pienoiskuva|Mercedes-Benzin DTM-auton V6-moottori vuodelta 1996. Polttomoottori on moottori, jossa polttoaineen polttamisesta saatava energia muutetaan mekaaniseksi liikkeeksi. Polttomoottoreita ovat mäntämoottorit ja kaasuturbiinit. Mäntämoottorissa laajeneva palamiskaasu työntää mäntää ja männän edestakainen liike muutetaan kiertokangen ja kampiakselin avulla käyttökelpoiseksi pyöriväksi liikkeeksi. Suihku- ja kaasuturbiinit perustuvat jatkuvaan palamiseen, jossa laajenevat palamiskaasut vaikuttavat turbiinisiivistön kautta pyörivään akseliin. Kemialliset rakettimoottorit ovat polttomoottoreita, joissa polttoaineen ja hapettimen palamisesta aiheutuvien palamiskaasujen virtaus luo työntövoiman.
Polttomoottorin polttoaineena voidaan käyttää nesteitä ja kaasuja. Yleisiä polttoaineita ovat öljyjalosteet kuten dieselöljy, bensiini, petroli, nestekaasu ja maakaasu. Nykyisin näiden lisäksi käytetään uusiutuvista raaka-aineista tehtyjä polttoaineita kuten etanoli, biodiesel ja biokaasu.
Polttomoottoreita voi muuttaa toimimaan toisella polttoaineella kuten vedyllä.
Historia pienoiskuva|Lenoirin moottori. Polttomoottoreiden kehitykseen vaikuttivat lukuisat henkilöt ennen ensimmäistä onnistunutta ratkaisua. Ennen polttomoottoreita Nicolas-Joseph Cugnot kehitti höyrykoneella toimivan auton.
John Barber patentoi ensimmäisen kaasuturbiinin vuonna 1791 "hevosetonta vaunua" varten. Kaksitahtista mäntämoottoria ehdotti Philippe LeBon vuonna 1801.
François Isaac de Rivaz rakensi ensimmäisen vedyllä toimivan polttomoottorin vuonna 1806 ja oli pioneeri kipinäsytytyksen kehittämisessä. Jean-Joseph-Etienne Lenoir kehitti ensimmäisen kaupallisesti menestyksekkään kaasumoottorin 1858-1860 ja hän patentoi sytytystulpan. Lenoir rakensi moottoriaan käyttävän kulkuneuvon vuonna 1862 tai 1863. Lenoirin moottori ei käyttänyt puristusta, mutta hän teki kokeita Alfonse Beau de Rochasin vuonna 1862 patentoimalla nelitahtisella puristuksella. Nicolaus Otto näki matkoillaan Lenoirin moottorin ja yritti patentoida nestemäistä polttoainetta käyttävän kopion vuonna 1861. Otto ja Eugen Langen rakensivat oman ilmanpaineessa toimivan moottorinsa vuonna 1864, joka sai vuoden 1867 Pariisin maailmannäyttelyssä paremman vastaanoton kuin muut kaasumoottorit koska se toimi paremmalla hyötysuhteella. Vuonna 1876 Otto kehitti nelitahtisen ottomoottorin, jossa käytetty seoksen esipuristus mahdollisti merkittävän hyötysuhteen parannuksen 1880- ja 1890-luvuilla. Siegfried Marcus kehitti noin vuonna 1875 moottoriajoneuvon, joka oli mahdollisesti ensimmäinen auto, joka käytti nelitahtista bensiinimoottoria, jossa oli ensimmäinen kaasutin ja ensimmäinen magneettosytytys. Vuonna 1883 Edouard Delamare-Deboutteville ja Léon Malandin rakensivat polttomoottorin, joka perustui Nicolaus Otton kehittämään nelitahtimoottoriin. Vuodesta 1893 alkaen Rudolf Diesel rakensi prototyyppejä ja vuonna 1897 sai valmiiksi dieselmoottorin, jonka hyötysuhde oli yli kaksi kertaa parempi kuin Otton moottori. Gottlieb Daimler sai patentin ahdinjärjestelmälle vuonna 1885 ja Diesel pohti sen käyttöä omassa moottorissaan. Alfred Büchi patentoi turboahdetun moottorin vuonna 1905.
EU:ssa suunniteltiin uusien polttomoottoriautojen myynnin täyskieltoa vuodesta 2035 alkaen, jolloin vain sähköakkua tai polttokennoa käytettävien uusien autojen myynti olisi sallittua. EU kuitenkin muutti linjaa sallimaan synteettisiä polttoaineita, jotka ovat hiilineutraaleja myös kun niitä käytetään polttomoottoreissa.
