Mihail Borisovitš Hodorkovski (, s. 26. kesäkuuta 1963) on venäläinen liikemies. 1990-luvun alussa hän rikastui Jukos-öljy-yhtiön yksityistämisen myötä päästyään yhtiön pääomistajaksi ja johtajaksi. Hodorkovski oli Venäjän vaikutusvaltaisimpia oligarkkeja ja jossain vaiheessa ilmeisesti Venäjän rikkain mies.
Hodorkovski tuomittiin vuonna 2005 veronkierrosta kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen. Venäjä-kriitikoiden mielestä Hodorkovski joutui oikeuteen, koska oli taloudesta ja politiikasta eri mieltä presidentti Vladimir Putinin kanssa. Lännettäjänä pidetty Hodorkovski tuki avoimesti oppositiopolitiikkaa ja halusi presidentiksi.Luukkanen 2008, s. 182 Hodorkovski yritti perustaa suuren öljy-yhtiön, jonka omistajina olisi ollut osin läntisiäkin tahoja vastoin Kremlin halua.Luukkanen 2009
Vuonna 2011 Hodorkovskille luettiin talousrikoksista uusia tuomioita, jotka ylsivät ainakin vuoteen 2016 asti, ja hänet siirrettiin työleirille Segežaan Karjalan tasavaltaan. Putinin voitettua vuoden 2012 presidentinvaalit presidentti Dmitri Medvedev määräsi syyttäjän arvioimaan uudestaan Hodorkovskin tapausta, ja sen jälkeen Hodorkovskin rangaistusta lyhennettiin kahdella vuodella. Hodorkovski kuitenkin armahdettiin jo joulukuussa 2013, jolloin hän matkusti heti Saksaan.
Yrittäjätoiminnan alku Neuvostoliiton aikoina isänsä puolelta juutalaista sukua oleva Hodorkovski opiskeli teknistä kemiaa Mendelejev-instituutissa ja liittyi siellä Komsomoliin.Luukkanen 2009, s. 131 Sen jälkeen hän teki töitä rakennusosastolla Moskovassa ja kovissa oloissa Baikalin–Amurin rautatiellä. Kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšovin aikana sallittiin pienyritteliäisyys. Gorbatšov halusi tuoda lännestä kapitalismin piirteitä Neuvostoliittoon. Komsomol sai tehtäväksi oppia liiketoimintaa, ja se päätti perustaa tieteellis-teknisiä nuorisokeskuksia NTTM:iä.
Mendelejevin kemianteollisuuden instituutin Komsomolin apulaisjohtaja Hodorkovski perusti 1986 osuuskuntamuotoisen kahvilan, jossa myytiin tietokoneita ja muita Neuvostoliitossa haluttuja länsimaisia tuotteita.Luukkanen 2009, s. 132 Tietokoneiden ansiosta Hodorkovskista tuli miljonääri.Panjushkin 2007, s. 48
Hodorkovski laajensi vientiin ja kulutustavaroiden maahantuontiin, ja hänen yritystensä liikevaihto nousi 80 miljoonaan ruplaan vuoteen 1988 mennessä, mikä vastasi noin 10 miljoonaa dollaria. Nyt Hodorkovski muodosti omasta keskuksestaan Menatep-osuuskunnan, jonka pohjalta perusti Menatep-pankin vuonna 1990. Hodorkovski oli ensimmäinen, joka perusti yksityisen liikepankin Venäjälle.Panjushkin 2007, s. 49 On epäilty KGB:n suojelleen Hodorkovskia ja Menatepin auttaneen Neuvostoliiton valuutta- ja kultavarantojen tyhjennyksessä, jossa katosi tuhat tonnia kultaa.
Menatep ja Jukos
Neuvostoliiton purkauduttua 1991 ja Boris Jeltsinin tultua Venäjän presidentiksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen asettamat rajoitukset markkinauudistuksille alkoivat poistua. Menatep järjesti osakeannin ensimmäisenä venäläisenä pankkina sitten vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen. Venäläisittäin kehittyneenä pankkina Menatep sai hoitoonsa myös julkishallinnollisten laitosten varoja.
