteli toista poskelle tai jalkoihin.Salmi 2004, s. 41 Kreikkalaiset itse eivät tervehdyssuudelmaa tuohon aikaan tunteneet. Varhaiskristittyjen parissa tervehdyssuudelma oli tärkeä osa kristillisen seurakunnan rakentamista.
thumb|left|180px|Elegantti käsisuudelma tanskalaisittain vuodelta 1901. thumb|Berliililäinen graffiti. Neuvostoliiton johtajan Leonid Brežnevin ja Saksan demokraattisen tasavallan johtajan Erich Honeckerin huulisuudelmasta vuonna 1979 otettu kuva on hyvin tunnettu. Suutelukumppaneita ja heidän edustamiaan maita kohtaan nykyisin tunnetun vastenmielisyyden johdosta kuvaa muistellaan Saksassa yhä inhoten.Salmi 2004, s. 64–66 Poskisuudelma kummallekin poskelle on nykyisin suosittua etenkin Ranskassa niin tervehtiessä kuin hyvästellessäkin. Itä-Euroopassa on myös miehillä ollut nykyaikaan saakka tavallista antaa toisilleen poskisuudelmia valtiovierailujen yhteydessä.Salmi 2004, s. 64 Poskisuudelmassa suuta hieman suipistetaan, ja posket hipaisevat toisiaan ilman moiskahtavaa ääntä. Märkä poskisuudelma on yleensä epätoivottu, sillä se voi pilata vastaanottajansa ehostuksen. Käsisuudelma on tarkan muodollinen tervehdyssuudelma. Sen voi etiketin mukaan antaa naimisissa oleville ja tietyn aseman saavuttaneille naisille, ja se on soveliaampi antaa varttuneille kuin nuorille naisille. Käsisuudelmassa herrasmies kumartuu kohti tervehdittävän kättä, joka kohottaa samalla kätensä ylös, ja suutelija sipaisee huulillaan kädenselkää. Käsisuudelma on vanhastaan annettu lähinnä hansikkaaseen puetulle kädelle ja sisätiloissa.
Kunnioituksen suudelma thumb|left|180px|Paavi Johannes Paavali II vastaanottaa suudelman sormukseensa. Vanhassa juutalaisessa kulttuurissa suudelma oli kunnioituksen merkki, ja Uudessa testamentissa onkin mainintoja Jeesuksen saamista suudelmista, jopa jalkoihin.Salmi 2004, s. 41–42 Kristinuskossa on edelleen yleistä osoittaa kunnoitusta suutelemalla johtajien jalkoja tai käsiä, tai paavin tai piispan sormusta.Salmi 2004, s. 42–43 Paavi itse suutelee maata astuessaan ulos lentokoneesta kunnoituksesta isäntiään kohtaan.Salmi 2004, s. 54 Pyhiinvaeltajat ovat aina suudelleet pyhiinvaelluskohteitaan, kuten Pyhän Pietarin patsasta Pietarinkirkossa.Salmi 2004, s. 50 Etenkin ristin suutelu on kristityillä edelleen yleistä. Toisaalta syntiset joutuivat keskiaikaisessa kuvastossa suutelemaan nöyryyttävästi paholaisen takapuolta.Salmi 2004, s. 46
Uudella ajalla kunnioituksen tai alistumisen suudelma on tullut tunnetuksi elokuvien kautta mafian käyttämänä niin Italiassa kuin Yhdysvalloissakin.
Rauhansuudelma Kristittyjen ehtoollisen huipentavaa suudelmaa on kutsuttu rauhansuudelmaksi. Seurakuntalaiset ovat sen antaneet toisilleen rukouksen jälkeen jo 100-luvun puolivälistä lähtien. Rauhansuudelman liturgiseksi paikaksi vakiintui ajan myötä se hetki, kun pappi oli sanonut ”pax vobiscum”. Rauhansuudelman kautta seurakuntalainen vapautui synneistään ja sai sielulleen levon. Keskiajalla suulle annettu rauhan suudelma jäi jo pois käytöstä, ja sen korvasi rauhan taulu, jota kierrätettiin suudeltavana. Nykyisin rauhan suudelmaa ei roomalaiskatolisessa kirkossa enää anneta.Salmi 2004, s. 57
Sopimussuudelma thumb|Avioparin suudelma kuuluu häätapoihin. Avioliitot vahvistetaan symbolisesti vihkimisen lopussa tapahtuvalla avioparin suudelmalla. Roomalaisessa laissa suudelma oli merkinnyt avioliittolupausta.Salmi 2004, s. 59 Suudelmalla oli Rooman valtakunnassa muutenkin juridinen asema, sillä sopimus voitiin vahvistaa suudelmalla. Sopimuksen sinetöintiä suudelman kautta käytettiin vielä keskiajallakin aina 1500-luvun lopulle niin sopimuksissa kuin rauhanneuvotteluissakin. Joskus sopimuksen merkiksi suudeltiin ristiä.Salmi 2004, s. 57–59
Keskiajalla ritariksi lyöty antoi seremoniatilaisuudessaan huulisuudelman seremoniamestarille ja vanhemmille ritareille, millä hänen osoitettiin tulleen ryhmän täysivaltaiseksi jäseneksi.
thumb|left|180px|Kahden miehen välinen lemmensuudelma. Lemmensuudelma Suudelma on ystävyyden ja kiintymyksen osoitus, ja rakastavaiset vakuuttavat sillä toisilleen tunteidensa aitoutta ja vastavuoroisuutta.Salmi 2004, s. 69 Kirjallisuudessa ja taiteessa suudelma on nähty rakkauden täyttymyksenä, ja suudelman tavoittelun kuvaukset ovatkin yleisiä.Salmi 2004, s. 71 Kirjallisuudessa suudelman tavoittelija on yleensä mies ja naisella on suudeltavan osa.Salmi 2004, s. 75 Romanttisen ensisuudelman merkitys kasvoi länsimaissa 1800-luvulla myyttiseksi, ja sitä kuvailtiin ylistäen niin kirjallisuudessa, taiteessa kuin oopperassakin.Salmi 2004, s. 76–77
Suudelmassa on aina ollut kyse myös erotiikasta ja seksuaalisuudesta. Suudelmassa ovat mukana useimmat aistit, joskin kuuloaistia on pyritty joskus rajaamaan sen ulkopuolelle: maiskautusääntä ei aina pidetä eroottisena. Huulet ovat tuntoherkkä alue, ja suudelman maku ja tuoksu voivat tarjota voimakasta seksuaalista nautintoa. Lemmensuudelmat ovat usein hyvin kosteita.Salmi 2004, s. 87–89 Seksuaalisuuden ja suudelman yhteyttä on kuvattu kaunokirjallisuudessa ahkerasti: esimerkiksi romaaneissa Vaarallisia suhteita (1782) ja Dracula (1897) eroottinen suudelma-aihe on näkyvässä osassa.Salmi 2004, s. 93–95
Jotkut prostituoidut kieltäytyvät suutelemasta asiakkaitaan, sillä he kokevat suudelman jopa intiimimmäksi kuin yhdynnän.
Elokuvasuudelma