Mäntämoottori
Mäntämoottoreissa polttoaineen palamisen synnyttämä paine muutetaan sylintereissä liikkuvien mäntien avulla mekaaniseksi energiaksi. Mäntämoottorit voidaan luokitella monella tavalla:
Mäntämekanismi (Iskumäntä- tai Wankelmoottori) Kiertoprosessi (Ottomoottori, Dieselmoottori, Atkinsonmoottori) Työkierto (kaksitahtimoottori, nelitahtimoottori, viisitahtimoottori tai kuusitahtimoottori) Sytytys (kipinä- tai puristussytytys) Polttoaine (esim. polttoöljy, bensiini, etanoli tai nestekaasu) Polttoaineen syöttöjärjestelmä (esim. kaasutin tai polttoaineen ruiskutus) Ahtaminen (esim. vapaasti hengittävä, mekaaninen ahdin, turboahdin) Jäähdytys (ilmajäähdytteinen moottori tai nestejäähdytteinen moottori) Moottorin pyörintänopeus (isot dieselmoottorit luokitellaan nopeiksi, keskinopeiksi tai hitaiksi) Käyttökohde (paikallismoottorit eli maamoottorit, laivamoottorit, auton moottorit, lentokoneen moottorit, veturin moottorit) Voitelujärjestelmä (esim. märkäsumppu tai kuivasumppu) Sylinterien määrän mukaan (yksi tai useampi) Sylinterien sijoittelun mukaan (esim. rivi, V, tähtimoottori, vastaiskumoottori) Venttiilikoneiston mukaan (esim. kannen yläpuoliset venttiilit, kannen yläpuolinen nokka-akseli tai sivuventtiilit) Tehon säätö vaihtelevan kuorman mukaan (esim. seoksen rikastaminen dieselissä tai virtauksen lisääminen ottomoottorissa) Palotilan muodon mukaan (esim. puolipallon muotoinen)
Kaksi- ja nelitahtimoottori
Mäntämoottorit käyttävät yleisesti joko kahta tai neljää tahtia. Polttoaineena käytetään yleisesti bensiiniä tai dieseliä. Kaksitahtisia dieselmoottoreita käytetään esimerkiksi laivoissa ja kaksitahtisia bensiinimoottoreita käytetään nykyään muun muassa mopoissa, skoottereissa ja moottorisahoissa.
Bensiini- ja dieselmoottori
Kaksi nykyisin valmistettavien polttomoottorien päätyyppiä ovat kipinäsytytteinen bensiinimoottori ja puristyssytytteinen dieselmoottori. Näistä useimmat ovat nelitahtisia.
Merkittävin ero moottorityypeissä on sytytysratkaisu: dieselmoottorissa polttoaineen puristus aiheuttaa sytytyksen kun taas bensiinimoottoreissa käytetään yleensä kipinäsytytystä sytytystulpan avulla.
Puristussytytteinen dieselmoottori on saanut nimensä Rudolf Dieselin mukaan. Kipinäsytytteinen nelitahtinen ottomoottori sai nimensä Nikolaus Otton mukaan.
Moottorin sylinteriin syötetään polttoaineen ja ilman seosta. Bensiinimoottorissa seos sytytetään kipinällä kun taas dieselmoottorissa seos syttyy puristuksen vaikutuksesta. Seoksen erittäin nopea palaminen aiheuttaa palotilaan paineen joka työntää mäntää kohti kampiakselia. Männän liike työntää kiertokankea, mikä pakottaa kampiakselin pyörimisliikkeeseen.
Dieselmoottorissa nestemäinen polttoaine ruiskutetaan hieman ennen tarkoitettua syttymishetkeä kuumaa ilmaa sisältävään palotilaan, jolloin polttoaine höyrystyy ja sekoittuu kuumaan ja paineistettuun ilmaan. Ilman kuumuus ja paine sytyttävät polttoaineen ja paine sylinterissä nousee nopeasti. Tästä johtuu dieselin hieman nakuttava käyntiääni. Dieselprosessin suurimpana vahvuutena ottoprosessiin verrattuna voidaan pitää verraten pieniä pumppaushäviöitä osakuormituksilla. Dieselmoottoria voidaan ajaa ja ajetaan ilmaylimäärällä, jolloin osakuormituksilla pumppaushäviöitä aiheuttavia ja ilman määrää rajoittavia kuristuksia ei imuputkistoissa tarvita. Ottomoottorissa taas ilma/polttoaine-suhde on pidettävä hyvin lähellä stoikiometrista muutoin aiheutuvien ongelmien vuoksi.
Nykyaikaisissa ottomoottoreissa pumppaushäviöitä pienennetään käyttämällä polttoaineen suoraruiskutusta. Kun sytytystulpan ympärille suihkutetaan syttymiskelpoinen seos, voi sylinterissä olla ilmaylimäärä, jolloin ilman määrää ei tarvitse rajoittaa kaasuläpän avulla, mikä pienentää pumppaushäviöitä.