Vuonna 1993 Hodorkovski oli varaenergiaministeri ja hankki itselleen parhaan aseman yksityistämishuutokaupoissa.Luukkanen 2009, s. 133 Menatep luovutti Neuvostoliiton aikaisen valtion omaisuuden yksityistämisessä toimialaministeriöiltä valtion omaisuuskomitean kautta varoja perustettavalle säätiölle, joka voisi tehdä ostotarjouksen Jukos-öljy-yhtiöstä. Huutokaupassa Menatepia lähellä oleva säätiö sai haltuunsa 78 % Jukosista. Jukos oli yhteistyössä yhdysvaltalaisen Amocon kanssa Siperian Priobskoje-öljykentällä, mihin Amoco oli sijoittanut 300 miljoonaa dollaria. Amoco ja Menatep olivat hankkineet Jukosin pilkkahintaan. Öljykenttä ajautui lopulta kokonaan Jukosin haltuun muun muassa siksi, ettei valtio kyennyt maksamaan osakkeita lainaa vastaan -operaatiossa saamaansa lainaa ja siksi että ulkomainen suurkeinottelija Kenneth Dart peloteltiin fyysisesti uhkaillen pois.Luukkanen 2009, s. 134
Menatep valtasi öljy-yhtiöitä ja rahoitti niiden oston ottamalla lainaa läntisiltä sijoittajilta. Menatep antoi läntisille sijoittajille Jukosin osakkeita. Myöhemmin näitä sijoittajia onnistuttiin karkottamaan pois manipuloimalla Jukosin pörssikurssia.
Hodorkovskin liiketoimiin sijoittaneet joutuivat usein pettymään. Hodorkovski huijasi ja uhkailikin. Erittäin häikäilemätön sijoittaja ja keinottelija Kenneth Dart menetti miljardi dollaria ja öljy-yhtiö Amoco jäi nuolemaan näppejään sijoitettuaan öljyntuotantoliiketoimiin, jotka Hodorkovski sai haltuunsa ja joista hän siirsi varallisuuden ja omaisuuden pois. 1990-luvun lopussa Hodorkovskin ja Dartin kannattajat kävivät Jukosin sisäistä taloudellista valtataistelua. Dartin tukemat vähemmistöosakkaat syyttivät Hodorkovskia näiden syrjimisestä, mihin Hodorkovskiin kytköksissä olleet tiedottajat vastasivat omalla lokakampanjallaan. Hodorkovskin ja Dartin riita päättyi siihen, että Hodorkovski osti Dartilta ylihintaan tämän omistaman Jukosin tytäryhtiöiden osakkeet, mikä oli Dartin tarkoituskin.Panjushkin 2007, s. 124Panjushkin 2007, s. 125
Venäjän vuoden 1998 pankkikriisin yhteydessä Menatep sulki toimintonsa Hodorkovskin siirrettyä pelastamansa varat turvaan pietarilaiseen yhtiöön, jotta velkojat eivät pääsisi niihin käsiksi. Pankin sijoittajat ja asiakkaat menettivät säästönsä.
