pienoiskuva|Kesäkuussa 1940 Saksan valloittamassa Pariisissa. Vasemmalta Albert Speer, Adolf Hitler ja Arno Breker. thumb|200px|Arno Breker veistämässä Albert Speerin muotokuvaa. thumb|200px|Adolf Hitlerin myöntämä professorin kunniakirja Arno Brekerille.
Arno Breker (19. heinäkuuta 1900 Elberfeld, Preussin kuningaskunta, Saksan keisarikunta – 13. helmikuuta 1991 Düsseldorf, Länsi-Saksa) oli saksalainen kuvanveistäjä, joka tunnetaan suosiostaan natsi-Saksan aikana ja siitä, että hänen taiteensa vetosi vahvoihin vallanpitäjiin myös toisen maailmansodan jälkeen.
Koulutus Breker opiskeli kuvanveistoa konservatiivisessa Düsseldorfin taideakatemiassa. Vuonna 1927 hän muutti Pariisiin, missä hän tutustui moniin merkittäviin taidemaailman vaikuttajiin. Vuosina 1932–1933 Breker työskenteli Roomassa Villa Massimossa Preussin kulttuuriministeriön hänelle myöntämän apurahan turvin ja palasi Saksaan vuonna 1934 taiteilija Max Liebermannin neuvosta. Breker voitti hopeamitalin Berliinin vuoden 1936 kesäolympialaisten taideolympialaisten kuvanveistokilpailussa teoksestaan Der Zehnkämpfer ("Kymmenottelija").
Toiminta natsi-Saksassa
Arno Breker tunnetaan ennen muuta yhtenä natsien ”hovitaiteilijoista”. Hän liittyi natsipuolueeseen vuonna 1937. Varsinkin Adolf Hitler piti Brekerin aikaansaannoksista, ja natsit työllistivät häntä runsaasti vuosina 1933–1942 tilaamalla veistoksia muun muassa Berliinin olympialaisiin ja julkisiin rakennuksiin.
Vuonna 1944 hänen nimensä oli luettelossa, johon oli koottu 378 ”jumalallisesti lahjakasta” (Gottbegnadeten) taiteilijaa, jonka perusteella heidät vapautettiin Hitlerin ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin päätöksellä asepalveluksesta. Vuonna 1936 Hitler nimitti Brekerin viralliseksi valtakunnan kuvanveistäjäksi ja antoi tämän käyttöön suuren ateljeen sekä 43 avustajaa. Hän sai tehtäväkseen veistää kaksi urheilullista veistosta Berliinin vuoden 1936 olympialaisia varten. Kolme muuta veistosta Die Partei ("Puolue", 1939), Die Wehrmacht ("Armeija", 1938–1939) ja Josef Thorakin Askeltelevat hevoset (1939) olivat näkyvästi esillä Albert Speerin suunnitteleman Berliinin uuden valtakunnankanslian puutarhan puoleisella sisäänkäynnillä vuoteen 1945 saakka.
Breker osallistui natsi-Saksan kulttuurihallintoon Valtakunnankulttuurikamarin kuvataidekamarin varapuheenjohtajana ja kulttuurisenaattorina Adolf Zieglerin rinnalla. Hän valitsi ne veistokset, joita oli esillä "rappiotaiteen" Entartete Kunst -näyttelyssä vuonna 1937. Hän myös veisti muotokuvat korkea-arvoisimmista natsijohtajista. Hitler nimitti hänet professoriksi vuonna 1937. Breker esiintyy Adolf Hitlerin ja Albert Speerin rinnalla useissa valokuvissa, jotka otettiin miehitetyssä Pariisissa kesäkuussa 1940.
Brekerin veistotyyli on uusklassista ja sellaisena yhteensopivaa natsien arkkitehtonisten ihanteiden kanssa. Tietyt yksityiskohdat hänen töissään, kuten esimerkiksi tummien ja vaaleiden sävyjen vahvat kontrastit sekä hahmojen lihasten melodramaattinen jännittyneisyys ovat tuoneet tutkijoiden mieleen 1500-luvun italialaisen manierismin.
Kun Arno Brekerin veistokset olivat olleet esillä Pariisin maailmannäyttelyssä Saksan paviljongissa vuonna 1937, Josif Stalin lähetti agenttinsa Brekerin luokse pyytäen häntä tekemään töitä Neuvostoliitossa. Breker kieltäytyi. Kun Stalin pyysi toistamiseen hävinneen maan luultavasti vaikeissa sodanjälkeisissä olosuhteissa työskennellyttä kuvanveistäjää Neuvostoliittoon vuonna 1946, Breker kieltäytyi jälleen ja sanoi: ”yksi diktatuuri riittää minulle”.Jonathan Petropoulos, The Faustian Bargain, The Art World in Nazi Germany, Penguin, 2001, s. 239
Sodanjälkeinen ura Breker toimi Hitlerin vuonna 1937 nimittämänä kuvataiteen professorina Berliinissä toisen maailmansodan loppuun saakka. Vaikka hänen työnsä eivät sodan tuhoista sanottavammin kärsineet, tuhosivat liittoutuneet niistä suurimman osan miehitysaikana. Vuonna 1948 Breker tuomittiin sakkoihin toiminnastaan natsien ”myötäjuoksijana”.
Hän jatkoi työskentelemistä tuttuun uusklassiseen tyyliinsä veistäen huomattavan paljon muotokuvia vahvoista johtajista. Kuuluisiin malleihin lukeutuvat Konrad Adenauer, Ludwig Erhard, Haile Selassie (1955) ja Anwar Sadat (1980). Breker veisti vuonna 1963 myös muun muassa ystävänsä Jean Cocteaun rintakuvan sekä Jean Marais'n ja Ezra Poundin pronssiset rintakuvat. Veistäjä sai yhä enemmän tilaustöitä saksalaisilta yrityksiltä 1950-luvulta alkaen. Hän teki veistoksia myös saksalaisista urheilijoista kuten Jürgen Hingsen, Ulrike Nasse-Meyfarth ja Walter Kusch.
Breker onnistui häivyttämään läheiset suhteensa natsihallintoon, ja hänen maineensa palautui vähitellen. Hänen nimeään kantava museo avattiin Nörvenichin linnaan vuonna 1985.
Kesällä 2006 hänen näyttelynsä avaaminen Schwerinissä herätti protesteja ja keskustelua siitä, pitäisikö natsitaidetta esittää.
Teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Jonathan Petropoulos, The Faustian Bargain, The Art World in Nazi Germany, Penguin, 2001. Arno Breker museo
Luokka:Saksalaiset kuvanveistäjät Luokka:Saksalaiset olympiamitalistit Luokka:Vuonna 1900 syntyneet Luokka:Vuonna 1991 kuolleet