Muita ratkaisuja ovat muun muassa Miller-sykli ja Atkinson-sykli (Atkinsonmoottori). Otto-sykliin verrattuna Atkinson-syklissä imuventtiilit ovat auki pidempään, jolloin osa polttoaineseoksesta syötetään takaisin imusarjaan ja puristustahdin alku muuttuu. Tällöin työtahti on pidempi ja seoksesta saadaan hyödynnettyä enemmän energiaa. Lisäksi puristuksessa ei menetetä yhtä paljoa energiaa. Miller-sykli toimii Atkinson-syklin tavoin, mutta vaatii ahtimen käyttöä seoksen tiheyden nostamiseen ja kompensoi tällä Atkinson-syklin pienempää tehoa.
Polttoaineen mukaan Eri polttoaineilla on valta-asema tietyissä käyttökohteissa. Autojen polttomoottoreissa käytetään usein dieseliä tai bensiiniä, mopot ja skootterit käyttävät pääasiassa bensiiniä ja traktorit käyttävät polttoöljyä. Laivat ja voimalaitokset voivat käyttää esimerkiksi polttoöljyä tai nestekaasua. Muita polttoaineita ovat muun muassa propaani, etanoli ja vety.
Käytetty polttoaine vaikuttaa myös muuhun tekniikkaan kuten sytytysjärjestelmään ja polttoaineen syöttöjärjestelmään sekä seoksen muodostamiseen.
Moottorin komponentit Luettelo tyypillisen ajoneuvomäntämoottorin peruskomponenteista: Mäntä Kampiakseli Kiertokanki Sylinterinkansi Sylinteri Imu- ja pakoventtiilit Nokka-akseli Nostajat Kansitiiviste Männän renkaat Imusarja Pakosarja Sytytystulpat Sähköjärjestelmä Hihnat ja tiivisteet Laturi Vesi- ja öljypumppu Öljypohja Öljynjäähdytin Jäähdytysjärjestelmä Starttimoottori
Moottorin poltto- ja voiteluaineet Moottorissa on öljypumppu, jonka tehtävä on kierrättää moottoriöljyä moottorissa voidellen, puhdistaen ja jäähdyttäen sen komponentteja. Öljy kiertää öljynsuodattimen läpi, jolloin se suodattaa öljystä kiinteät ainekset, kuten metallien kulumahiukkaset, palamisjäänteet ja pölyn. Näin ollen öljyn toimintakyky säilyy huoltovälin aikana. Tästä syystä öljyn ja öljynsuodattimen vaihto säännöllisin väliajoin on moottorille elintärkeää.
Voiteluaineen käyttötarkoitus on koneen liikkuvien osien kitkan pienentäminen. Käytettävä voiteluaine riippuu voitelukohteesta ja ympäristöolosuhteista.
Moottoreissa käytetään polttoaineina dieselöljyä, bensiiniä, biopolttoainetta ja maakaasua.
Ahtaminen Moottorin teho on suoraan verrannollinen moottorin ilmankäyttöön mz, koska käytetty ilmamassa on suoraan verrannollinen sylinterissä olevan ilman tiheyteen. Näin ollen moottorin tehoa voidaan nostaa ahtimen avulla.
Ahtimet jaetaan mekaanisiin- ja pakokaasuahtimiin.
Mekaanisessa ahtimessa ahdin saa käyttövoimansa suoraan moottorin kampiakselista. Ahtimen päällekytkemiseen käytetään useimmiten mekaanisia tai sähkömagneettisia kytkimiä. Mekaanisen ahtimen etuja ovat: suhteellisen yksinkertaiset ahdintyypit moottorin ''kylmällä puolella''. Moottorin pakoputkistoon ei tarvitse tehdä muutoksia. Ahdin reagoi herkästi ja ilman viiveitä kuormitusmuutoksiin. Haittana on polttoainekulutuksen nousu, koska ahdinteho otetaan suoraan moottorin akselilta.
Pakokaasuahtimen käyttöenergia otetaan moottorin pakokaasusta. Pakokaasuahtimia ovat turboahdin ja harvinaisempi paineaaltoahdin. Turboahtimessa pakokaasuenergia muutetaan turbiinilla mekaaniseksi energiaksi ja pakokaasuturbiinin pyörittämä virtausahdin esipuristaa uuden sylinterilatauksen. Pakokaasuturbiinin ja virtausahtimen yhdistelmää kutsutaan turboahtimeksi. Pakokaasuahtimen etuja: huomattava ominaistehon ja tilavuustehon lisäys, hyvä vääntömomenttikuvaaja käyttökierrosnopeusalueella, selvä polttoaineen kulutuksen aleneminen vastaavan tehoisiin vapaasti hengittäviin moottoreihin verrattuna ja pakokaasun puhtauden parantaminen. Pakokaasuahtimen haittoja: ahtimen sijoittaminen moottorin kuumalla puolelle edellyttää lämpöä kestävien komponenttien käyttöä, ahtimen ja välijäähdyttimen tilantarve ja rakennemuutokset ja turboahtimen tapauksessa huono perusvääntömomentti alhaisilla kierroksilla.
Päästöt