Hodorkovskin yritystoiminta avoimeksi Hodorkovskin yritykset muuttivat toimintaansa vuoden 1999 tienoilla, jolloin hän palkkasi lännestä kirjanpitäjiä. Jukosista tuli yksi harvoja venäläisiä yrityksiä, josta tiesi, keitä sen osakkeenomistajat olivat. Kirjanpidosta tuli avoin, eikä Jukos ollut kenenkään poliittisen suojelijan "siipien alla" niin kuin muut suuret yritykset.Luukkanen 2009, s. 135 Se alkoi myös maksaa palkkoja ja verojaan. Uusi ajatus oli yhteistoiminta sen sijaan, että vahvat vievät kaiken heikommilta. Hodorkovski halusi myös vuodesta 2000 alkaen kitkeä korruption yrityksestään ja pelata liiketoimissaan reilulla tavalla.Luukkanen 2008, s. 96–98
Säätiötoiminta Hodorkovskin ajatuksena oli kouluttaa muutama prosentti Venäjän kansalaisista eliitiksi, joka saisi maan talouden pitkällä aikavälillä nousuun.Panjushkin 2007, s. 129–131 Hodorkovski perusti vuonna 2001 hieman George Sorosin malliin Avoin Venäjä -säätiön (Open Russia Foundationin) tukemaan koulutusta ja kulttuuria. Hän hankki sen johtoon merkittäviä tukijoita, kuten Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin Henry Kissingerin, lordi Jacob Rothschildin ja Yhdysvaltojen entisen Venäjän-suurlähettilään Arthur Hartmanin.
Keväällä 2006 Venäjän oikeusviranomaiset jäädyttivät säätiön pankkitilejä. Perusteluina oli rahoituksen rikollinen alkuperä.Moscow court rejects fresh appeal by Yukos-backed NGO Ria Novosti 19.4.2006
Talvella 2007 Venäjän viranomaiset syyttivät Hodorkovskia ja hänen liikekumppaniaan Platon Lebedeviä rahanpesusta säätiön kautta. Miehet kiistivät syytökset.Khodorkovsky Charged With Money Laundering Kommersant 5.2.2007Khodorkovsky and Lebedev Charged Again Kommersant.com 6.2.2007
Säätiö ilmoitti toukokuussa 2021 lopettavansa toimintansa. Syynä on työntekijöiden suojelemisen syytteiltä. Säätiön toiminta on jo aiemmin kielletty lailla ja julistettu vuonna 2017 ”ei-toivotuksi järjestöksi”.Sanna Uosukainen, Hodorkovskin säätiö lopettaa toimintansa Venäjällä, Yle.fi, uutiset 27.5.2021, viitattu 27.5.2021
Poliittinen toiminta Hodorkovski pyrki myös politiikkaan. Hän tuki taloudellisesti duumassa kaikkia puolueita, niin oppositiota kuin valtapuoluettakin.Luukkanen 2009, s. 138 Hodorkovski halusi poliittisen ja taloudellisen toiminnan olevan erillään toisistaan toisin kuin Venäjällä on tapana.
Hodorkovskin kerrotaan tarjonneen kahdelle oikeistopuolueelle, Oikeistovoimien liitolle ja Jablokolle 100 miljoonaa dollaria, jos ne yhdistyisivät Putinia vastaan, ja ilmoitti pyrkivänsä Venäjän presidentiksi 2008, vähentävänsä presidentin valtaa ja kehittävänsä Venäjästä pikkuhiljaa parlamentaarisen demokratian. Hodorkovski ajoi myös aktiivisesti Jukosia hyödyttävää lainsäädäntöä, ja hänen sanotaan ostaneen itselleen sadan duuman jäsenen kannatuksen, jopa kommunistisesta puolueesta.Kuorsalo 2007, s. 111 Tämän kaltainen laaja lobbaus oli ehkä tuttua Yhdysvalloista, mutta Venäjällä siihen ei ollut totuttu. Hodorkovski olisi halunnut presidentiksi joko vuonna 2004 tai 2008. Nyt jo poliittiset mahdollisuutensa menettänyt Hodorkovski ei sinänsä poikennut poliittiselta ajattelultaan Venäjän nykyjohdosta, sillä hänkin ajoi presidenttikeskeistä ja vanhoillista linjaa. Niin Hodorkovski kuin Putinkin halusivat Venäjästä korkean teknologian yhteiskunnan. Mutta Hodorkovski arvosteli Venäjän nykyistä johtoa piittaamattomaksi kansan pitkän aikavälin eduista.
Hodorkovski koetti luoda öljyjätin Hodorkovski aikoi rakennuttaa öljyputken Angarskista Datsiniin Kiinaan, mitä ministeri Kasjanov kannatti ja valtiollinen Rosneft vastusti.Luukkanen 2009, s. 139Panjushkin 2007, s. 156 Jukos halusi perustaa yhdessä muutaman muun öljy-yhtiön, Lukoilin, Sibneftin ja Tjumenin, kanssa öljysataman Murmanskiin ja vetää sinne öljyputken. Hodorkovski näki öljyn myymisen Kiinan kasvavalle taloudelle edullisena.Panjushkin 2007, s. 159 Joidenkin väitteiden mukaan Yhdysvaltain johtokaan ei halunnut Venäjän edistävän poliittisen vastustajansa Kiinan talouskasvua.Panjushkin 2007, s. 154-155 Tilanne olisi luonut kilpailijan valtiolliselle Transneftille, jonka varajohtaja sanoi, ettei yhtiö halua kilpailijoita.
Hodorkovski sanoi keväällä 2003, että se voisi hyvinkin yhdistyä Roman Abramovitšin omistaman Sibneftin kanssa.Luukkanen 2009, s. 140 Näin olisi luotu JukosSibneft, öljyvaroiltaan maailman toiseksi suurin öljy-yhtiö ExxonMobilin jälkeen. Jätti olisi tuottanut maailman neljänneksi eniten öljyä päivää kohden laskien, saman verran kuin Kuwait.Nordberg 2004, s. 244 Yrityksellä olisi ollut maailman suurimmat kaasuvarat. Venäjänkin mitoissa suuri yhtiö olisi kyennyt hallitsemaan Venäjää.
Mihail Kasjanov ja Aleksei Kudrin tukivat hallituksessa suunnitelmaa. Vielä elokuussa 2008 viranomaiset antoivat luvan Jukosin ja Sibneftin yhdistymiselle, mutta pian ilmeni, että amerikkalainen ChevronTexaco aikoi ostaa 25 prosenttia syntyvästä Jukos-Sibneftistä.Luukkanen 2009, s. 141 Niinpä ulkomaiset ExxonMobil ja ChevronTexaco olisivat saaneet puolet JukosSibneftin osakkeista. Näin suuri ulkomainen omistusosuus merkittävästä energiayhtiöstä olisi ollut uutta Venäjällä. Ulkomaiset öljy-yhtiöt olisivat nykyaikaistaneet yhtiöiden laitteet, mutta toisaalta kaapanneet osan niistä itselleen. Venäjän johto pelkäsi merkittävän osan maan öljyntuotantoa joutuvan ulkomaisten omistajien käsiin. Venäjän sisäiset Jukosin kilpailijat eivät tietenkään pitäneet syntyvästä suuryhtiöstä.
Suuryhtiö saattoi olla trusti. Toisaalta taas Jukosin kaappaus valtiolle hyödytti vallassa istuvia Kremlin ja Pietarin miehiä. Kremlissä mahtava silovikki Igor Setšin omisti osuuksia Rosneftistä, joka kilpaili Venäjällä Jukosin kanssa öljyalalla. Juuri Setšiniä pidetään Jukosin kaatajana.Kuorsalo 2007, s. 124 Myöskään valtiollisessa Gazpromissa ei pidetty Hodorkovskin liiketoimista, eikä tietysti myöskään Transneftissä.
Miksi Hodorkovski pidätettiin Hodorkovskin omistama Jukos-yhtiö kiersi 1990-luvulla veroja, mutta niin tekivät monet muutkin venäläiset yhtiöt, eikä Kremlin hallinto ole syyttänyt niitä jälkikäteen mistään.Kuorsalo 2007, s. 112 Ensimmäinen Hodorkovskin epäsuosioon joutumisen syy oli se, että hän suunnitteli liiketoimia, joista Kremlin silovikkijohto ei pitänyt.Esko Rantanen, Kunnon Misha istuu nyt, Talouselämä 4.5.2007